Lue keskustelun säännöt.
"Mummu on autisti"
18.05.2024 |
Teini-ikäinen lapseni, joka on siis tyypillisen nykyteinin tavoin hyvin informoitu erilaisista adhd, autismi ja nepsyasioista somen vuoksi, tokaisi sivulauseessa, että mummuhan on ihan selvästi autisti.
Tiedän, että somealustoilla patologisoidaan ja yksinkertaistetaan vähän turhan paljon niitä diagnoosiin vaikuttavia asioita, mutta asia on niin, että hän saattaa olla myös aivan oikeassa. Olen itsekin pohtinut samaa asiaa useamman vuoden.
Kyse on siis minun äidistäni. Äitinä hän oli aika surkea, mummuna parempi. Olen vuosien varrella oppinut monia traumatisoivia asioita hänen menneisyydestään, joten osa tästä mummun autismia muistuttavasta oireilusta voi hyvinkin olla traumaperäistä. Se on ihan selvää, että hänellä on runsaasti erilaisia aistiyliherkkyyksiä. On ihan selvää, että hänellä on sellaisia oireita ja toimintatapoja, jotka vaikuttavat neuroepätyypillisiltä, mutta voivat olla tietysti myös traumaoireita, koska monethan oireilee samoin.
En ole ihan varma, että miksi edes kirjoitin. Ehkä siksi, että jos ajattelen, että äitini on tosiaankin autistinen, on helpompi jollain tavalla hyväksyä se, että hänestä ei olisi ollut sen parempaan äitiyteen edes yrittämällä.
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa täällä taas harvinaisen ilkeitä ja inhottavia mammeleita kirjoittamassa. Hävetkää - kuinka kehtaatte haukkua täällä äitejänne!
No kiellä etteivät hoe sitä. Ja annetaan asian olla. Joku raja kai siinäkin. Ehkä kävitte jo asioita läpi ja selitit heille. Ehkei heidän ole pakko mennä sinne. Sä hoidat asioinnin tai sukulaiset, äitisi kanssa.
Mummun lapsuudessa kurittomat mukulat saivat selkäänsä ja alkoivat totella. Silloin ei tarvittu nepsydiagnooseja eikä lääkityksiä.
On ihan mahdollista, että hänellä on autistisia piirteitä. Mutta voi olla myös traumaperäistä, tai molempia. Traumat voivat vahvistaa autistisia piirteitä.
Se, että on autistisia piirteitä, ei yksikäsitteisesti tarkoita, että olisi autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummun lapsuudessa ja nuoruudessa lääketieteessä oli vallalla käsitys, että vain pojat voivat olla autisteja. Sen lisäksi uskottiin, että autismi voidaan parantaa, tai jopa paranee itsestään, kun poika aikuistuu.
Ja me autistiset tytöt olimme "huonosti kasvatettuja".
Vierailija kirjoitti:
Mummun lapsuudessa ja nuoruudessa lääketieteessä oli vallalla käsitys, että vain pojat voivat olla autisteja. Sen lisäksi uskottiin, että autismi voidaan parantaa, tai jopa paranee itsestään, kun poika aikuistuu.
Ja me autistiset tytöt olimme "huonosti kasvatettuja".
Nykyään niitä huonosti kasvatettuja ei enää ole, kun kaikki ovat joko autisteja tai adhd:ita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No kiellä etteivät hoe sitä. Ja annetaan asian olla. Joku raja kai siinäkin. Ehkä kävitte jo asioita läpi ja selitit heille. Ehkei heidän ole pakko mennä sinne. Sä hoidat asioinnin tai sukulaiset, äitisi kanssa.
Eivät he sitä hoe, ja heillä on kyllä tilannetajua olla selittämättä sitä kenellekään muullekaan. Ja totta kai he menevät sinne edelleen, niin kuin kerroin, hän oli ehkä surkea äiti, mutta mummona ihan hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas harvinaisen ilkeitä ja inhottavia mammeleita kirjoittamassa. Hävetkää - kuinka kehtaatte haukkua täällä äitejänne!
Oletko ihan kunnossa? Ei autisti ole haukkumasana. Auttaa kyllä ymmärtämään paremmin äitini äitiyttä. Koska äitinä hän oli yksinkertaisesti surkea, väkivaltainen, tunnekylmä, oikutteleva. Ei todellakaan kypsä olemaan vanhempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mummun lapsuudessa ja nuoruudessa lääketieteessä oli vallalla käsitys, että vain pojat voivat olla autisteja. Sen lisäksi uskottiin, että autismi voidaan parantaa, tai jopa paranee itsestään, kun poika aikuistuu.
Ja me autistiset tytöt olimme "huonosti kasvatettuja".
Tuskin sillon tiedettiin autismista juuri mitään, ei ainakaan tavan kansan keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mummun lapsuudessa ja nuoruudessa lääketieteessä oli vallalla käsitys, että vain pojat voivat olla autisteja. Sen lisäksi uskottiin, että autismi voidaan parantaa, tai jopa paranee itsestään, kun poika aikuistuu.
Ja me autistiset tytöt olimme "huonosti kasvatettuja".
Tuskin sillon tiedettiin autismista juuri mitään, ei ainakaan tavan kansan keskuudessa.
Asiat ovat muuttuneet hurjasti. Ei tarvitse mennä kuin 10-15 vuotta ajassa taaksepäin, kun monet nykyisen lastenkasvatuksen peruskäsitteistä (esim. nepsy, lasu ja sanoitus) olivat suurelle yleisölle täysin tuntemattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä sama juttu, tyttöni huomasi myös mummon autististiset piirteet. Hermostuu hälystä, hänen totuutensa on ainoa oikea, epäsosiaalinen, pakkomielteinen ja aistiherkkä. Nukkuu 12 tuntia yössä. Vaikuttaa ilkeältä ja kateelliselta. Pienistä lapsista pitää, koska tottelevat. Traumatausta, voi olla siitäkkn johtuvaa. Alkoholistiperheessä kasvanut.
Toi kuvailtu mummo on ihan kuin minä.
Olen myös alkoholisti perheessä kasvanut.
Mäkin taidan olla autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On mielestäni tyhmää väittää vanhaa ihmistä autistiksi, koska siinä tapauksessa suurin osa vanhuksista olisi autisteja. Vanhana maailman kuva helposti supistuu ja ei omaksu enää helposti uusia tapoja ja asioita. Vanhat ihmiset pitävät helposti rutiineista ja se on heille tärkeää elämässä mukana pysymisen kannalta. Asiat pitää olla helppoja, eivätkä he kykene enää ponnistuksiin ja improvisoimaan. Voi olla vaikka piilevä tai tiedostettu sydänsairaus tms mikä väsyttää ja ei ole energiaa kuin juuri ja juuri noihin rutiineihin. Ärsykkeitä on vaikea kestää. Huono kuulo tai näkö pahentaa. Moni alkaa kärsiä huononevasta muistista ja se ja moni muu vaiva aiheuttaa pahantuulisuutta. Ei kestetä sitä hälinää ja vaihtelua enää niin kuin nuorena.
Tämä on minun ajatuksia vanhuksista sillä perusteella, mitä heitä olen itse tuntenut lapsesta lähtien ja minut on opetettu ymmärtämään ja kunnoittamaan vanhoja ihmisiä. Ehkä tämä on vaan luontaista minulle. Nykyään nuoret eivät tunnu piittaavan vanhoista vaan pitävät vaan pilkkanaan. Olen lisäksi yllättynyt ettei ikäisillenikään nämä asiat ole itsestään selviä.
50- luvulla syntyneitä ei ole kasvatettu ollenkaan joten vaikea niistä sanoa mikä on opittua narsismia tai ihan autismia jolloin itsekkyyteen olisi joku oikea syy. Tunnistan mutta en sano keistä puhun, suvusta vai työkavereista !!
Oma äitini on adhd, ja hänellä on autistisia kausia. Diagnosoin hänet jo ennen virallista tutkimusta.
Sinänsä lohdullista, koska hänenkin olisi pitänyt syntyä suoraan isoäidiksi.
Vanha ihminen kaipaa omaa rauhaa eikä jatkuvaa menoa ja meininkiä ympärilleen. Kyse ei ole mistään autismista, vaan normaalista ikääntymiseen liittyvästä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas harvinaisen ilkeitä ja inhottavia mammeleita kirjoittamassa. Hävetkää - kuinka kehtaatte haukkua täällä äitejänne!
Kuka täällä haukkuu ketä?
Vierailija kirjoitti:
Mummun lapsuudessa kurittomat mukulat saivat selkäänsä ja alkoivat totella. Silloin ei tarvittu nepsydiagnooseja eikä lääkityksiä.
Tarvittiin, mutta niitä ei ollut. Yleensä vanhemmat olivat itse niitä pahimpia.
Meillä sama juttu, tyttöni huomasi myös mummon autististiset piirteet. Hermostuu hälystä, hänen totuutensa on ainoa oikea, epäsosiaalinen, pakkomielteinen ja aistiherkkä. Nukkuu 12 tuntia yössä. Vaikuttaa ilkeältä ja kateelliselta. Pienistä lapsista pitää, koska tottelevat. Traumatausta, voi olla siitäkkn johtuvaa. Alkoholistiperheessä kasvanut.