Lue keskustelun säännöt.
"Mummu on autisti"
18.05.2024 |
Teini-ikäinen lapseni, joka on siis tyypillisen nykyteinin tavoin hyvin informoitu erilaisista adhd, autismi ja nepsyasioista somen vuoksi, tokaisi sivulauseessa, että mummuhan on ihan selvästi autisti.
Tiedän, että somealustoilla patologisoidaan ja yksinkertaistetaan vähän turhan paljon niitä diagnoosiin vaikuttavia asioita, mutta asia on niin, että hän saattaa olla myös aivan oikeassa. Olen itsekin pohtinut samaa asiaa useamman vuoden.
Kyse on siis minun äidistäni. Äitinä hän oli aika surkea, mummuna parempi. Olen vuosien varrella oppinut monia traumatisoivia asioita hänen menneisyydestään, joten osa tästä mummun autismia muistuttavasta oireilusta voi hyvinkin olla traumaperäistä. Se on ihan selvää, että hänellä on runsaasti erilaisia aistiyliherkkyyksiä. On ihan selvää, että hänellä on sellaisia oireita ja toimintatapoja, jotka vaikuttavat neuroepätyypillisiltä, mutta voivat olla tietysti myös traumaoireita, koska monethan oireilee samoin.
En ole ihan varma, että miksi edes kirjoitin. Ehkä siksi, että jos ajattelen, että äitini on tosiaankin autistinen, on helpompi jollain tavalla hyväksyä se, että hänestä ei olisi ollut sen parempaan äitiyteen edes yrittämällä.
Kommentit (25)
Vierailija kirjoitti:
Vanha ihminen kaipaa omaa rauhaa eikä jatkuvaa menoa ja meininkiä ympärilleen. Kyse ei ole mistään autismista, vaan normaalista ikääntymiseen liittyvästä asiasta.
Entä jos on aina ollut tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen miettinyt samaa omasta äidistäni. Luulin aiemmin epävakaaksi persoonallisuudeksi. Sellainen täysin parantumaton jäykkyys ja jääräpäisyys, epäloogiselta tuntuvat tunnereaktiot, heikko kyky ymmärtää omia tunteitaan, kateus omituisista asioista (luulen että sosiaalisista kyvyistä loppupeleissä), osaa lyhyen aikaa käyttäytyä normaalinoloisesti eli maskaa, mutta hänet todella tuntevalle näyttää feikiltä ja jotenkin epätoivoiselta melkeinpä. Vasta nyt ehkä tajuan että yritti kopioida mitä luuli normaaliksi, mutta usein onnistui vaikuttamaan vaan jotenkin teinimäiseltä sosiaalisissa suhteissaan. Ei oikein osaa pitää yhteyttä ihmisiin, ja selvästi ei kaipaa paljonkaan sosiaalisuutta, vaikka joskus "tarvitsee" ihmisiä. Toisaalta poikkeuksellisen älykäs, mutta ei ole osannut sitä täysin hyödyntää.
Olen itsekin vähän sellainen, mutta en ole hankkinut perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Olen miettinyt samaa omasta äidistäni. Luulin aiemmin epävakaaksi persoonallisuudeksi. Sellainen täysin parantumaton jäykkyys ja jääräpäisyys, epäloogiselta tuntuvat tunnereaktiot, heikko kyky ymmärtää omia tunteitaan, kateus omituisista asioista (luulen että sosiaalisista kyvyistä loppupeleissä), osaa lyhyen aikaa käyttäytyä normaalinoloisesti eli maskaa, mutta hänet todella tuntevalle näyttää feikiltä ja jotenkin epätoivoiselta melkeinpä. Vasta nyt ehkä tajuan että yritti kopioida mitä luuli normaaliksi, mutta usein onnistui vaikuttamaan vaan jotenkin teinimäiseltä sosiaalisissa suhteissaan. Ei oikein osaa pitää yhteyttä ihmisiin, ja selvästi ei kaipaa paljonkaan sosiaalisuutta, vaikka joskus "tarvitsee" ihmisiä. Toisaalta poikkeuksellisen älykäs, mutta ei ole osannut sitä täysin hyödyntää.
Olen itsekin vähän sellainen, mutta en ole hankkinut perhettä.
Mainittakoon että keskustelin asiasta taannoin psykiatrin kanssa, ja hän sanoi että epävakaa persoonallisuus joidenkin arvioiden mukaan on ollut tyypillinen väärä diagnoosi naisautisteille. Toki siinäkin kuvauksessa moni asia sopii, mutta äidin jumittaminen tietyissä ajatuksissa ja asioissa on niin vankkaa, että helppo uskoa että siinä on jotain neurologista. Samaten joskus luulin häntä psykopaatiksi, koska tietyissä tilanteissa hän ei tunnu ymmärtävän miksi jostakusta tuntuu pahalta, toisissa tilanteissa kylläkin. Eläinten kanssa aina tullut toimeen.
Hän on itse asiassa vanhalla iällä tullut leppoisammaksi koska saa olla viimeinkin itsekseen, ja puhua muille vain kun itse haluaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa täällä taas harvinaisen ilkeitä ja inhottavia mammeleita kirjoittamassa. Hävetkää - kuinka kehtaatte haukkua täällä äitejänne!
Oletko ihan kunnossa? Ei autisti ole haukkumasana. Auttaa kyllä ymmärtämään paremmin äitini äitiyttä. Koska äitinä hän oli yksinkertaisesti surkea, väkivaltainen, tunnekylmä, oikutteleva. Ei todellakaan kypsä olemaan vanhempi.
Niinpä. Autisti ei ole haukkumasana, eikä se ettei ole saanut vanhemmaltaan sellaista tukea ja turvaa mitä olisi kaivannut ole haukkumista. Oma äitini oli luultavasti autisti, kuten minäkin ja lapseni olemme. Minulle äitini oli tuki ja turva, joka ymmärsi. Siskoni, joka luultavasti on neurotyypillinen, saattaa kokea lapsuutensa lähinnä samoin kun ketjun ap, sillä heillä oli neurotyypeistään johtuva empatiakuilu välillään, kumpikaan ei ymmärtänyt toista. Olin jo lapsena pahoillani siskoni puolesta, ettei hän saa sellaista lapsuutta mitä itse sain. Lisäksi kun isäkin oli luultavasti ADHD, niin sisko oli hyvin yksin perheessämme, se outo ja erilainen, joka ei kuulunut joukkoon.
Minusta on hyvä että näistä puhutaan, se tuo ymmärrystä ja on ehkä helpompi antaa anteeksi, kun tajuaa ettei toimivalle vanhempi-lapsi -suhteelle ollut mitään edellytyksiä, oli neurotyypin miten päin vain. On jo sananparsi siitä että autistitytön pahin vihollinen on hänen oma äitinsä, mikä pätee jos äiti on neurotyypillinen. Mutta pätee se toisinkin päin, neurotyypillisen tytön pahin vihollinen on myös oma äiti, jos tämä sattuu olemaan nepsy.
Autismi altistaa alkoholismille.