Lue keskustelun säännöt.
Downton Abbey-sarja. Kuinka realistista on, että palvelijat ovat niin
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
No ei kovinkaan realistista.
Mistä tiedät?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika samanlaista se on meidän taloudessa, joten ihan realistisen kuvan sarja antaa. Viime viikolla hovimestarin kans ihmeteltiin, että miksei hopeaveitsien määrä täsmää haarukoiden kanssa, lopulta paljastui että autonkuljettaja oli lainannut veistä Temu-paketin avaamiseen. Annoin nuhteet veitsen palauttamisen unohtamisesta.
Riippunut varmastikin palvelussuhteen pituudesta.
Uskon kyllä, että kunnioittivat palvelijoitaan.
Tuleeko sitä, niitä uusia, jostain? En lue mitään telkkariohjelmia, joskus katsom telsusta ja siitä ei huomaa kaikkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Downton abbey on vähän sellaista silmäkarkkia. Ihan ok saippuasarja, mutta minusta se oli aika huonosti käsikirjoitettu. Asiat puhutaan auki kuin pikkulasten barbileikeissä, niin että tyhmemmällekin katsojalle vääntyy rautalangasta miksi kukin hahmo toimii kuten toimii. Anteeksi vain fanit!
Todella hyvä sarja, joka on kestänyt aikaa todella hyvin, on puolestaan Downstairs & Upstairs, 1970-luvulla tehty. Siinä kuvataan aristokraattista perhettä ja heidän palvelusväkensä elämää 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä. Ja tuhat kertaa realistisemmin ja paremmin näytellen. Kumpa se uusittaisiin jossain välissä!! Ennenkuin persut estää.
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sitä, niitä uusia, jostain? En lue mitään telkkariohjelmia, joskus katsom telsusta ja siitä ei huomaa kaikkia.
Netflix
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mutta kuvittelisin kyllä, että sellaiset pitkäaikaiset palvelijat, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä, tulevat kyllä aika tutuiksi. Varmaan persoonasta kiinni, kuinka läheisissä väleissä sitten ollaan, mutta ei se työnantaja-työntekijä-asema tai melko jyrkkä luokkayhteiskuntakaan sinänsä estä jonkinlaista toveruutta ja ystävyyttäkin luokkarajojen yli. Tietysti ne asemat näkyvät vuorovaikutuksessa, mutta kyllä sitä vuorovaikutusta kaiketi silti voi olla.
Joku puutarhuri tai kokki, jonka kanssa ei suoraan olla paljon tekemisissä, jää varmaan vieraammaksi, mutta esimerkiksi kamaripalvelija tai hovimestari voisi varmaan olla isäntäväelle ihan ystäväkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuleeko sitä, niitä uusia, jostain? En lue mitään telkkariohjelmia, joskus katsom telsusta ja siitä ei huomaa kaikkia.
Netflix
Byääh. Ei onnistu minulta. Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Downton abbey on vähän sellaista silmäkarkkia. Ihan ok saippuasarja, mutta minusta se oli aika huonosti käsikirjoitettu. Asiat puhutaan auki kuin pikkulasten barbileikeissä, niin että tyhmemmällekin katsojalle vääntyy rautalangasta miksi kukin hahmo toimii kuten toimii. Anteeksi vain fanit!
Kuitenkin huomattavasti uskottavampi kuin se kamala pehmopornopukuleikki Bridgeton
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta kuvittelisin kyllä, että sellaiset pitkäaikaiset palvelijat, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä, tulevat kyllä aika tutuiksi. Varmaan persoonasta kiinni, kuinka läheisissä väleissä sitten ollaan, mutta ei se työnantaja-työntekijä-asema tai melko jyrkkä luokkayhteiskuntakaan sinänsä estä jonkinlaista toveruutta ja ystävyyttäkin luokkarajojen yli. Tietysti ne asemat näkyvät vuorovaikutuksessa, mutta kyllä sitä vuorovaikutusta kaiketi silti voi olla.
Joku puutarhuri tai kokki, jonka kanssa ei suoraan olla paljon tekemisissä, jää varmaan vieraammaksi, mutta esimerkiksi kamaripalvelija tai hovimestari voisi varmaan olla isäntäväelle ihan ystäväkin.
Varmasti esim. kamarineidoille on uskottu hyvin henkilökohtaisia asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulisin että Gran Hotel sarjan ihmissuhteet isäntäväen ja palvelijoiden kesken on realistisempi.
Palvelusväen työ oli laskusuhdanteessa tuohon aikaan. Jotkut keskiluokasta alkoivat elää vain muutaman, tai vain yhden, tai ilman palvelijaa tyystin. Varmasti tämä suhdanne oli näillä kaikilla mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä voi opetella espanjalaa samalla kun nauttii kahden kerroksen väestä https://youtu.be/hXkpcwEYJ1s?si=lcoZnz4qe2rtxXjK
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Downton abbey on vähän sellaista silmäkarkkia. Ihan ok saippuasarja, mutta minusta se oli aika huonosti käsikirjoitettu. Asiat puhutaan auki kuin pikkulasten barbileikeissä, niin että tyhmemmällekin katsojalle vääntyy rautalangasta miksi kukin hahmo toimii kuten toimii. Anteeksi vain fanit!
Kuitenkin huomattavasti uskottavampi kuin se kamala pehmopornopukuleikki Bridgeton
Sitä en ole edes ilennyt katsoa, se kuulostaa kamalalta. Tai siis, miksi teeskennellä että tehdään "historiallista draamaa", jos kuitenkin kyse on jostain kummallisesta mielikuvitusmaailmasta? Olisi sitten rehellisesti sellainen missä vilisisi yksisarvisia ja menninkäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Tässä voi opetella espanjalaa samalla kun nauttii kahden kerroksen väestä https://youtu.be/hXkpcwEYJ1s?si=lcoZnz4qe2rtxXjK
Hei, kiitos tästä!! Olipa hauska, ei tekstitys haitannut yhtään!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta kuvittelisin kyllä, että sellaiset pitkäaikaiset palvelijat, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä, tulevat kyllä aika tutuiksi. Varmaan persoonasta kiinni, kuinka läheisissä väleissä sitten ollaan, mutta ei se työnantaja-työntekijä-asema tai melko jyrkkä luokkayhteiskuntakaan sinänsä estä jonkinlaista toveruutta ja ystävyyttäkin luokkarajojen yli. Tietysti ne asemat näkyvät vuorovaikutuksessa, mutta kyllä sitä vuorovaikutusta kaiketi silti voi olla.
Joku puutarhuri tai kokki, jonka kanssa ei suoraan olla paljon tekemisissä, jää varmaan vieraammaksi, mutta esimerkiksi kamaripalvelija tai hovimestari voisi varmaan olla isäntäväelle ihan ystäväkin.
Varmasti esim. kamarineidoille on uskottu hyvin henkilökohtaisia asioita.
Tämä on teidän romanttisia kuvitelmia. Toki joku on voinut joskus kertoillakin omia salaisuuksia, mutta tuskin kovin yleistä on ollut. Kyllä se säätyraja on ollut jyrkkä, eikä emännän ja palvelijan suhteessa ole ollut kyse mistään ystävyydestä! Siinä molemmat osapuolet ovat toteuttaneet rooleja, joiden toisintaminen on kuulunut hierarkisen yhteiskunnan ylläpitämiseen. Yläluokan käyttäytymiselle on ollut tietyt kulttiuriset säännöt, eikä tuttavallisuus palvelijoiden kannssa ole kuulunut niihin. Henkilöstä riippuen ystävällisyys ja kohteliaisuus tai komentelevuus, useimmiten tietty holhoavuus ja vastuullisuus palvelijoista, mutta ei koskaan tuttavallisuus. Se olisi ollut vastoin kaikkea sitä, mitä tuon aikainen yhteiskuntajärjestys oli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mutta kuvittelisin kyllä, että sellaiset pitkäaikaiset palvelijat, joiden kanssa ollaan paljon tekemisissä, tulevat kyllä aika tutuiksi. Varmaan persoonasta kiinni, kuinka läheisissä väleissä sitten ollaan, mutta ei se työnantaja-työntekijä-asema tai melko jyrkkä luokkayhteiskuntakaan sinänsä estä jonkinlaista toveruutta ja ystävyyttäkin luokkarajojen yli. Tietysti ne asemat näkyvät vuorovaikutuksessa, mutta kyllä sitä vuorovaikutusta kaiketi silti voi olla.
Joku puutarhuri tai kokki, jonka kanssa ei suoraan olla paljon tekemisissä, jää varmaan vieraammaksi, mutta esimerkiksi kamaripalvelija tai hovimestari voisi varmaan olla isäntäväelle ihan ystäväkin.
Varmasti esim. kamarineidoille on uskottu hyvin henkilökohtaisia asioita.
Tämä on teidän romanttisia kuvitelmia. Toki joku on
Ihan vaikka kirkonkirjoja tutkimalla saa selville, että isäntäväen ja palvelushenkilönä olleiden kesken on solmittu jopa avioliittoja.
Toki varmasti siis jäykässä brittikulttuurissa on paljon etäisempiä oltu kuin Suomessa .
No ei kovinkaan realistista.