Töihin palaaminen ja kotitöiden/lastenhoidon uudelleen jakaminen miehen kanssa

Kaikki on niin vaikeaa ja hankalaa ja töiden jälkeen on niin väsynyt, ettei jaksa mitään

Miten mies ajattelee asioiden muuttuvan?

on koitettu puhua ja puheen tasolla kaikki onkin ok. Toteutus on vaan melko ontuvaa.



Nyt esim. lapset on sairastaneet 2 viikkoa ja viikkosiivoukset on jääny välistä + pyykkivuori on älytön. Koitin ehdottaa, että siivotaan ja pyykätään nyt porukalla ja katsotaan miten viikonlopun hommat alkaa toimia, mutta miehellä meni hermot välittömästi ja lähti talliin omiin hommiinsa.



Mies myös puhuu paljon siit kuinka minun pitäisi ottaa omaa aikaa ja hän tottuisi olemaan lasten kanssa. Jos mies edelleen kotiutuu iltaisin lasten iltapala aikaan ei tähän oikein ole mahdollisuutta...



-ap

kenelläkään ole kokemusta siitä miten saada mies ottamaan osavastuu lapsista ja kotitöistä? Onko näitä hommia edes koskaan enää mahdollista jakaa?



-ap

että lapsi on 5v, kun isä alkaa totutella lasten kanssa olemista :(



Pitäiskö sun ap nyt vaan ilmoitusluontoisena aaiana järkätä itsellesi harrastus kerran viikkoon. Kuulostaa vähän siltä, että odotat miehen tekevän aloitteen omassa ajassasi.



Sitten puhut vakavasti miehesi kanssa, että sitten kun sinä palaat töihin, on kotityöjaon muututtava. Ja kerrot, miten sinun mielestäsi.



Mutta kannattaa sinun miettiä ihan omiakin tavoitteitasi kotitöiden suorittamistasossa. Sitten kun olet viikot töissä, kannattaa miettiä, onko suursiivous joka viikko ihan varmasti tarpeellista. Ne on vaan kaksi vapaapäivää viikossa. Meillä siivotaan tuuletuksia ja moppauksia myöten kahden viikon välein, joka toinen viikko kevyemmin.

ja nyt pitäs palata töihin, nuorempi lapsi vasta reilun vuoden, askarruttaa sekin miten se hoitopäivä rupee sujumaan niin pienellä, mutta enempää ei ole varaa olla kotona. Meillä pitää myös miettiä kotitöiden jakamista uudelleen. Tällä hetkellä minä olen se, joka siivoaa, laittaa ruuat, vie lapset ulos, auttaa esikoista läksyissä, huolehtii kaikki juoksevat asiat sekä kaupassa käynnit, eläinten hoitamiset ym. Eli on paljon tehtäviä joita jakaa. En rupea polttamaan itseäni loppuun tekemällä kaiken itse, rankempaa minulle tulee olemaan työelämässä uudessa tehtävässä kaiken lisäksi, plus vielä se, että on ollut pitkään poissa työelämästä ylipäätään.

on siis viettänyt aikaa lasten kanssa esim. leikkien jne hetkiä kerrallaan, mutta ei näe lainkaan tätä kokonaisuutta. Ei esim. tiedä mitä lapsille voisi antaa välipalaksi tai mitä niille puetaan päälle aamulla tai pihalle mentäessä jne. Arjen asiat ovat olleet minun vastuullani. Molemmilla lapsilla on perussairaus ja allergioita, joten esim. ruokailut täytyy aina miettiä etukäteen, ei voi aina antaa vain leipää yms.



Ehkä tässä täytyy nyt tosiaan itse ryhdistäytyä ja alkaa vain ottamaan omaa aikaa, vaikka mies olisikin täällä sen ajan aivan hukassa.

Miten ihmeessä toinen vanhempi perheessä ei osaa ruokkia tai pukea lapsia!?

Nyt kuule ap on korkea aika jättää miestäkin vastuuseen lapsista, sulla tulee muuten ihan karmea töihinpaluu.

on siis viettänyt aikaa lasten kanssa esim. leikkien jne hetkiä kerrallaan, mutta ei näe lainkaan tätä kokonaisuutta. Ei esim. tiedä mitä lapsille voisi antaa välipalaksi tai mitä niille puetaan päälle aamulla tai pihalle mentäessä jne. Arjen asiat ovat olleet minun vastuullani. Molemmilla lapsilla on perussairaus ja allergioita, joten esim. ruokailut täytyy aina miettiä etukäteen, ei voi aina antaa vain leipää yms.

Ehkä tässä täytyy nyt tosiaan itse ryhdistäytyä ja alkaa vain ottamaan omaa aikaa, vaikka mies olisikin täällä sen ajan aivan hukassa.

jutut ovat aivan käsittämättömiä. Meillä on kohta vuoden ikäinen lapsi ja kesällä odotetaan toista lasta. Olin kotona nelisen kuukautta ja sitten aloin tehdä töitä yhtenä-kahtena päivänä viikossa. Mies oli kotona osan työpäivistäni ja lisäksi meillä on hoitaja palkattuna kotiin. Mies piti myös isäkuukauden, jolloin olin töissä kokopäiväisesti.



Mies tekee aika pitkiä työpäiviä, mutta kotona jaamme lapsen hoidon ja kotihommat aika tasan. On vaikea sanoa, kumpi vanhempi on esikoisellemme läheisempi. Luultavasti molemmat.



Mielestäni ap:n kuvaamassa perhemallissa on kaikki avioeron uhkan ainekset, kun mies ja nainen ovat täysin eri maailmoissa eikä yhteistä vastuuta lapsista ja kodista tunneta. Varokaa, hyvät ihmiset, tällaisia käytäntöjä!

jatkaa vielä. Ollaan kyllä aivan onnellisia molemmat ja lapset myös. Meillä tämä järjestely on tähän asti ollut ihan hyvä.



Aiemmin mietin, että olisin pidempäänkin kotona (tykkään paljon siivoamisesta, puutarhanhoidosta, leipomisesta, ruoanlaittamisesta, metsäretkistä lasten kanssa jne.) Nyt kuitenkin tunnen, että haluan mennä töihin ja käyttää saamaani koulutusta ja aivojani.



-ap

Mielestäni ap:n kuvaamassa perhemallissa on kaikki avioeron uhkan ainekset, kun mies ja nainen ovat täysin eri maailmoissa eikä yhteistä vastuuta lapsista ja kodista tunneta. Varokaa, hyvät ihmiset, tällaisia käytäntöjä!

Olen jopa vierestä seurannut vastaavaa tilannetta, joka johti avioeroon vaimon aloitteesta. Viiden vuoden jälkeen on kamalan vaikeaa muuttaa perheen tehtävärakennetta kun se on muotoutunut noin äärimmäiseksi. Se vaatii molempien todellista halua ja työskentelyä asian hyväksi, eikä ap:n mies kuulosta olevan siihen valmis.

Tesmppiä kuitenkin. Ehkä onnistutte kuitenkin!

eika paivittelya.



Meilla sujuu parhaiten silloin kun olen ihan totaalisest poissa. Eli jos lahtisit vaikka kerran viikossa harrastukseen kuten joku ehdotti, kunhan olis jotain saannollista ja joka viikko, oli lapset sairaana tms tai ei. Tuona paivana mies tulee tavallista aikaisemmin kotiin, jotta ehdit jonnekin ja han ehtii tehda paivallisen lapsille. Sitahan se on tyoelama, paivallinen tehdaan kun tullaan toista kotiin.



Toinen mita ehdotan on etta menisit jonnekin matkalle viikonlopuksi, jolloin isa olis pari paivaa lasten kanssa, hoitais ruoat, ulkoilutukset jne.



Jatkossa sovitte mitka tyot mies hoitaa ja mitka sina, saannollisesti joka viikko.



Omat tyot sujuvat meilla paremmin kuin se tekee joka ehtii-meininki. Molemmat tietaa mita heilta odotetaan ja kuinka usein.



Hyva etta olet alkanut pohjustaa tata jo ennen toihin paluuta!

kivasta ja asiallisesta keskustelusta kaikille!



Otan nyt tämän asian tosissaan hoitaakseni. 13 ohjeita noudattaen.



-ap

olen ollut kotona paljon ap:tä pidempään, joten meillä käytännöt ovat todella juurtuneet. Meillä lapset harrastaa paljon ja minä olen hoitanut kuljetukset. Nyt tilanne tulee muuttumaan niin, että joudun olemaan koulutuksen vuoksi pois iltoja, joskus jopa useamman vuorokauden. Mies on ilmoittanut, että hänen mielestään lasten harrastukset eivät ole niin tärkeitä, että jos tuntuu että vaikka väsyttää, niin hän ei lähde viemään. Ikävää että toinen ei viitsi sen vertaa panostaa. Muuten arki pyörii (ruuat, pukemiset, siivoukset) poissaollessani anopin avulla , jonka mies soittaa avukseen. Olen aina tykännyt olla lasten kanssa enkä kokenut tarvetta keksiä johonkin menemistä, ihan vaan että mieskin oppisi isäksi. Olisi kai kuitenkin pitänyt.

Siis erityisesti tuo viikkosiivouksen väli voi venyä kahteen viikkoon ja pari kertaa kuussa teillä sitten käy siivooja. On jo tarpeeksi, että kaikki vaatteet, lelut, lehdet yms. korjataan pois ennen siivoojan tuloa. Lisäksi lasket rimaa siivouksen suhteen...mitenkään ei jaksa pitää samanlaista järjestystä ja siisteystasoa.



Sitten jaatte seuraavat työt (ei ihan vielä, mutta jo nyt satunnaisesti):



- kaupassakäynti

- ruoanlaitto

- astianpesukoneen tyhjennys

- pyykin pesu ja ripustus/viikkaus

- pyykkien järjesteleminen kaappeihin

- lasten vieminen päiväkotiin

- lasten vieminen lääkäriin, synttäreille, harrastuksiin jne.

- kuka huolehtii, että päiväkodissa/koulussa on oikea varustus ja liikuntavälineet



Nämä ovat jokaviikkoisia tehtäviä.



Sitten on harvemmin hoidettavia mm. lumityöt, nurmikonleikkuu, muut pihatyöt, vaatehankinnat, vaatteiden kierrätys, kaappien järjestely jne.



Ja lopulta tulee myös ne tehtävät, joihin kellään ei ole enää aikaa ja näistä voi varmaan mainita esim. valokuvien järjesteleminen sähköisesti tai fyysisesti albumeihin :D



Se, miten täydellisesti työelämä vie mehut voi tulla yllätyksenä ja koska olet itse väsynyt ja samoin miehesi, niin konflikteilta tuskin vältytte. Mutta jos edes teoriassa hommat on jaettu, niin arki sujuu helpommin.



Vaikeinta on monesti ehtiä hoitamaan ne kaikki juoksevat asiat jossain välissä, joita ei voi netissä hoitaa mm. postiasiat jne.



Tsemppiä, mutta nauti myös jäljellä olevista kuudesta kuukaudesta - sekin on vielä pitkä aika.

on siis viettänyt aikaa lasten kanssa esim. leikkien jne hetkiä kerrallaan, mutta ei näe lainkaan tätä kokonaisuutta. Ei esim. tiedä mitä lapsille voisi antaa välipalaksi tai mitä niille puetaan päälle aamulla tai pihalle mentäessä jne. Arjen asiat ovat olleet minun vastuullani. Molemmilla lapsilla on perussairaus ja allergioita, joten esim. ruokailut täytyy aina miettiä etukäteen, ei voi aina antaa vain leipää yms. Ehkä tässä täytyy nyt tosiaan itse ryhdistäytyä ja alkaa vain ottamaan omaa aikaa, vaikka mies olisikin täällä sen ajan aivan hukassa.

lapsen nimi päälle ja sano että tästä voi antaa jos hiukoo =) ja minä laitan aina vaatteet valmiiksi mitä puetaan lapsille päälle, ei ole vaikeaa ja mies (ainakin) mun niin hoitaa lapset erinomaisesti silloin kun en ole näkemässä... ja kun olen niin silloin sinnepäin... siis on tyyppiä miksi tehdä itse jos joku muu tekee sen puolesta..

Tällaisessa tilanteessa usein auttaa muistuttaa itseään, että "eri tavalla" ei tarkoita "väärin".



Jos nyt pari ekaa miehen ja lasten ihanomaailtaa illallisineen ja iltapaloineen menee suolatikkujen, juustonpalojen ja leivänkannikoiden syömiseen, telkkarin katseluun ja kymmeneen asti valvomiseen, niin ei se tarkoita, etteikö tilanne voisi siitä ajan myötä parantua.

Siitä mitä kumpikin tekee ja mitä hän kokee vastuualueekseen, esim.miehen vastuualueita on kaikki talon kommunikaatioon ja mediaan liittyvät asiat, jotka eivät näy, jollei joku mene pieleen esim.tietsikka simahda. Vastavuoroisesti myös toinen kirjaa mielikuvansa toisen tekemistä töistä ja vastuista, sekä näihin käytetystä ajasta. Sen jälkeen listat stemmataan mahdollisimman läheelle totuutta ja jaetaan tasan. Ja sitten arvioidaan onko tämä työ mahdollista suorittaa vapaa-ajalla, jota meillä on arkena 18-19.30 ja viikonloput päälle. Mikäli työmäärä näyttää mahdottomalta, niin karsitaan ja ulkoistetaan kunnes lista on mahdollinen. Eli hiukan sama meinki kuin lainaa pankista hakiessa tuloja ja menoja arvioidessa.

Tosiasiassa emme jaksaneet tähän ryhtyä, el jäi vain keskustelun asteelle, mutta keskustelussa päädyimme jakamaan jokseenkin kokonaan siivousvastuun miehelle, koska vastaan liki yksin ruokahuollosta kaupassakäynteineen ja suunnitteluineen.

Tähän inventaaroon päädyimme juuri samasta syystä kuin sinä, eli palaan juuri töihin. Pelkään, että jollemme olisi päivittäneet työnjakoa niin olisin katkeroitunut niin, että se olisi voinut vaikuttaa perhesopuumme.ainakn tänään mies siivosi hyvn ja oma-alotteisesti. Muistin toki myös kiittää, toin kahvit sohvalle ja valmistin iltaruuan valmiiksi lähtiessäni iltaharrastukseeni :-).

Kyllä tuo töihin paluu on potentiaalinen kriisin paikka. Oli meilläkin mutta onneksi tajuttiin palkata apua.



Vinkki; Palkkaa siivooja. Kotitalousvähennyksen kanssa viikkosiivous ei maksa netto kuin 100-200e /kk. riippuen asunnon koosta.



Parempi vaihtoehto kuin hirveä riitely kotitöistä ja sen seurauksena avioero joka muuten on sitten todella kallis...