Miten ihmeessä löysitte mieluisen miehen jonka otitte?

Baarista löytyi

Miehiä ei oteta. Ehkä miekkosia voitte yrittää.

Kottaraiset riviin, niin mie rupean raakkaamaan!

Siinähän se.

Mieluisan miehen sieltä ylähyllyltä.

Nuorena opiskelijabileistä ja myöhemmin suomi24 treffit palstalta. Aikaa näiden suhteiden välillä oli useampia vuosia, ja minulla on vain kaksi itselleni merkittävää parisuhdetta elämässäni niin mainitsen siksi molemmat.

Yliopistolta löytyi.  Parisuhteeseen ei kuitenkaan "oteta" ketään, vaan se rakennetaan yhdessä.

Työpaikalta

Lavatansseissa Helsingissä.

Baarista. Tuli kysymään, voiko istua seuraan. Sanoin että mikäs siinä. Nyt naimisissa 33 v. 

Tinderistå

Baarissa se istui parin metrin päässä vähän ujon näköisenä ja vilkuili minua. Yritin rohkaista katsellani ja lopulta se sai tultua juttelemaan. Siinä sitten juttelimmekin koko illan kun meillä jotenkin ajatukset meni tosi hyvin yhteen ja juteltavaa riitti vaikka kuinka. MIes vaikutti tosi mukavalta ja fiksulta joten sovittiin toiset treffit parin päivän päähän. Niiden jälkeen sitten käytännössä jo seurusteltiinkin ja se oli enemmänkin yhdessä oloa ja asioiden tekemistä kuin enää mitään treffejä.  

Vierailija kirjoitti:

Miehiä ei oteta. Ehkä miekkosia voitte yrittää.

Otetaan. Minäkin otin joksikin aikaa, päätellen siitä että hyvin nopeasti hän vaikutti olevan vastahakoinen, eikä minua kelpuuttanutkaan. Silti tosin ei vieläkään päästä irti ja häivy.

Mag lite lahkeessa toimii

"Miehiä ei oteta."

Ei ehkä mutta kyllä sitä voi edesauttaa paljonkin jos haluaa. Esim. sellaiselle vähän ujommalle ja kokemattomammalle miehelle kannattaa antaa heti niin se rohkaistuu siitä tosi paljon.

Norjalainen nuori ihan kivannäköinen toimittajanainen teki kerran ohjelman omasta treffailustaan. Hän meni kavereidensa kanssa baariin ja katteli miehiä sillä silmällä. Sitten hän iski silmänsä baarin komeimpaan mieheen. Kaverit yrittivät vihjailla, että baarissa moni ihan kivannäköinen mies katseli kiinnostuneesti toimittajanaista mutta tämä ei nähnyt muita kuin tuon jalat alta vievän komistuksen. Ihastuminen ei kuitenkaan johtanut edes puhevälien tasolle. Ja tämä kaava toistui myöhemmin uusissa yhteyksissä. Onko tässä yleisessä asetelmassa kyse huonosta itsetunnosta? Että jos komistus ei huoli minua, niin ei se mitään, se olikin aivan ylivertainen. Mutta jos yhtä tavallinen kuin minä torjuu minut, se syö miestä/naista ja siinä kyllä romahtaa itsetunto pitkäksi aikaa...

Netissä tutustuimme. Ei kyllä ollut mikään tinderi. Joku chat sovellus. Tuuri taisi käydä mulle, hyvä mies on,7v yhdessä. 

Mulla on ollut 3 pidempää parisuhdetta mieluisten miesten kanssa. Näin ne on löytyneet:

- Eka löytyi yliopistolta. Siellä yhdessä pähkittiin toisinaan laskuharjoituksia usein yliopiston lähellä olevassa pubissa, ja siinä sitten vähitellen ihastuttiin toisiimme. Alunperin ei ollut tosiaan tarkoitus mitään muuta kuin ystävyyttä ja avunantoa tehtävien kanssa. (Suhde loppui 4 v. päästä kun tajusimme että haluamme liian eri asioita elämässä, ja mies muutti ulkomaille uraa luomaan)

- Toisen löysin erään netin keskustelupalstan kautta. Olin ihaillut miehen syvällisiä, kauniilla kielellä kirjoitettuja kirjoituksia pitkään. Meillä oli tosi paljon samanlaisia ajatuksia monesta asiasta. Jossain vaiheessa järjestettiin sitten ko. nettifoorumin live-meet. Päätimme tavata siellä, ja se oli menoa ensi keskustelusta. (Myöhemmin kävi ilmi, että miehellä oli m yös vaikea alkoholiongelma, jonka takia juttu kesti vain vuoden)

- Aviomieheni löysin 37-vuotiaana työpaikalta. Avokonttorin viereiseen työpisteeseen tuli istumaan ulkopuolinen konsultti, josta en alkuun ajatellut mitään sen enempää, ei erityisemmin hurmannut ulkonäöllään tms. Mutta siinä kun vierekkäin istuttiin, tuli juteltua asioista, alkuun harvemmin, ajan kanssa enemmän, ja molemmat ihastuivat toistensa älyyn ja huumorintajuun. Pitkään koettiin toisemme ihan vaan hyviksi kavereiksi, mutta klassisesti pikkujouluissa alkoholin avittamana homma päätyi seksipuuhiin, ja siitä asti tiesimme että tässä se on, mun puoliso. 

Eli en ole mistään deiteistä tai baareista koskaan erityisesti miehiä etsinyt, olen niihin törmännyt normielämässä muuten vaan.

Internetistä löysin.

Festareilta

Mies löysi minut, olimme sattumalta samoissa juhlissa. Näin se tapaaminen tapahtui ennen nettiaikoja.

mulla on ollu periaate,että mies ottaa mut, en minä :>