Te joilla lapsiluku täynnä: tuleeko välillä silti vauvakuume-tuntemuksia?
Kommentit (38)
Leikkipuiston ohi kävellessäkin ainoa ajatus joka tulee mieleen on että onneksi ei enää tarvi tehdä hiekkakakkuja laatikon reunalla :))
Itse olen kohta 37 vuotias ja ens keväänä on kierukan vaihto eessä ja mietin, et jos sitten vaikka olis sen "viimesen" vauvan paikka.. Koskaan ei voi sanoa, ei koskaan. Viimenen raskaus oli tosi vaikea ja olin vuodepotilaana viimeset neljä kuukautta tosi kipeänä ja silti taas kutkuttaa ajatus vauvasta.
ja varmasti lapsia tulisikin vielä kolmas, mikäli terveys sen sallisi. Viikon päästä mies menossa vasektomiaan ja kyllä se tuntuu jotenkin niin lopulliselta, vaikka varmasti onkin meille paras vaihtoehto.
Vauvakuume alkoi jo 15v ja luulin ettei lopu ikinä, mutta niin vaan oikeasti loppui. Kuopus nyt 2,5v ja tuntuu että minä olen nähnyt ja kokenut raskautta, vauva-aikaa ja pikkulapsiaikaa jo aivan tarpeeksi.
esikoisen ja kuopuksen ikäero 2v. Sterilisaatio tehty. (+vielä kierukka laitettu!) Aivan järkyttävä vauvakuume!! :(
komppaan 14 mä ajattelen kans aina et ihanaa se kakkujen lätkyttely on ny ohi. Nuorin alotti just koulun ja vanhin 17. Pari siltä väliltä. Kävin sterilisaatiossa keväällä ja on ehdottomasti paras ratkasu. Hoivavietti on kaiketi normaalia.
Nyt kuitenkin on neljäs tulossa. Kierukka-vauva. Tämän jälkeen steriloin itseni.
raskas, että olisi vähän hullua haluta enää lisää, mutta ei se mihinkään häviä. Mutta ei meille enää lisää tule..
Tuli vain mieleen, että tunnen äidin, jolla on kaksi lasta syntynyt kierukasta huolimatta ja vielä yksi sterilisaation jälkeenkin (hoitovirhe). Yhteensä tällä naisella on 11 lasta.
En vaan jaksa ja välitä kokea sitä vauva-aikaa ja kotonaoloaikaa sen takia uudestaan. Kotona voi olla muistakin syistä, jos sitä haluaa, ja ei tarvitse olla niin rankkaa. Omat on toki vielä pieniä 3v ja 5v ja on tässä vielä hedelmällisiä vuosiakin reippaasti jäljellä. Mutta ei. Meillä sitäpaitsi kolmannesta mies saisi kyllä jäädä kotiin hoitamaan heti kun vaan olisin synnytyksestä toipunut ja sitä tuskin tapahtuu, joten ei meille ei tule lapsia vaikka voissa paistaisi. Niin kovaa "vauvakuumetta" ei vaan tule.
nostaa päätään TAAS ja ollaan pian 4-kymppisiä. Huh. Tulee jos on tullakseen, mutta se on ihan varmasti vika, jos siis tulisi vielä yksi.
Sitä nannaa olen kyllä saanut ihan riittämiin. Mutta: Meillä on nyt adoptioprosessi meneillään, ja mielellään otettais taapero tai isompi lapsi, mitä adoption kautta saadut lapset tietysti useimmiten onkin. Suorastaan jännittää, että mitä jos saadaankin taas vauva? No, ainakaan en joudu sitä kropastani pusertamaan. :) Mutta siis mulla ei ole vauvakuumetta, mutta tosi paha LAPSIkuume. Ja luulen, että se jatkuu vielä tämän viimeisen jälkeenkin. Kolme on mulle ja miehelle kompromissin kautta päätetty lopullinen lapsimäärä. Itse olisin halunnut mahdollisesti neljännenkin.
Onhan tässä hedelmällisiä vuosia vielä roppakaupalla jäljellä, mutta kaksi riittää.
Mies haluaisi kolmannen, mutta minä en jaksa.
Meillä on ollut pari kolme vuotta niin rankkoja monesta syystä, että ajatus uudesta vauvasta tuntuu lähinnä painajaiselta. Odotan vaan, että elämä vähän rauhoittuu ja olisi aikaa itsellekin joskus muulloin kuin umpiväsyneenä illalla yhdeksän jälkeen.
Mulla kaksi erittäin vaikeaa raskautta takana, myös vauva-ajat olivat rankat. Itse asiassa nähdessäni vauvan, olen iloinen, ettei tarvi käydä enää koskaan tuota vaihetta läpi. Ja nuorin nyt 2,5v.
meneekö tää vauvakuume koskaan ohi (mulla lapsia kolme). Tuttu vastasi, että kun kuopus täytti neljä niin kuume hävis. En uskonut mulle käyvän niin, mutta niinpä kun kuopus täytti muutama kuukausi sitten neljä tuli tunne, että en enää kyllä jaksaisi lähteä siihen rumbaan.
Kolme lasta on, enkä lapsia haluais enää enempää, vaan nimenomaan VAUVOJA!!! Voisin sitten antaa ne pois, kun täyttävät 1 v. tai jotain ;)
Vauvat vaan on niin ihania kuola- ja hymypalleroita, imetyskin on autuaallista ja se jokellus ja vauvan tuoksu... aaah. Olen siis selkeästi ihminen, jota kutsutaan vauvahulluksi. Toisaalta, en myöskään halua enää olla raskaana enkä varsinkaan synnyttää, joten ei varmaan ole pelkoa enää uusista vauvoista...
Pitäis vissiin hakeutua alalle, jossa sais olla vauvojen kaa tekemisissä!
PS. Ja ennen kuin joku tosikko vetää herneen nenäänsä, niin kyllä ne isommat lapsenikin on ihania ja rakastettuja, ne vaan ei ole vauvoja... :)
Kaksi tai kolme on aina ollut haaveena. Kolmen jälkeen en toivo yhtään lasta lisää, sellaista kaipautta ei kerrassaan ole.
raskaudet oli mulla niin vaikeita, että päätettiin jättää lapsiluku kahteen, vaikka ainakin kolmesta oli alkuun puhetta...
sen päätöksen jälkeen ei ole koskaan tullut vauvakuumetta ja nuorempikin on jo 6 vuotias!