Miks täällä monet ajattelee mustavalkoisesti eivätkä pysty asettumaan toisen asemaan?

Olen täällä aina välillä palstaillut ja aina huomaan saman asian. Monissa ketjuissa näkyy miten mustavalkoisesti ihmiset ajattelevat ja, että vain harva pystyy ajattelemaan itsensä toisen asemaan ja ymmärtämään, että heidän ratkaisunsa siinä tilanteessa on oikeasti hyvä/parempi kuin se oma ratkaisu.



Ikuisia kiistanaiheita täällä taitaa ainakin olla alle 1v hoitoon laittaminen, monet ajattelevat, ettei se ole pakko ja kyllä sitä pärjää kun vaan karsii ylimääräiset menot, mutta ei käsitetä, ettei kaikilla ole niin hyvät tulot, että olisi niitä ylimääräisiä menoja, joista karsia.



Toinen on ns. virikehoito, tietyissä tapauksissa en sitä itsekään ymmärrä, esim. joku 1,5v hoidossa kun äiti on vauvan kanssa kotona, mutta jos on esim. erityislapsi tai vaikka vaan jo 4-5v lapsi niin ymmärrän, että vanhempi lapsi on vaikka 2-3päivää viikossa hoidossa, jos ei ole kerhoja eikä kavereita missä asuvat.



Esimerkkejähän on paljon, en nyt kaikkia edes muista. Abortti kanssa näyttää olevan aihe, jossa ei osata asettua toisen asemaan, vaikka miten selittäisi tilanteensa ja sen, ettei vauva ole tervetullut. Adoptiota kyllä ehdotellaan, vaikka se on vanhemmille henkisesti vielä raskaampi. Ja jos taas joku harkitsee adoptiota niin sanotaan, että mikset pidä itse lasta ja mikset huolehtinut ehkäisystä ja tehdään adoptiosta jokin hirviö.



Ymmärrän kyllä, ettei noihin keskusteluihin välttämättä vastaa samat ihmiset, mutta musta-valkoajattelua täällä kyllä näkyy ja paljon.