Vaikea raskaus, olen rikki, ahdistaa ja pelottaa vauvan terveyden ja hengen puolesta...
olen ankea ja masentunut ja mies ei kestä lainkaan kun yritän hänelle peloistani puhua. Viimeksi kun pääsi itku mies suhahti hampaidensa välistä: "Tahdon päästä susta eroon!"
Pakko vain pitää kaikki kauheus sisällä...
Kommentit (7)
Kuulostaa rankalta tilanteesi. Olethan puhunut neuvolassa?
Saako kysyä mikä vauvallasi on?
nim. itse samassa tilanteessa ollut...
mutta istukka on vaarassa irrota. =( Neuvolassa en uskalla parisuhteen ongelmia mainita... mies saisi hirveän raivokohtauksen. Olen toki peloistani puhunut, mutta mitäpä ne sille voi? Voivat vain luetella tilastoja, että valtaosa tämäntyyppisistä ongelmista ei johda istukan repeämiseen... ei se oikeastaan paljoa lohduta.
ap
Tilanteesi kuulostaa tutulta.. miehesi kommenttia myöten (mäkään en sympatiaa saanut). Puhu peloistasi hoitohenkilökunnalle, 2/3 osaa ei tod näk kuuntele tai vähättelee, mutta riittää jos löydät yhdenkin empaattisen hoitajan tms.
Meillä mies oli ihan myyty kun vauva syntyi, mutta itselle kalsea kohtelu on jättänyt ikuiset arvet.
Älä ainakaan patoa itseesi; kirjoita päiväkirjaa tai hae virtuaalitukea nettipalstoilta tai suljetummista postituslistoista.
Aina kuvitellaan, että miehet ihan keveästi kuuntelevat kaiken paskan, tuskan ja saastan ja pysyvät vahvoina tukemassa naista kaikessa. Odotetaan mieheltä jotain "vahvuutta", jota naisesta itsestäkään ei löydy. Ei sitä ihminen jaksa kantaa harteillaan sekä omaa että vielä hormooniherkän naisen murheita. Mitä kaikkea pitäisi jaksaa ja kuunnella ja lohduttaa vain? Kaikkeako? Onko tämä vastavuoroista, vai onko ´vain naisilla oikeus olla heikkoja?
kyllä nyt normaalin ihmisen pitäis omaa vaimoaan tällaisessa tukea. kuitenkin se istukka ja lapsi naisen sisällä, ei miehen... kyllä on sulla outo mies. puhu sille.
=(
ap