Muistiko lapsesi, kotona asuva tai ei, sinua tänään?

1/3 muisti. 

4/4 laittoi onnittelu viestin

Öö kello on kolme, päivä ei vielä ole ohi. 

Muistan vanhempiani niin kauan kuin muistavat lähettää rahaa.

Toinen teineistä toivotti hyvää äitienpäivää, toinen ei muistanut mitenkään..

Olisin kauhuissani jos niin kävisi. Todella. Onnittelu olisi aivan liikaa. Koska minulla ei ole lapsia.

Toinen toivotteli tänään viestillä. Sinällään olisin odottanut niitä onnitteluja molemmilta jo yöllä, kun viisujen aikana niitä kaikki katsoen juteltiin whatsapissa ja Silvennoinenkin huomautti äitienpäivän alkaneen, mutta eivät sitten mitään sanoneet.

Se jää sitten nähtäväksi viitsiikö toinen kirjoittaa myöhemmin.

Kyllä muisti. Tuskin olin herännyt, niin onnittelut sain. Olen iloinen.

Ei ole vielä ainakaan muistanut. Mutta se ei ole mitään uutta. On aina yleensä unohtanut, koska perheessämme ei yleensä tällaisiin päiviin ole kiinnitetty juurikaan huomiota, kun lapsi oli pieni.

Onhan se kiva, kun tuo joskus harvakseltaan muistaa. Mutta yleensä jaamme onnittelut vain äidin ja siskon välillä. Ja sitten ostan itse itselleni jotain kivaa. Näin on myös syntymäpäivinä ja muina juhla-aikoina.

Tietenkin muisti, meillä on läheiset välit ja tapana juhlistaa yhdessä. Esikoinen kutsui meidät brunssille. 

4/4 muisti onnitella

18 v kotona asuva, ei muistanut tai onnitellut.

Kerroin eilen lahjatoiveeksi suklaalevyn. Hän ilmoitti olevansa niin kiireinen, ettei ehdi käydä kaupassa.

Ei kannata laittaa liian aikaisin äitienpäivä viestiä. Vasta illalla. Luulee muuten itsestään liikoja ja alkaa pompottamaan..

Kyllä, kaikki kolme. Kaksi ei enää asu kotona, mutta toinen pojista tuli jo eilen ja rakensi hienon aamiaistarjoilun meille kahdelle ennen kuin lähti töihin. Nuorin tuli yökylästä kauniin kukkakimpun kanssa ja vanhin pojista tulee kohta ja mennään yhdessä konserttiin.

Jo pienenä sijaisperheeseen muuttanut kohta täysi-ikäinen esikoiseni toi ensimmäistä kertaa suuren kimpun kukkia ja onnittelukortin tapausten kera. Parempaa lahjaa en olisi voinut saada. Ei tietenkään mitenkään vähennä kuopuksen ihanien lahjojen ja kukkien arvoa,merkitys on vain eri. Rakkaita molemmat.

Kotona asuva antoi suklaata. Olimme puhuneet viikolla äitienpäivästä. 

 

Isoveli ei olisi muistanut, mutta mieheni (ei isä) laittoi hänelle viestin. Sitten vasta soitti.

Kauhistus sentään, että joku oikein esittää lahjansaantitoiveita! Itse olen vapauttanut kaikki läheiseni lahjan hankkimisista. En vaadi edes korttia tai onnitteluita. Pääasia on, että läheiset voivat hyvin, se on suurinta lahjaa minulle, koska on ollut paljon kuolemanvakavia asioita ym. perhepiirissä.

Molemmat muisti. Poika, joka on kotona, oli käynyt hakemassa kaupasta aamukahville pullaa. Tytär on ulkomailla. Laittoi onnittelut.

Olen onnellinen.

Vierailija kirjoitti:

Jo pienenä sijaisperheeseen muuttanut kohta täysi-ikäinen esikoiseni toi ensimmäistä kertaa suuren kimpun kukkia ja onnittelukortin tapausten kera. Parempaa lahjaa en olisi voinut saada. Ei tietenkään mitenkään vähennä kuopuksen ihanien lahjojen ja kukkien arvoa,merkitys on vain eri. Rakkaita molemmat.

'tapausten' eli halausten :) 

En suunnittele muistavani, kun ei muistanut kasvattaa.