Alkoholisti mies, toinen lapsi?

että jos rakastat miestäsi sellaisena kuin hän on ja tiedostat sen, että hän tuskin tulee tapojaan parantamaan, ja olet valmis itse kantamaan suurimman vastuun perheen pyörittämisestä, niin mikäs ettei.

...

AJATTELETKO ETTEI MIEHEN JUOMINEN AIHEUTA GEENEIIHIN JOTAIN AP?

Mielestäni toisen lapsen hankkiminen olisi puhdasta itsekkyyttä. MINÄ haluan toisen lapsen ja kyllä MINÄ sen jaksan. Sen sijaan, että normaalin äidin tavoin haluaisit lapsellesi parasta ja miettisit, millaisen lapsuuden annat lapsellesi..



Nimim. Tuurijuopon isän perheessä kasvanut

Vaikka itse olisitkin valmis hoitamaan lapset/kodin yksin, ovatko miehesi juomistavat hyvää esimerkkiä lapsillesi? Haluatko lapsen/lastesi näkevän, että on ihan ok, jos miehellä/perheen isällä jää joskus putki päälle? Alkoholiongelma koskee kuitenkin ennen pitkää koko perhettä, haluatko altistaa enemmänkin jälkikasvuasi sille taakalle?

kuin kohdata ongelma? Olisiko kaikkien avioeroperheiden tai tuurijuoppoisien lapsien ollut parempi olla syntymättä? Luulen, että valtaosa heistä on kuitenkin mieluummin olemassa.

kuin kohdata ongelma? Olisiko kaikkien avioeroperheiden tai tuurijuoppoisien lapsien ollut parempi olla syntymättä? Luulen, että valtaosa heistä on kuitenkin mieluummin olemassa.

Mies on muuten ihana,ei täydellinen, mutta riittävän hyvä meille. Hyvä isä ja puoliso. MUTTA. Parin kuukauden välein hänellä karkaa mopo käsistä täysin. Mies vetää pullon konjakkia/viinaa ja on aivan tillin tallin, sekoilee kotona, tai lähtee kaupungille uhkapelaamaan. Minä yritän soittaa hänelle, saada selville, missä on, onko hänellä kaikki hyvin. Ei välttämättä vastaa puhelimeen, eikä aina pysty puhumaan humalatilaltaan.



Sekoilujen jälkeisinä päivinä mies myöntää ongelmansa, silloin sanoo hakevansa apua. Lupaa ryhtyä raittiiksi ja että kyseessä oli vihoviimeinen kerta.Nyt on juuri aloittanut terapian, mutta se on pitkä prosessi, enkä tiedä missä vaiheessa he pääsevät terapiassa tuohon alkoholinkäyttöön (taustalla on paljon muitakin rankkoja juttuja) . Minua ahdistaa, haluaisin lisää lapsia ja ikää alkaa olla sen verran, että en halua liian monta vuotta tässä samassa suossa katsella, josko tilanne muuttuisi paremmaksi. Tiedostan hyvin sen, että miehen alkoholinkäyttö ja siitä aiheutuvat oma huoli, ahdistus, riidat yms. eivät todellakaan ole lapsellemme hyväksi. Toisaalta yksinhuoltajuus ja ero ovat lapselle myös kuormittava tilanne. En tiedä minäkään mitä tehdä. Olen alkanut kallistua eron puolelle, kun mitään muutosta ei lupauksista huolimatta mies ole tehnyt.



Paljon halauksia ap:lle!

ehdotan että etsit AL-anon ryhmän (tarvkoitettu alkoholistien läheisille) ja menet sinne .Ei tarvitse pelätä yhtään, kaikilla on sama ongelma, jonkin näköinen kärsimys läheisen ihmisen juomisesta. Itselläni on nyt 1v ja 3v lapset alkoholistin kanssa. Juominen on vähentynyt ja näiden vuosien aikana mies on sanonut että hallitsee alkoholin käytön. Usein kaljottelut vaan menevät överiksi koska :on niin raskasta/työt stressaa...y.m aina överiksi meni johtuu jostain muusta kun alkoholin liikakäytöstä. Olen todella kurkkua myöten täynnä joten viime kerran jälkeen n.3vkoa sitten ilmoitin miehelle että ensi kerralla kun lähdet kajalle lähdet lopullisesti. Viimeinen sessio oli seuraava: Mies lähti hallitusti ottamaan muutaman oluen. 2 aikaan yöllä soi ovikello .Oven takana oli 2 miestä ja 1 nainen.Nainen sanoi että ollen nähnyt parvekkeelta missä asutte että kaveri löytyi sekaisena tosta lähikapakan kulmilta, että pidä hyvää huolta. Miehet oli ilmeisesti kantaneet miehein rappuun. No, mies meni lasten vessaan ( meillä on 2 vessaa eli miski just sinne?) istu pöntön päälle ja kaatu latt ialle kalsarit nilkoissa niin että potat kolisi. Sinne jäi makaamaan. En saanu sitä ylös joten koko yö meni pohtiessa mitähän 3v tuumii kun menee aamulla pissalle ja isi makaa kalsarit jalassa pottien seassa y.m mukavaa.. siirisin sit potat käytävälle.Mies kyllä nousi aamulla ennen lapsia ylös mutta mun mitta jotenkin täytty. Aikasemmin hallittu alkoholin käyttö on johtanu mun menojen perumiseen koska mies ei oo tullu ajoissa/ei oo kyenny kuntonsa puolesta hoitamaan lapsia. Selvinpäin mies on lasten kanssa ja hoitaa niitä tosi paljon, tekee kotitöitä, käy ansiotöissä y.m. joten yksinhuoltajaksi jääminen ei todellakaan houkuttele mutta enää en jaksa katsoa. Alkoholismi on nimittäin paheneva sairaus.Oon jo täyttäny päiväkotihakemuksen nuoremmalle, isompi on jo päiväkodissa. Siksi että jaksan sitten lasten kanssa kun/jos ero tulee. Itse olen alkoholisitkodin kasvatti enkä todellakaan halua sitä tunnelmaa omille lapsilleni.Varmaan selviät mutta vauvavaihe on kyllä tosi rankka jos yksin jäät kun siinä on kaksi lasta. Lapsista tosin on kyllä seuraa myöhemmin toisilleen. Ja jos jäät yksin ja teet sen toisen niin musita hakea lastenhoito y.m. apua ettet jää yksin ja todella suosittelen al-anonia mitä lämpimimmin.Oli ratkaisusi mikä tahansa sua ei siellä tuomita vaan tuetaan sua.

Ajattele lapsiasi!



T. alkoholisti perheessä kasvanut

Jos meinaat katella miestä loppu elämän eikä se juominen häiritse sen enempää nyt kuin myöhemmin..

Vai meinaatko että parantaa tapansa kun lisää lapsia tulee jos haluat muuttaa ihmista en suosittele mutta jos mies on muuten hyvä ja itse tiedostat ja otat vastuun miksi ei.

ajan mittaan. Jossain vaiheessa joutunet eroamaan hänestä, ellei siis hän päätä lopettaa.

Lapsen etu on kasvaa turvallisessa perheessä, jossa vanhemmilla ei ole päihdeongelmaa. Sinä et voi miestäsi muuttaa, mutta hän voi parantua, jos tunnistaa itse ongelmansa ja haluaa ammattiapua. t. Edesmenneen maksakirroosiin sairastuneen alkoholistin tytär, joka nyt itse äiti

Perustelut: ikää on jo, halusin täyssisarukset, toinen ei mene sivussa pienenä, mutta heistä on nyt vähän isompana (4 v ja 6 v) seuraa toisilleen jne. Tiedostin miehen ongelman, myös se pitää tajuta, että ketään ei voi muuttaa. Muutoksen on lähdettävä itsestä.



Nyt meillä mies ollut melkein 2 vuotta kuivilla. Ei ole vaihtoehtoja. Yritti aluksi, että ottaisi silloin tällöin saunaoluen, mutta sehän jäi heti päälle..



Olisin lähtenyt lasten kanssa. Silloin vasta mies heräsi ja lopetti juomisen.

Mun äiti alkoi tajuta isän alkoholiongelman vasta kun olin syntynyt. Ennen häitä he olivat seurustelleet 7 vuotta, mutteivät asuneet yhdessä, kun siihen aikaan ei voinut (olen melkeen 40v). Synnyin pari vuotta häistä ja tosiaan mun syntymän jälken äiti vihdoin tajusi /myönsi itselleen, että isä on juoppo. Ei kokoajan, eikä koskaan väkivaltainen, mutta putken päälle jäädessä "katosi" juomistaan häpeillen pariksikin viikoksi. Äiti ajatteli silloin hyvin samalla tavalla kuin sinä ap. Ja äiti halusi toisen lapsen ja hankki sen isän kanssa. Veljeni on mua 2v nuorempi ja hänen ollessaan 3v. äiti ei enää jaksanut vaan haki eroa.



Mulla on aina ollut sisarus, joka avioeroperheessä on tuntunut mahtavalta. Että meitä on 3. (Äiti löysi uuden miehen vasta kymmenisen vuotta sitten). Isään säilyi hyvät välit, koska äitille ja isälle oli tärkeintä meidän lasten etu. Isä esim ei koskaan yrittänyt saada meidän huoltajuutta, koska tajusi itsekin, että äidin kanssa meidän on parempi, turvallisempi elää. Koska kunnioitus säilyi vanhemmilla puolin ja toisin, eivätkä he koskaan haukkuneet meille lapsille toisiaan, mulla on ollut ihan hyvä lapsuus ja elämä avioerosta ja viinasta huolimatta.



Eli mä suosittelisin hankkimaan sen toisen lapsen. Voihan olla, että miehesi tajuaa että ilman hoitoa hän ei selviä sairaudestaan ja suostuu hoitoihin. Toisaalta voi olla, että ei suostu hoitoihin, kuten isäni. Silloin sä jäät sitten yksinhuoltajaksi, mutta ei se ole mikään kuolemantuomio. Moni nainen kasvattaa lapsensa yksin. Ja voihan joskus löytyä uusikin mies sitten aikanaan.

teidän kokemuksia, itsellä samantyyppinen tilanne tosiaan. Niin, kenestäkään ei voi tietää, mikään tulevaisuus ei ole mitenkään turvattu, mitä vain voi sattua, raitiskin voi alkoholisoitua, sairastua, kuolla ja lapset näin jäävät yhdelle vanhemmalle. Kinkkisiä kysymyksiä. Miten täydellistä pitää olla sillä hetkellä kun päättää uskaltautua raskaaksi. Myös tämä, että lapsi saisi sisaren on iso kysymys.