Ymmärtäväisyyttä äitienpäivään kiitos
Olkaahan ymmärtäväisiä näin äitienpäivän aikaan kun se ei ole kaikille mikään iloinen juhla. Koko viikko ollut lasten päiväkodissa äitienpäivää vaikka meillä ei sitä vietetä.
Kommentit (63)
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Vierailija kirjoitti:
Miksi teillä ei sitä vietetä? Mistä lapsesi ovat tulleet?
Ei vaan vietetä, ei lapsuudessanikaan vietetty koska äitininkuoli kun olin 6.
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Miksei teille ole iloinen juhla? Teillähän sitä juhlittavaa vasta onkin. Olet samaan aikaan isoäiti ja hoidat äidin hommaa.
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Niinpä. Miksi lapsenlapsi ei saisi äitienpäivänä muistaa sinun tytärtäsi? Tyttäresi on siltikin lapsensa äiti vaikka olisikin kuollut. Kyllä äitiä saa muistaa ja juhlistaa.
Miksi teillä ei vietetä äitienpäivää? Ei niitä omia traumoja tarvi siirtää seuraaville sukupolville.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Miksei teille ole iloinen juhla? Teillähän sitä juhlittavaa vasta onkin. Olet samaan aikaan isoäiti ja hoidat äidin hommaa.
V*ttuiletko vai kysytkö tosissasi?
Iloa ei lapsen menetyksen jälkeen muutenkaan paljon näy. Äitienpäivänä tytön poissaolo huutaa kaikessa: hänen pitäisi olla ottamassa lapsensa kortti vastaan ja kahvilla minun, äitinsä luona.
Äitienpäivän juhliminen on aina tietysti perheen oma valinta, mutta kyllä meillä on aina juhlittu äitienpäivää tavalla ja toisella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Miksei teille ole iloinen juhla? Teillähän sitä juhlittavaa vasta onkin. Olet samaan aikaan isoäiti ja hoidat äidin hommaa.
V*ttuiletko vai kysytkö tosissasi?
Iloa ei lapsen menetyksen jälkeen muutenkaan paljon näy. Äitienpäivänä tytön poissaolo huutaa kaikessa: hänen pitäisi olla ottamassa lapsensa kortti vastaan ja kahvilla minun, äitinsä luona.
Siskoni kuoli lastensa ollessa pieniä, juhlivat ja muistavat äitienpäivänä isoäitejään ja äitiään.
Mitä ihmeen ymmärtäväisyyttä kaipaat? Jos ette juhli, ette juhli mutta kukin toimikoon tavallaan. Ei muiden juhlimiset sulta pois ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Miksei teille ole iloinen juhla? Teillähän sitä juhlittavaa vasta onkin. Olet samaan aikaan isoäiti ja hoidat äidin hommaa.
V*ttuiletko vai kysytkö tosissasi?
Iloa ei lapsen menetyksen jälkeen muutenkaan paljon näy. Äitienpäivänä tytön poissaolo huutaa kaikessa: hänen pitäisi olla ottamassa lapsensa kortti vastaan ja kahvilla minun, äitinsä luona.
Varmasti raskasta, mutta sinun ja lapsenlapsesikin kannalta voisi olla parempi iloita ja juhlistaa tyttäresi elämää. Rakkaudella muistella sitä millainen hän oli ja mitä kaikkea teki.
-eri
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivän juhliminen on aina tietysti perheen oma valinta, mutta kyllä meillä on aina juhlittu äitienpäivää tavalla ja toisella.
Ihan eri asia kun äiti on olemassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitienpäivän juhliminen on aina tietysti perheen oma valinta, mutta kyllä meillä on aina juhlittu äitienpäivää tavalla ja toisella.
Ihan eri asia kun äiti on olemassa.
Kuoli kun olin 10.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Miksei teille ole iloinen juhla? Teillähän sitä juhlittavaa vasta onkin. Olet samaan aikaan isoäiti ja hoidat äidin hommaa.
V*ttuiletko vai kysytkö tosissasi?
Iloa ei lapsen menetyksen jälkeen muutenkaan paljon näy. Äitienpäivänä tytön poissaolo huutaa kaikessa: hänen pitäisi olla ottamassa lapsensa kortti vastaan ja kahvilla minun, äitinsä luona.
Siskoni kuoli lastensa ollessa pieniä, juhlivat ja muistavat äitienpäivänä isoäitejään ja äitiään.
Menetyksestä ei ole vuosia ja lapsi kaipaa äitiään. Ja isää. Minä lastani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Miksei teille ole iloinen juhla? Teillähän sitä juhlittavaa vasta onkin. Olet samaan aikaan isoäiti ja hoidat äidin hommaa.
V*ttuiletko vai kysytkö tosissasi?
Iloa ei lapsen menetyksen jälkeen muutenkaan paljon näy. Äitienpäivänä tytön poissaolo huutaa kaikessa: hänen pitäisi olla ottamassa lapsensa kortti vastaan ja kahvilla minun, äitinsä luona.
Varmasti raskasta, mutta sinun ja lapsenlapsesikin kannalta voisi olla parempi iloita ja juhlistaa tyttäresi elämää. Rakkaudella muistella sitä millainen hän oli ja mitä kaikkea teki.
Asiasta ei ole vuosia. Kaunis ajatus, mutta ihminen ei voi muuttaa surua noin vain iloksi. Ei lapsikaan.
-
Miksi kiellät lapsilta äitienpäivän omien traumojesi takia?
No joo, tavallaan toki ymmärrän että joillekin siitä omasta äidittömyydestä kehittyy joku trauma. Tunnen pari ihmistä jotka vielä aikuisenakin suhtautuu äitienpäivään todella lapsellisesti.
Minunkin tyttäreni kuoli, eikä häneltä jäänyt lapsia. Siksi en vietä äitienpäivää.
Lapset elää enemmän hetkessä. Kun äitipuoli kuoli, niin silloin alle kouluikäisen suurin huoli oli, että hän saa varmasti lelunsa mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Miksei teille ole iloinen juhla? Teillähän sitä juhlittavaa vasta onkin. Olet samaan aikaan isoäiti ja hoidat äidin hommaa.
V*ttuiletko vai kysytkö tosissasi?
Iloa ei lapsen menetyksen jälkeen muutenkaan paljon näy. Äitienpäivänä tytön poissaolo huutaa kaikessa: hänen pitäisi olla ottamassa lapsensa kortti vastaan ja kahvilla minun, äitinsä luona.
Ihan varmasti huutaa kaikessa, mutta et saa tytärtäsi takaisin, vaikka kuinka paljon haluaisit. Sen sijaan moninkertaistat oman tuskasi vellomalla surussa ja siirrät sen lapsenlapsesi harteille. Hänestä ei tule tasapainoista aikuista, ennen kuin ymmärrät tämän. Suru kulkee mukanasi aina, mutta muistot elävät. Niitä sinun kuuluu siirtää eteenpäin, ei tukahduttavaa murhetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun tytär kuoli ja hänen pieni lapsensa jäi minulle.
Vaikka ei meille ole iloinen juhla, ei muiden tarvi lopettaa juhlintaa.
Niinpä. Miksi lapsenlapsi ei saisi äitienpäivänä muistaa sinun tytärtäsi? Tyttäresi on siltikin lapsensa äiti vaikka olisikin kuollut. Kyllä äitiä saa muistaa ja juhlistaa.
Hän tekee kortin minulle. Äidin muistaminen on liian vaikeaa, ei halua käydä haudallakaan. Ja tiedän että häneen sattuu kun muut juhlivat vanhempiaan.
Mutta muiden elämä päiväkodeissa ja kouluissa jatkui silti.
Miksi teillä ei sitä vietetä? Mistä lapsesi ovat tulleet?