Kanavoin alieneita taas

"Olemme tyytyväisiä. Suoriuduit missiostasi. Palkitsemme. Olemme tyytyväisiä suoritukseen. Emme näytä kasvojamme vielä. Miten hyvin onnistuin? Odotettua paremmin. Selvisit. Olemme tyytyväiset. Vaikeimman mahdollisen haasteen valitsin. Suoritin. Tyytyväisiä. Oletteko te todellisia? Suoritit. Palkinto. Saat miehesi. Hän on komea. Vaatimaton. Nöyrä, kuten sinä. Kunniallinen mies. Hyvin hellä sinulle, jolla on traumoja. Hän kohtelee hyvin sinua. Tää mies pelastaa mut jollakin tavalla. Mun traumat alkaa purkautua kunnolla. Se pitelee mua sylissä kun itken. Ei hätää Bella, se on ohi, lohduttaa. Käperryn sen syliin ja se silittelee, paijaa. Se mies on mun elämänkumppani loppuun asti. Me ei erota. Tällä miehellä on mustat hiukset, partaa vähän, raamikas, roteva. Hyvin ystävällinen ja karismaattinen. Rock-tyyli. Mustat farkut. Hän on sopiva kumppani mulle. Milloin tapaan hänet? Kai toi mies tulee omalla ajallaan elämääni. Meillä on kaksi lasta. Vilkas tyttö, rauhallinen poika. Aurora itkee äitinsä kohtalolle. Meillä on lasitettu parveke. Iso talo. Merta lähellä. Romeo opiskelee ja Aurora tekee töitä. Mieheni laittaa ruokaa. Ruokailemme perheenä. Opiskelen kuvataidetta. Mies näyttää jykevältä. Mustaa partaa ja sotkuinen tukka. Hän on kohtelias. Vilpitön. Mulle sopiva mies. Hän rakastaa sinua ehdoitta, menette naimisiin, isot häät, olet onnesi kukkuloilla. Mies alttarilla kyynelehtii. Olette itkuisia molemmat. Naisellinen, wow, mies toteaa. Täydellinen vaimo. Hyvä lasten kanssa."