Sinä jätit hampaasti olkapäähäni

Mitään järkeä siinä ei ollut, että jollain oli niin kuiva tukka mutta pehmeät kädet. Se oli paljon muutakin kuin nauru joka oli karmiva ja kaunis samaan aikaan. Paljaat jalat ja tapa halata puita. Halasit puita käsillä ja minua jaloilla, niin tiukasti että se puski johonkin minussa yrittämättä. Kyllä kai ne puutkin ihmetteli mikä sinä olet, mutta ei me mitään voitu niin autereisen edessä.

Olisiko se muuttunut lopulta tällaiseksi, joutumiseksi. En sanoisi ei. 

Ja kun muista yksi muistaa kaksi ja kun kaksi niin kolme.

Sinä alasti harjaamassa hiuksiasi parvekkeellani, valtavalla harjalla. Sinä taas alasti, minun saunassa makaamassa, sanomassa etten minä sinne mahdu, todellakaan, omaan saunaani. 

Sinä, kun olit koko talven hiihtänyt, makaamassa sängylläni. Tsiisus, sanoin ääneen ja sinä huokasit niin kovasti inhoten.

Salaa kai toivon että lukisit nämä ja tunnistalsit itsesi. Pitäisit tyhmänä, mutta hiljaa olisit tyytyväinen. Ei se haittaa, että pyörittelisit silmiäsi vähän, olisi kiva että tietäisit olevasi jonkun mielessä  joka toukokuu. 

Ei ollut reilua, että aina kun keksin vihata sinua, sinä pelastit maailman, maksoit juopon bussimatkan tai nostelit jonkun tippuneet rahat, menit kyykkyyn kysyen saatko tarjota kerjäläiselle kauppakassin, kerjäläinen huusi ja minä vedin sinua pois, sinä heitit ilmaan 10 euron setelin. 

Mitä pidemmälle mietin, sitä likaisemmalta alat tuntua. Silti, joskus olisi kiva nähdä sinut drinkki kädessä hymyilemässä, ohut ranne lasin ympärillä, pitkät sormet pilliä pitelemässä. 

Ok

Mikä otsikko! Näen mielessäni, kun rakastajalta irtoaa tekarit ja jäävät törröttämään kiinni olkapään nahkaan, auts sentään.

Ja kyllä minä olen sinut nähnyt, valehtelisin jos väittäisin etten ole tutkinut jokaista somea.

Olen siis nähnyt, mutta en ole nähnyt.

Sinä esiinnyt niin kunnollisena vaikket ole. Hymyilet niin leveästi vaikka aito hymysi on erilainen, siinä suusi on enemmän auki ja silmäsi lähes kiinni, poskesi ovat korkealla ja sinusta kuuluu villi ääni. Ne kuvat ovat jotain muuta, ne on vale enkä todella pääse sisään, pääsinkö ikinä. Luulen, että niinä hetkinä, kun pyysit pitämään sinusta kiinni, olit siinä hetken, tai hetkinä kun kerroit miten kutkuttavaa on kastaa jalat järveen vuoden ensimmäinen kerran. Kun seisot sateessa ja huusit miten paska ihminen olen, en tiedä itkitkö, kuitenkin meikkisi levisi ja kun siitä mainitsin, sanoit ettei sinua kiinnosta vittuakaan. Vihasin kun kiroilit ja tiesit sen. Niissä hetkissä olit sinä.