Paha äiti puoli taas?

Kun mä olin raskaana ja sain ultrassa kuulla, että on poika olin oikeasti iloinen. Ja just sen takia että pojat on niin helpompia kun tytöt teineinä. Ainakin keskimäärin.

Mä en äitinä vaan jaksaisi mitään turhaa kiukuttelua kun on kyse jostain tärkeästä asiasta. Pitääkö vaikka naama pestä kun kutittaa ja tulee ihottumaa? Että 11-vuotias meikkaa mutta ei ymmärrä pestä meikkejä pois. Hiuksia värjätään salaa mutta ihmetellään kun päänahka punottaa ja on kipeä.

Ja minä olen siis elänyt kolmen siskon kanssa. Ei meillä ollut tuollaista ja toteltiin äitipuolta ihan kun isääkin.

Asia ei sinulle kuulu eikä voi pakottaa. Pikk juttuja. Jos haluaa maihareilla olla niin mitä se sinua haittaa? Maiharit on hyvät ja tulevat kengät. 

Äitipuoli on yhdyssana. 

Muuten 0/5.

Onneksi ei tarvitse olla äitipuoli. Omien tyttärien kanssa pärjää. En kyllä ota turhia paineitakaan. Ovat saaneet kulkea kesätennareissa talvella.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi ei tarvitse olla äitipuoli. Omien tyttärien kanssa pärjää. En kyllä ota turhia paineitakaan. Ovat saaneet kulkea kesätennareissa talvella.

Olen ollut omalle lapselleni yhtä välittävä kun ei-omalle lapselle. Samalla myös vaativa.  Aikuinen pitää huolta, että lapsi on pukeutunut "oikein". Esim. pakkasella pidetään pipoa, talvella ei hiippailla tennareissa, pimeällä käytetään heijastinta, liikkatunnilla ei olla farkuissa ja talvikengissä. Minusta tämä on vanhempien tehtävä.

Lisäksi koulu puuttuu tällaiseen aika helposti. Tosi monta wilma-viestiä lukenut vuosien varrella, että joidenkin lasten vanhempia on kehotettu tarkistamaan lasten pukeutuminen. Koulut tekevät myös ilmoituksia tällaisesta; siis jos lapsi vaikka 20 asteen pakkasessa kulkee kesätakissa tms.

Äitipuolen ei kuuluisi ottaa kasvattajan roolia. Jos siis haluaa jaksaa ja olla kaikkien kaveri. 

 

Tietty, jos ko lapsi asuu koko ajan samassa taloudessa, niin pakkohan se on. Mutta jos ei asu, niin vastuu kannattaa antaa sille, jolle vastuu kuuluu.

.

Meillä asuu puolison ja minun 10vuotias ja puolison 12vuotias samassa taloudessa, käyvät samaa koulua. Heillä on samat säännöt kotona ja koulussa. 12vuotias asuu meillä vakituisesti. Näkee etä vanhempaa noin joka toinen viikonloppu + loma-aikoina enemmän.

Samat säännöt koskevat molempia. Mitä tulee pukeutumiseen ja hyvinvointiin. Pakkasella on pipo päässä, pimeällä käytetään heijastimia. Talvella ei hiippailla tennareissa eikä kesällä toppasaappaissa. 

Kouluun "varustaudutaan" ei kalliisti mutta oikein. Liikuntatunneille ei mennä kumisaappaissa. Eikä liikuntatuntien juoma ole kouluun salaa viety energiajuoma. Ovat kiellettyjä lasten koulussa. 

Kukaan ei huomioisi tällaista, jos en minä äitipuolena tekisi niin. Isä lähtee töihin ennen kun lapset lähtevät. Äiti on toisessa kaupungissa. Ja mikä olisi sellainen talous, jossa about samanikäisillä olisi eri säännöt?

Tästä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein tarinoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoohin tulee.

Ei mummo tiennyt, oliko siinä perheessä mitään kosintoja nähty, vai elelivätkö ihan susiparina,  kuten siihen aikaan sanottiin. Mutta tapaus kertoo, että kaikenlaista voi sattua ja uusperheen lasten kannattaa katsella huolella, mitä lautaselta suuhusi lusikoivat.

Vierailija kirjoitti:

Tästä tulee mieleen tapaus, josta pari vuotta sitten edesmennyt mummoni usein tarinoi. Hänen lapsuudenkotinsa lähistöllä eleli uusperhe, jossa oli pariskunta, miehen lapsia, naisen lapsia ja yksi yhteinenkin tenava. Tämän perheen äiti (äitipuoli) keitteli usein suuressa kattilassa keittoa.

Mummo kertoi, että keittoa syömään saivat tulla he naapurin mukulatkin perheen lasten lisäksi. Keitto oli ihan kelvollista, varsinkin silloiset sodanjälkeiset olosuhteet huomioon ottaen.

Siinä talon liepeillä liikkui paljon kulkukissoja ja kerran se nainen lipsautti, että niitä hän loukuilla pyydysti ja niistä hän ne keittonsa keitti. Mummo sanoi, että ei se keitto sinänsä siitä huonommaksi muuttunut, mutta kyllä hän alkoi vähän vältellä sitä paikkaa, kun tiesi, mistä liha niihin keittoohin tulee.

Ei mummo tiennyt, oliko siinä perheessä mitään kosintoja nähty, vai elelivätkö ihan susiparina,  kuten siihen aikaan sanottiin

Tämä on niin ihquuuu 💕💕💕💕💕💕💕 Minäkin haluan uusperheen ja lautaselle suuren palasen kissanlihakeittoa 😋