Miten kummassa uusiin ihmisiin oikein tutustutaan?

Se tulee luonnollisesti

Ei mitenkään. T. Yksinäinen

Sanopa se! Edes työkavereihin en ole saanut solmittua sellaisia suhteita, että kukaan kaipaisi työpaikkaa vaihtaessa.

Olet osunut saman vanhemman kanssa leikkipuistoon samaan aikaan 10 kertaa. Joka kerta olette jutelleet niitä näitä. Seuraavalla kerralla voit esimerkiksi kertoa hänelle, että ajattelit tulla huomenna puolen päivän aikaan leikkipuistoon ja ottaa eväät lounaaksi. Voi olla, että hän vastaa, että tuossapa kiva idea, mekin taidetaan tulla, jos ehditään. Seuraavana päivänä sitten katsot, tuleeko hän lapsineen ja eväineen sinne. Saattaa tullakin, vaikka ei olisikaan sanotut tulevansa, mutta mene itse sinne eväinesi kuitenkin. Hän kun saattaa tehdä päätöksen eväiden kanssa leikkipuistoon tulosta vasta seuraavana päivänä. Sitten syötte eväitä yhdessä. Jos hän asuu samalla suunnalla, lähdette leikkipuistosta samaan aikaan ja kuljette samaa matkaa jutellen. Tällä tavalla, pienistä asioista ja pidemmän tutustumisen myötä saa sellaisia tuttuja, joiden kanssa voi etukäteenkin sopia jotain. Siitä on kyllä vielä pitkä matka ystävyyteen ja monilla on elämä niin hektistä, ettei tunnu riittävän tarpeeksi aikaa aiemmillekaan ystäville, mutta seura leikkipuistoon on silti ihan mukavaa. 

Sivusta seuranneena sosiaalisesti lahjakasta äitiäni olen huomannut seuraavaa, hän tarjoutuu aina auttamaan toisia, lähes tuntemattomia ja naapureita ja sitä kautta ystävystyy. Eli jos vaikka joku naapurin mummo sattuu pihalla keskustelussa sanomaan jotain että onpa kurjaa kun ei ole ketään joka auttaisi asiassa X niin äiti on heti tarjoutumassa auttamaan.

Toki tässä on vaarana että ystävyyssuhteesta tulee yksipuolinen, mutta näin esimerkkinä vaikka voit tarjoutua lähtemään koiranulkoiluttajalle seuraksi tai avuksi jos tarvitsee ulkoiluttajaa kun ei itse pysty.

Tutustumisten aika on ohi.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Olet osunut saman vanhemman kanssa leikkipuistoon samaan aikaan 10 kertaa. Joka kerta olette jutelleet niitä näitä. Seuraavalla kerralla voit esimerkiksi kertoa hänelle, että ajattelit tulla huomenna puolen päivän aikaan leikkipuistoon ja ottaa eväät lounaaksi. Voi olla, että hän vastaa, että tuossapa kiva idea, mekin taidetaan tulla, jos ehditään. Seuraavana päivänä sitten katsot, tuleeko hän lapsineen ja eväineen sinne. Saattaa tullakin, vaikka ei olisikaan sanotut tulevansa, mutta mene itse sinne eväinesi kuitenkin. Hän kun saattaa tehdä päätöksen eväiden kanssa leikkipuistoon tulosta vasta seuraavana päivänä. Sitten syötte eväitä yhdessä. Jos hän asuu samalla suunnalla, lähdette leikkipuistosta samaan aikaan ja kuljette samaa matkaa jutellen. Tällä tavalla, pienistä asioista ja pidemmän tutustumisen myötä saa sellaisia tuttuja, joiden kanssa voi etukäteenkin sopia jotain. Siitä on kyllä vielä pitkä matka ystävyyteen ja monilla on el

Jos minuun yrittäisi tuolla tavalla tutustua ottaisin etäisyyttä. Haluan että ihminen ehdottaa suoraan yhteistä ei kautta rantain. Suoraan ehdotukseen voin vastata kyllä tai ei. Mutta tuollaisesta tulee ole kuin se ihminen yrittäisi vaivihkaa hivuttautua seuraan ja minua alkaa ahdistaa, pelkään etten pääse siitä eroon kun se vain hivuttautuu lisää ja lisää.

aktiivisellä ihmisen teon harjoittelulla saat paljon ystäviä

Vaikeaa on tutustua.  Itse käyn baareissa, että edes joskus kohtaisin "lajitoverin"   tietenkin vähän ottaneena helpompi keskustella vaikka onnistuu keskustelu selvinpäinkin mutta tilaisuuksia on vähän. 

 Baareissa joskus ihan mielenkiintoisia satunnaisten ihmisten kohtaamisia vaikka sinnekin yhä enemmän mennään oman porukan ksnssa, johon vierailla ei ole asiaa. 

Aivan satunnaisista kohtaamisista siis koostuu minun sosiaalinen elämä, hyvin pieninä sirpaleina.   Suurimman osan sikaa olen todella yksin, enkä tällä kokemuksella usko tilanteeni muuttuvan

Ystäviä tulee silloin kun ei yritä.

Kaupungeissa alkaa olla vaikeampaa.  Pienemmillä kylillä löytyy kyllä kun vaan aloittaa juttelemaan missä nyt sattuu olemaan ei kiireisiä menijöitä.

Miksi et yritä viedä suhdetta syvemmälle vaan jätät sen jutusteluksi? Kysy heitä mukaan yhteiseen tekemiseen ja vaihtakaa puhelinnumeroita.

Jotkut ihmiset osaavat ns heittäytyä tutuksi. Itse en osaa, olen jotenkin varautunut ja epävarma persoona.

En missään tapauksessa halua olla vaivaksi. 

Pitää vähän tuputtaitua ja jos tulee selvä ei, heti perääntyy. Mä olen mm yyhden poikaystävän saanut lentokoneessa. Menossa tutustuttiin, paluussa myös istuttiin koneessa vierekkäin. Vaihdettiin paikkoja siis. Auttoi laukkujen kanssa ja siinä sanoi tuleekin mun kautta. 

Kiva kesärakkaus siitä tuli. 

Puistossa aina juteltu vanhempien kanssa ja jne. 

Mun on helppo ystävystyä

Vierailija kirjoitti:

Ystäviä tulee silloin kun ei yritä.

Lopetin yrittämisen n. 10v sitten. Eipä oo ilmaantunu

Nro 7: "Jos minuun yrittäisi tuolla tavalla tutustua ottaisin etäisyyttä. Haluan että ihminen ehdottaa suoraan yhteistä ei kautta rantain. Suoraan ehdotukseen voin vastata kyllä tai ei. Mutta tuollaisesta tulee ole kuin se ihminen yrittäisi vaivihkaa hivuttautua seuraan ja minua alkaa ahdistaa, pelkään etten pääse siitä eroon kun se vain hivuttautuu lisää ja lisää."

No tietenkin ihmiset ovat erilaisia. Ei ole olemassa mitään sellaista keinoa, joka tepsisi kaikkiin. Suorakin ehdotus on ihan hyvä. Silloin voi tosiaan vastata kyllä ati ei. Mutta tuo mun ehdottamani yksi tapa jättää sille toiselle mahdollisuuden päätää vasta myöhemmin, meneekö eväiden kanssa leikkipuistoon vai ei. Tai muuttaa mielensä vasta vähän ennen seuraavan päivän lounasaikaa.  Hänhän saatttaisi suoraan kysymykseen vastata ei, jolloin kysyjäkin sitten ajattelisi, että no enpäs taida sitten itsekään mennä. Seuraavana päivänä kuitenkin tältä toiselta vanhemmalta peruuntuukin se syy, miksi hän vastasi ei, ja olisikin valmis menemään leikkipuistoon. No hän voi tietysti mennäkin, mutta se toinen äiti ei tulekaan, kun eilen vastattiin suoraan kysymykseen ei. 

Ei ihmiset nykyään halua ystävystyä vaan olla omassa rauhassa.