Englanninkielisten jännärikirjojen nimeämiskaava
Hieman mielikuvituksetonta, on jatkunut niin pitkään että kai se on jo joku sisäpiirivitsi että kirjat pitää nimetä noin. Aloittikohan Ludlum tuon?
Määräinen artikkeli / (kuvaava sana, erisnimi tai adjektiivi) / yleisnimi
esim. The Forever Game, The Bone Collector, The Bourne Identity, The Prometheus Deception..
Kommentit (7)
Vierailija kirjoitti:
Suomalaiset dekkarit: otetaan vaan joku tylsähkö sanonta mikä ei liity kirjaan mitenkään. Nahkurin orsilla tavataan.
Jep. Todella laiskaa, epä-älyllistä ja antaa kirjailijasta helppoheikkimäisen kuvan. En ihmettelisi jos tekstikin AI:n kirjoittamaa, niin geneerisiä kopioita toisistaan suomidekkarit ovat. Samat murhat, pahoinpitelyt ja kadonneet pikkulapset jokaikisessä kirjassa. Alkoholisoitunut tai raitistunut etsivä ja ex. poliisikin on ollut klisee jo 15 vuotta eikä siitä vielä 2024 suostuta luopumaan.
No mites joku Remes: Jäähelvetti, Rautaperkele, Verikosto jne.
Vierailija kirjoitti:
No mites joku Remes: Jäähelvetti, Rautaperkele, Verikosto jne.
Ei olla kaukana Vintersemestren levynnimistä, esim. Jääverisaatana :) Veriperkele-niminen trilleri pitäisi saada kyllä.
Nimenomaan adjektiivejahan näköjään vältellään.
Ennen Ludlumia oli ainakin Richard Condonin The Manchurian Candidate (romaani suomennettiin muistaakseni nimellä "Mantsurian sankari"). Helen MacInnessin romaaneissa oli yleensä joku paikannimi, niistä Ludlum-tyylisiä nimiä oli ainakin The Venetian Affair ja The Salzburg Connection (jälkimmäinen on Suomessa "Tehtävä Salzburgissa", yleensä MacInnesin suomennoksien nimessä oli tuo sana 'tehtävä')
Suomalaiset dekkarit: otetaan vaan joku tylsähkö sanonta mikä ei liity kirjaan mitenkään. Nahkurin orsilla tavataan.