Lämpimät kesäyöt ja mopopoikien pärinät!

Aikuiset pärisee aamulla ja päivällä, Mopedit illalla nuorisolla. Sähköiset kevarit yöllä?

Just äsken kuulu ku ikkuna auki 😆

Kiitos kun muistutit. Joka kesäinen perk eleen riesa. Hitto kun noiden huudattamisen voisi kieltää asuinalueilla, keskellä helv etin yötä väännetään niin maan viimeistä päivää, että varmasti koko tienoo herää.

Itse nukun parvekkeen ovi, tai ikkuna auki, ja tuossa ne vetää rallia aina aamu kolmeen saakka. Vihaan mopoja.

Mitä sitä nuorena sitten tekisi? Nypläisi pitsiä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä nuorena sitten tekisi? Nypläisi pitsiä?

Sillä on hyvä aloittaa. Ehkä hölkkä? Kotipihassa kuntoilu?

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä nuorena sitten tekisi? Nypläisi pitsiä?

Ajakoon mopoillaan, mutta miksi ne pitää virittää mahdollisimman pahaäänisiksi? Ja kyllä ne pennut voisi hieman kunnioitusta opetella muitakin kohtaan. Meidän asuintalon vieressä on ilmeisen houkutteleva vauhdinhakusuora, jossa revitetään kaikki tehot irti, ja vedetään rajoituksista piittaamatta - oli yö tai päivä. Nuoret saa olla nuoria, mutta ei rikkoa liikennesääntöjä tai häiritä koko tienoon rauhaa.

Pojat on poikia.

Ja voihan aamullakin nukkua.

Vierailija kirjoitti:

Mitä sitä nuorena sitten tekisi? Nypläisi pitsiä?

Meidän tarina... Tutustuin ystävääni, kun hänen pieni poikansa oli viiden. Meistä tuli nopeasti hyvät ystävykset ja sain seurata pojan kehitystä. Hän rakenteli onnellisena robotteja ja juoksi kesäisin perhoshaavin kanssa niityllä. Kaikki oli niin hyvin... Koulussa opettajat ennustivat pojasta tulevan vielä jotain suurta, hän rakasti tarinoita Etelämantereesta ja kaukaisten saarten eläimistä. Muistan kuin eilisen päivän sen alkusyksyisen päivän kauan sitten, kun ystäväni uskoutui minulle suuren salaisuuden: Poika oli kertonut haaveilevansa omasta tyttöystävästä, jonka kanssa nukkua öitä laavulla ja mennä yhdessä luonnontieteelliseen museoon. Ne sanat saivat minut hymyilemään sisäisesti... Aika kului ja pojan lukio alkoi, yläasteella hän oli vielä saanut seurata sivusta kuinka pärinäpojat kyyditsivät kylän tyttöjä. Jokin pojassa muuttui, hänestä tuli kotona hiljaisempi ja varautunut. Poika opiskeli edelleen historiaa loistavin arvosanoin, mutta jokin oli toisin ja yritimme selvittää mitä oli tapahtunut. Lukion ollessa lopuillaan toivoimme armeija vuoden ja opiskelemaan lähdön auttavan, kenties poika oli ainoastaan uusien kuvioiden tarpeessa. Poika opiskelikin poliittista historiaa vuoden verran, mutta palattuaan kesäksi kotiin, seurasi romahdus... Nyt tuo ennen niin iloinen poika on elänyt jo vuosia vuoteen omana. Niin se elämä voi muuttua...