Onko muille ikisinkuille käynyt niin, että ette vaan enää kiinnostu kenestäkään?

On. M

Seurustelu on täysin vapaaehtoista toimintaa

Minulla loppui kaikki kiinostus kaikkeen, kun naapuriin muutti lapsiperhe, joiden kersojen mekastusta, rääkymistä, kirkumista jne. olen joutunut kuuntelemaan. Kiitos ei tuollaista minulle.

Ei minulle ainakaan, kiinnostusta kyllä löytyy, mutta motivaatio ei riitä tulla jälleen kerran torjutuksi.

Itse asiassa on. Ei vaan tule sellaista kiinnostuksen häivähdystäkään, vaikka olisi joku sinänsä mukava ihminen. Oon vaan mielissäni, kun on ollut kivaa juttuseuraa vaikka jossain juhlissa.

Kyllä. Todella harvinaista tavata oikeasti kiinnostava ihminen.

Olen aina ollut vaikeasti kiinnostuvaa tyyppiä, ja se on suurin syy ikisinkkuuteeni. Yllättäin tänä vuonna olen kohdannut useammankin kiinnostavan miehen. 

Erosin vuosi sitten, en enää edes halua pariutua. Sinkkuna on mukavampaa. 

On. En tiedä olenko "ikisinkku", mutta pitkään ollut ilman parisuhdetta ja enää ei edes kiinnosta koko ajatus suhteen aloituksesta, tai edes tutustua uusiin ihmisiin. Lapset on täysi-ikäisiä. Saan heistä, muista sukulaisista, ystävistä ja työstä ja harrastuksista ihan tarpeeksi sisältöä elämään. Parisuhde sinäänsä varsinkaan myöhempää ikää ajatellen olisi kiva, mutta kun ei vaan kiinnosta tehdä mitään sen eteen.

No se on jos on sinut itsensä ja elämänsä kanssa eikä tarvitse tyhjyyteen paikkausta kenestäkään. Pitää todella kolahtaa kovaa silloin, ja eipä niitä sielunkumppaneita usein tapaa.

On.

Montako kierrosta pitäs jaksaa? Nimim. Aikuiset lapset vaan eipä moni usko päälle päin

En ole ikinä kunnolla kiinnostunut kenestäkään. Ensimmäisen kerran tunsin ihastumisen tunteitä keski-ikäisenä - aivan väärään ihmiseen. Olen seurustellut muutaman vuoden nuorempana, mutta se ihminen oli lopulta minusta "vain kiva" - ja hän olisi halunnut olla enemmän. Minä olin hänelle ilmeisesti paljon isompi juttu.

Minulla kyllä on tutka, joka tunnistaa kauniit ihmiset, mutta se ei minua vielä saa kiinnostumaan kenestäkään.

En halua valehdella kenellekään olevani kiinnostunut hänestä vain saadakseni jotain, mitä en aidosti halua.

Miksi pitäisi kiusata itseään ja etsiä kumppania jota ei suurella todennäköisyydellä löydy. 

Viihdyn itsekseni eikä tarvitse pelätä ettei kelpaa toiselle. 

Kyllä kiinnostun, mutta olen oppinut pitämään sen täysin pimennossa. En jaksa enää pettymyksiä, jotenkin ihanampaa jättää se pelkästään haaveiluasteelle.  Silloin ei voi mikään mennä pieleen. 

N46

Mä olin ikisinkkuna ihastunut koko ajan johonkin. :D Onnekkaita te jotka ette ihastu. 

Vierailija kirjoitti:

On. En tiedä olenko "ikisinkku", mutta pitkään ollut ilman parisuhdetta ja enää ei edes kiinnosta koko ajatus suhteen aloituksesta, tai edes tutustua uusiin ihmisiin. Lapset on täysi-ikäisiä. Saan heistä, muista sukulaisista, ystävistä ja työstä ja harrastuksista ihan tarpeeksi sisältöä elämään. Parisuhde sinäänsä varsinkaan myöhempää ikää ajatellen olisi kiva, mutta kun ei vaan kiinnosta tehdä mitään sen eteen.

Samoja ajatuksia paitsi ettei minulla ole lapsia. Joskus käy mielessä, että parisuhde voisi olla kiva, mutta ihmisiin tutustuminen ei kiinnosta tällä hetkellä ja elämä tuntuu täydeltä ja onnelliselta tällaisena. Lisäksi tuntuu, että monet miehet haluavat tiiviimpää yhdessäoloa kuin mitä minä haluan. En tiedä, onko haluamalleni suhdemuodolle omaa sanaa. Erillissuhde kenties? Haluan, että kummallakin on oma koti, omia harrastuksia, omia sosiaalisia suhteita ja niin edelleen. Sellaista aikuisten seurustelua, jonka ei oleteta etenevän tai ns. vakavoituvan niin kuin yleisesti mielletään.

Kiinnostun, mutta harvoin. Valitettavasti tunne ei ole ollut molemminpuolinen. 

Joo. Ei jaksa enää minkäänlaista sähläystä ja tuntemattomiin tutustumista.

Ihastun mieheen ehkä noin kerran viidessä vuodessa. En haluaisi seurustella vain sen takia että on joku vaan kokea aidon rakkauden. Toisaalta olen miettinyt ettei sellaista välttämättä tule vastaan ja olisin ehkä tulevina vuosina valmis menemään yhteen jonkun ihan ok tyypin kanssa. Hyvin harvoin tosiaan kiinnostun kenestäkään. Ulkonäkö kieltämättä on se mikä herättää kiinnostuksen mutta myös käytöstapojen pitää olla hyvät ja pitäisi olla edes jotain yhteistä.

N27