Anoppi

Anoppi on aina vihannut minua. Mieheni ja minun suhteen alkuaikoina hän yritti peittää vihaansa mielistelyllä. Viha sai voimaa siitä, kun en vastannut mielistelevään manipulaatioon nöyrällä mielistelyllä ja muuttumalla hänen toivomansa kaltaiseksi miniäksi. Mielestäni on nimittäin parempi olla olla oma itsensä ja neutraaleissa väleissä, kuin yli mielinkielin väleissä. Ulospäin suhteemme kuuluu hänen mielestään vaikuttaa hunajaisen ihanalta ja minun mielestäni taas ihan tavalliselta.



Hän ottaa kaiken sanomani ja tekemäni arvosteluna itseään kohtaan. Välillä hän väittää, että haluan päästä eroon hänestä. Se on kyllä totta, mutta vain aiheesta, esim sellaisten aikojen jälkeen, kun hän on ollut erityisen vaikea ja suurinpiirtein asunut meillä. Anoppina hänen tulisi ymmärtää, että tuen hänen suhdettaan lapsenlapsiinsa, mutta hänen mielen mukaansa en kyllä muuten ala omassa kodissani elämään. Hänkin voisi kunnioittaa edes vähän enemmän esim rajoja, jotka olemme asettaneet lapsillemme.