Minkälaisia exien kuvia teillä jäljellä ja siis mitä te niillä teette? Katseletteko muka? Ja minkälaiset tunteet sit tulee mieleen?

Hmmm. Moni on tuhoutunut,kun olleet vain kännykässä tai tietsikassa ja koneet menneet rikki.

Saattaa joku jossain olla tallessa. Enpä ole etsinyt.

No enpä niillä kuvilla sinänsä mitään tee. Ainut vaan,että ovathan ne omiakin muistoja. Etenkin jostain reissusta otetut.

Mutta olen kyllä todella harvoin ottanut edes ns. Yhteisiä kuvia. 

Alaston kuvia ja videoita, käytän niitä viihdykkeenä kun käy vieraita.

On jotain nuoruuskuvia, siis silloin kun vielä kehitettiin filmit ihan paperille. Eipä ne herätä hirveästi mitään muuta kuin sellaista nostalgiaa mitä muutkin sen ajan kuvat.

Olen aina ollut innokas kuvaaja ja kaikki kuvat on tallella. En mä niillä mitään tee, enkä erityisesti katsele eksien kuvia, jos eivät muussa yhteydessä tule jostain esille. Jos me jotain tunteita herättävät, niin lähinnä sen, että olinpa mä nuori silloin, enkä kovin viisas. Eli ehkä helpotus siitä, että olen sentään vähän onnistunut viisastumaan.

On noissa kuvissa exäkin, ehtiihän sitä parissa kymmenessä vuodessa ottaa useammankin kuvan.Harvoinpa niitä tulee katseltua.

Seurustelin liki 10 vuotta ennen kuin kohtasin sen oikean. Noihin vuosiin mahtuu aika pitkiä ja vakaviakin parisuhteita, joiden ajalta on valokuvia. Kuvat tuovat mieleen vain nuoruusmuistoja, eivät mitään muita tunteita.

Perhe albumissa ovat.Aikuisten lasten,lapsen lapsien  takia. Ei voi repiä.Ei herätä mitään tunteita.Erosta niin kauan kauan aika.

Olen jättänyt parhaan kuvan jäljelle kummastakin. Suurinta osaa en koskaan edes kuvannut. Sillä tiesin jo, että kuvaaminen syventää vain tunteita ja sitten taas itketään, kun ero tulee ja ihmetellään otettujen kuvien kans, et mitä niille taas pitäs tehdä.

Mulla on vaan kuvia exän koirasta

Kaikki exien kuvat yms. on aina poltettu suhteen päättyessä.

Katselen useinkin. Oi, Lontoo 2004 ja minulla ikää 22v. Itävalta vuonna 2005, se oli kiva patikointireissu. Bryssel ja vaihto-oppilasaika, sieltä jäi monta kaveria. Amsterdam 2008 jne.

Miksi kuvia pitää hävittää siksi, että niissä on joku silloin tärkeä ihminen?

Se on vähän kuin kummituksia kattelis.

No enpä ole viittinyt alkaa editoimaan eksää pois kuvista joissa on meidän lapsiakin yleensä.

Miettii, et tää on joskus ollut, mut ei oo enää.

Muutamia paperikuvia on varastossa sekä nippu hääkuvia. Katson jos vastaan tulee, mutta en mitenkään tarkoituksella niitä ala esille ottamaan. Ei herätä muita tunteita kuin pientä epäonnistumista. Tunne, että epäonnistuin, kun avioliitto ei kestänytkään hautaan asti ja lapsilla nyt kaksi kotia. Toki myös vähän haikeutta. Oltiin 20v yhdessä ja kasvettiin teineistä aikuisiksi yhdessä. Mutta en ikävöi enkä haikaile takaisin.