Onko kokemuksia katkerista ihmisistä? Miten tulla toimeen katkeran ihmisen kanssa
Kokemuksia, kertomuksia katkerista? Miten tulla toimeen semmoisen kanssa eikä oikein voi rajata uloskaan omasta elämästä
Kommentit (44)
Jos on oikein läheinen ja haluat ettei hän olisi niin katkera, niin yritä pönkittää hänen itsetunyoa, keksiä asioota joista hän saisi uutta positiivista virtaa (tekemistä) elämään.
Katkeriksi tulleet ovat kokeneet usein kovia, heillä on paljon menetyksiä, ehkä pettymyksiä, sairauksia tms ikävää elämässä.
Siinä vaiheessa, kun omat yöunet menevät ja alat saamaan rytmihäiriöitä, kun olet kuunnellut non-stoppina hänen oman elämänsä oksennuksia... niin on pakko rajata.
On kokemusta, katkera tuttuni, joka on sen lisäksi ihan hemmetin kateellinen kaikille joilla menee yhtään paremmin. On saanut valittavan, juoruajan ja muita haukkuvan luonteen verenperintönä äidiltään. Tuo piirre vaan pahenee vanhemmiten. Ihan järkyttävää miten hän haukkuu kaikki ja kaiken ja kokoajan. Mitään positiivista tulee suusta todella harvoin.
Hoidon tarpeessa.
Ei mitenkään.
Kaikki vikahan on aina muissa, eikä koskaan hänessä itsessään. Vaikka on itse aivan kaikki asiansa sotkenut.
Touhuaa ja touhottaa vailla mitään järkeä. Ei koskaan kuuntele ketään, on vain "Minä, minä, minä..." Muut kun eivät ole yhtä älykkäitä, eivät tiedä eivätkä tajua mistään mitään, kykene mihinkään, ovat niin tyhmiä jne. Hänen "pitää" hoitaa ne muidenkin asiat. Ja yrittää hoitaa huom. aina ilman lupaa.
Miten tällaisen ihmisen kanssa voisi tulla toimeen, kun kaikki alkeellinenkin vuorovaikutus puuttuu ja hän on aina se uhri.
Ei mitenkään.
Minä olen katkera, mutta en mä sitä muille näytä. Kärsin vain itsekseni ja muitten kanssa unohdan katkeruuden paitsi mieheni kanssa.
Olen tullut siihen tulokseen että heitä ei voi auttaa. Jos haluavat ottaa elämän voimansa katkeruudesta. Minä en valitettavasti voi sille mitään. Terveisiä kaiklle katkerille. Mulle ei tartte sitte olla kateellinen. Kiitos.
Katkera ihminen ei hyödy kieltämisestä, vaan siitä että häntä kuunnellaan. Otetaan huomioon ja kunnioitetaan. Liian usein hänelle raivotaan, mikä vaan pahentaa asiaa.
Katkeralla on pakkomielle sekaantua asioihin Kotka ei hänelle kuulu. Haukkuu ja keksii mitä ihmeellisimpiä juoruja. Päässä pahasti vikaa.
Vierailija kirjoitti:
Katkeralla on pakkomielle sekaantua asioihin Kotka ei hänelle kuulu. Haukkuu ja keksii mitä ihmeellisimpiä juoruja. Päässä pahasti vikaa.
*jotka
Luulenpa että lähes jokainen ihminen on joskus katkera jossakin kohden. Yleensä aikuisena tai sitten vanhuksena. Itsekin huomaan joissakin asioissa olevani vähän katkera tai se on sellaista pienimuotoista kaunaa. Sitä on vaikea selittää. Sanotaanko näin että jos parhaansa yrittää ja saa vain kakkulia niskaan niin pitkään jatkuttuaan se katkeroittaa.
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa että lähes jokainen ihminen on joskus katkera jossakin kohden. Yleensä aikuisena tai sitten vanhuksena. Itsekin huomaan joissakin asioissa olevani vähän katkera tai se on sellaista pienimuotoista kaunaa. Sitä on vaikea selittää. Sanotaanko näin että jos parhaansa yrittää ja saa vain kakkulia niskaan niin pitkään jatkuttuaan se katkeroittaa.
Mä tykkään aiheuttaa toiselle hankaluuksia
-kiusaaja
Älä ainakaan juttele mukavia. Sen jälkeen sinulla on käsissäsi katkera ja lisäksi kateellinen läheinen, joka kokee että kokemasi asiat, auringonpaisteesta lähtien, ovat häneltä pois :D
t. kokemus
Tunnen yhden katkeran. On vähemmän katkera nyt, kun sai oikean lääkityksen.
Tuollaiseen kannattaa katkaista välit. Pahenee vain ajan saatossa. Toiselle ei koskaan saa tapahtua mitään mukavaa. Itse kieriskelee itse säälissä kun edes työnteko ei maita.
Veljeni vaimo on valitettavasti pahin. Kateellistakin kateellisempi ja katkeraakin katkerampi. Kaikki vähä kiva, mitä minulla tai lapsillani on, on aina häneltä jotenkin pois. Vaatimaton ulkomaanmatkamme aiheutti hirveää kateutta ja raivoa. Jos järjestän lapsille juhlat, synttärit tai rippijuhlat, hän ei tietenkään osallistu ja kieltää myös veljeäni tulemasta. Omia juhlia hän ei järjestä, eikä kutsu esim. meitä koskaan. Yleinen mielipide, jota hän jauhaa, on se, että olen päässyt elämästä liian helpolla. En itse oikein ymmärrä, koska olen opiskellut ammattiin itse, hoitanut lapseni ja työni itse, teen täysipäivätöitä ja elän hyvinkin säästeliäästi. Ei hänen kanssaan voi tulla toimeen.
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa että lähes jokainen ihminen on joskus katkera jossakin kohden. Yleensä aikuisena tai sitten vanhuksena. Itsekin huomaan joissakin asioissa olevani vähän katkera tai se on sellaista pienimuotoista kaunaa. Sitä on vaikea selittää. Sanotaanko näin että jos parhaansa yrittää ja saa vain kakkulia niskaan niin pitkään jatkuttuaan se katkeroittaa.
Ja ehkä ylipäätään se keskinäinen ymmärrys. Eli katkera ymmärtäisi, ettei jatkuva epäonni ole muiden syytä, mutta toisaalta taas ei myöskään hierota sitä oman elämänsä kaikkea onnea katkeran naamaan.
Enkä taas tarkoita, että asioita pitää piilotella. Mutta itselläni on kokemuksia, kuinka esim. tuoreen eron jälkeen tästä tietävä kaverini kutsui minut illanviettoon, jossa paikanpäällä painotti kuinka kaikki muut kutsutut ovat pariskuntia.
Taloudellisesti olen aina ollut heikommalla kuin sisareni, joka taas joka visiitillä esittelee jokaisen uusimman hankinnan ja välillä jopa hintoja esitellen. Välillä omassa kodissani sitten ääneen ihmettelee, miksen hanki sitä ja tätä. No tota, ei edelleenkään ole varaa, kuten hyvin tiesit.
Parisuhteet itselläni olleet aina huonoja, päätin lopulta luovuttaa ja elää yksin. Tämäkään päätös ei kaikkein helpoin ole, mutta iän myötä sentään oppinut, että yksin on parempi kuin huono suhde. Se ei silti poista sitä, että hyvän parisuhteen olisin voinut minäkin haluta, mutta luovutin sen suhteen lopullisesti.
Joten, olen ollut kätevä kohde avautua, kun itsellä se pitkäaikainen hyvä kumppani toi syntymäpäivänä ihan vääränlaisia kukkia lahjaksi ja muuta yhtä kamalaa. Tämän jälkeen aloin pitää etäisyyttä kaikkiin, ja erakoituminen on jo hyvässä vauhdissa.
Vierailija kirjoitti:
Veljeni vaimo on valitettavasti pahin. Kateellistakin kateellisempi ja katkeraakin katkerampi. Kaikki vähä kiva, mitä minulla tai lapsillani on, on aina häneltä jotenkin pois. Vaatimaton ulkomaanmatkamme aiheutti hirveää kateutta ja raivoa. Jos järjestän lapsille juhlat, synttärit tai rippijuhlat, hän ei tietenkään osallistu ja kieltää myös veljeäni tulemasta. Omia juhlia hän ei järjestä, eikä kutsu esim. meitä koskaan. Yleinen mielipide, jota hän jauhaa, on se, että olen päässyt elämästä liian helpolla. En itse oikein ymmärrä, koska olen opiskellut ammattiin itse, hoitanut lapseni ja työni itse, teen täysipäivätöitä ja elän hyvinkin säästeliäästi. Ei hänen kanssaan voi tulla toimeen.
Mitenkä tämä "raivo" sitten näkyy?
Ja mistä tiedät, että kieltää veljeäsi tulemasta?
Vierailija kirjoitti:
Minä olen katkera, mutta en mä sitä muille näytä. Kärsin vain itsekseni ja muitten kanssa unohdan katkeruuden paitsi mieheni kanssa.
Aivan sama. Katkeruus on tullut sukulaisten pahoista teoista joita ei pysty unohtamaan. Elämäni on mennyt piloille murehtimalla tekoja .
Up