Onko kokemuksia katkerista ihmisistä? Miten tulla toimeen katkeran ihmisen kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Veljeni vaimo on valitettavasti pahin. Kateellistakin kateellisempi ja katkeraakin katkerampi. Kaikki vähä kiva, mitä minulla tai lapsillani on, on aina häneltä jotenkin pois. Vaatimaton ulkomaanmatkamme aiheutti hirveää kateutta ja raivoa. Jos järjestän lapsille juhlat, synttärit tai rippijuhlat, hän ei tietenkään osallistu ja kieltää myös veljeäni tulemasta. Omia juhlia hän ei järjestä, eikä kutsu esim. meitä koskaan. Yleinen mielipide, jota hän jauhaa, on se, että olen päässyt elämästä liian helpolla. En itse oikein ymmärrä, koska olen opiskellut ammattiin itse, hoitanut lapseni ja työni itse, teen täysipäivätöitä ja elän hyvinkin säästeliäästi. Ei hänen kanssaan voi tulla toimeen.

Tätä lukiessa ajattelee, minkälainen veljesi mahtaa olla aviomiehenä? Onko hän puhunut vaimolleen, kuinka siskolle kaikki on aina ollut niin helppoa? Ja osoittaako hän arvostava

Hyvä pointti. Minullakin eräs katkeruutta tulvivan suvun kasvatti teki tuota, että puhui vääristeltyjä tarinoita minusta suvulleen ja minä puolestani sain kuulla yhtä vääristeltyjä tarinoita heistä. Totta kai uskoin tarinat, sillä ei ollut mitään syytä olla uskomatta. Vasta aikojen saatossa opin, että tuo ihminenhän puhuu toisista aina vääristellysti, koska se palvelee joitain hänen tarkoitusperiään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut siihen tulokseen että heitä ei voi auttaa. Jos haluavat ottaa elämän voimansa katkeruudesta. Minä en valitettavasti voi sille mitään. Terveisiä kaiklle katkerille. Mulle ei tartte sitte olla kateellinen. Kiitos.

Ei se katkeruus (yleensä) tyhjästä tule. Useimmiten on ihan ympäristön (läheiset, tutut, naapurit tnms) aikaansaama tila.

Ei sillä ole mitään väliä mistä se katkeruus on peräisin. Minulle ilkeilee, raivoaa, tiuskii, uhkailee ihminen, joka on katkerin koskaan tapaamani. Enkä kuulu hänen perheeseensä, sukuunsa, ystäviinsä, lähipiiriinsä, eikä hänen katkeruutensa ole millään tavalla minun syytäni. Jos hänen katkeruutensa on hänen ympäristönsä aikaansaama, niin minä olen aivan väärä kohde kostaa se katkeruus. Minä en saa sitä poistettua, enkä ole ansainnut sitä kohtelua mitä hän ja katkeruutensa minulle lataa.

Vierailija kirjoitti:

Kuuntelin aikani. Kun ei lopettanut katkaisin välit.

Tämä minullakin. En halua olla missään tekemisissä tuollaisen myrkyllisen ihmisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on katkera ystävä. Aluksi luulin, että tilanne korjaantuu kun kuuntelee, keksii ratkaisuja, harhauttaa vaihtamalla puheenaiheen, lyö leikiksi tai vitsiksi, ottaa vakavasti, miten milloinkin. Kesti aika kauan ennenkuin tajusin, että aina ne samat levyt siinä pyörii. Hänellä kuitenkaan ei ole paljoa muita ystäviä, joten olisi ollut hankalaa katkaista välit. Kateellinen hän ei kuitenkaan ole, ainakaan minulle ja ajoittain meillä on todella hauskaa, mutta kieltämättä en jaksa hänen seuraansa ja itsetunnon pönkittämistä pitkiä aikoja. Joskus pitää pitää ihan pitempi paussi. Onneksi hän ei ota hanakasti yhteyttä. Jos olisi pakko olla hänen seurassaan jatkuvasti, se veisi kyllä voimat. Mutta se sanottakoon, että ajan myötä tilanne on helpottunut, ehkä juuri koska olemme harvemmin tekemisissä.

Oletpa erinomainen ystävä sinäkin, kun sanot, että onneksi ei ota liian usein yhteyttä. Toivottavasti muut ystävyyssuhteesi ovat täydellisiä.