Opettajat eivät ymmärrä poikia....
Olen opettaja itsekin, joten kuulun varmaan samaan pohjasakkaan. Mutta tuntuu, että oman pojan opettajat eivät ymmärrä, että pienet pojat välillä riehaantuvat, kun ovat väsyneitä tai tylsistyneitä. Mikä olisikaan ihanampaa kuin opettaa pientä, pelokkaan hiljaista tyttöryhmää, joka tekee kaiken mitä käsketään, valittamatta, vitsailematta, temppuilematta, esiintymättä muille. Mutta kun pienille pojanvintiöille se on ylivoimaisen vaikeaa!! Vihaan näitä näennäisen ystävällisiä lappuja. "Voisitteko vähän jutella kotona asiasta." Lapsi sanoo tietenkin, että tylsää oli ja ope oli ihan kauhea ja huusi. Tottakai on tylsää, jos pitää vain istua hiljaa ja lukea tai tehdä tehtäviä. Senhän on jokainen kansalaisopiston ranskankurssilla havainnut...
Kommentit (23)
sukupuolesta ole kiinni. Minun luokallani se hankalin on ihan takuuvarma adhd-tyttö, joka saa koko luokan järjestyksen ihan sekaisin.
että ei ne kyllä ymmärrä hiljaisia tyttöjäkään. Minulla on sellaisia kaksi ja aina jaksetaan ihmetellä, miten hiljaisia nämä ovat.
että ovat jotain pelokkaan hiljaisia, kun taas pojat liian luovia tylsille tunneille.
On varmasti niin, että vilkkaammille pojille voi olla teoreettinen koulupäivä liian raskas. Raskain se on varmasti niille pojille ja tytöille, joilla ei ole niinkään teoreettista lahjakkuutta, vaan käytännön hommat sujuisivat paremmin, niin että monta tuntia päivässä pitää kuunnella jotain, mistä ei oikeasti tajua mitään.
Mutta niin kauan kuin systeemi on tämä, ei minulla opena ole kauheasti keinoja tilannetta auttaa. Opetussuunnitelmaa on noudatettava, ja luokassa on oltava työrauha, ja kaikki ei voi olla kivaa touhuilua, kun se teoriakin on opittava. Kyllä tänäänkin päivällä vaihdoin kesken kaksoitunnin yhden kemiantunnin linjaa, ja tehtiin kokeellista työtä, kun teoria ei sillä hetkellä uponnut, mutta ei niin aina voi tehdä. Eikä niille vilkkaille pojille ole mitään säilöä, missä voisivat leikkiä, ei ole muuta mahdollisuutta, kuin kestää.
eikä riehu. Mitä ranskankurssit tähän liittyy?
Meidän lapsen luokalla on niitä, jotka jatkuvasti häiritsevät työrauhaa. Opettaja on napakka ja kiva, en usko että hänellä on mitään auktoriteettiongelmaa, vaan ongelma tosiaan on siellä häirikköjen päässä. JOko lapsissa itsessään tai sitten on taas niitä vanhempia, jotka ovat niin älyttömän tietoisia oikeuksistaa, ettei muitten oikeuksilla ole mitään merkitystä.
Mutta en siis todellakaan itse tiedä kuinka kauan opettajan vain pitää ymmärtää niitä riehaantuvia, tylsistyviä jne. kun asioita kuitenkin pitäisi opettaakin.
eivätkä riehu, häiritse tai kiusaa ketään. Samaa ei voi sanoa muutamasta kuopuksen luokkalaisesta tytöstä.
mut minua ärsyttää ap:n asenne tyttöjä kohtaan. Mitäpä, jos ois sekin vaihtoehto, että tytöiltä on aina vaadittu enemmän itsehillintää ja itsekontrollia, ja sen vuoksi he vain osaavat käsitellä tylsistymisen aiheuttamaan turhaumaa paremmin kuin pojat, joille sallitaan enemmän? Tiedän, tällainen ajattelumallihan on ihan väärä, koska se korostaisi poikien kykyä ja vastuuta olla rauhassa myös silloin kun ei ole kivaa eikä mennä heidän ehdoillaan. ;)
Se myös ihmetyttää, että monissa muissa maissa pojat on rauhallisempia vaikka koulu on ihan yhtä teoreettista. Onko nämäkin pojat sitten vaan pelokkaita nösseröitä? Tai miten ne edellellisten sukupolvien miehet, jotka ei kansakoulussa saaneet hiiskahtaakaan tunnilla ja pystyivät siihen varsin hyvin - mikähän heitä vaivasi?
mut minua ärsyttää ap:n asenne tyttöjä kohtaan. Mitäpä, jos ois sekin vaihtoehto, että tytöiltä on aina vaadittu enemmän itsehillintää ja itsekontrollia, ja sen vuoksi he vain osaavat käsitellä tylsistymisen aiheuttamaan turhaumaa paremmin kuin pojat, joille sallitaan enemmän? Tiedän, tällainen ajattelumallihan on ihan väärä, koska se korostaisi poikien kykyä ja vastuuta olla rauhassa myös silloin kun ei ole kivaa eikä mennä heidän ehdoillaan. ;)
Se myös ihmetyttää, että monissa muissa maissa pojat on rauhallisempia vaikka koulu on ihan yhtä teoreettista. Onko nämäkin pojat sitten vaan pelokkaita nösseröitä? Tai miten ne edellellisten sukupolvien miehet, jotka ei kansakoulussa saaneet hiiskahtaakaan tunnilla ja pystyivät siihen varsin hyvin - mikähän heitä vaivasi?
Oman kokemukseni mukaan muissa maissa pojat ja tytöt ovat hyvin samankaltaisia kuin Suomessa. Ennen vanhaan käytettiin ruumiillista kuritusta, se piti käytöksen näennäisen rauhallisena. Kapina kyti sitten sisällä.
Kuten sanoin, olen itsekin opettaja ja päivittäin painiskelen samojen ongelmien kanssa. En leimaa tyttöjä pelokkaiksi, mutta opettajalle "helpoimpia" ovat toki pienet tyttöryhmät, joissa ei ole koskaan mitään käytöshäiriöitä.
Oma tyttäreni ei ole vielä koulussa, joten en osaa sanoa, mitä viestiä sieltä aikanaan tulee... Poika on toistaiseksi saanut kaikista kokeista kiitettäviä ja ollut muutenkin innostunut koulusta. Pahimmassa tapauksessa tämä into laantuu, jos tulee pelkkää negatiivista palautetta.
ap
joissa on ollut pelkkiä poikia, samoin atk-ryhmiä, ja näissä ryhmissä ei ole koskaan ollut järjestyshäiriöitä. Kyse on ollut valinnaisryhmistä. Pojat ovat olleet asiasta kiinnostuneita, ja motivoituneita. Ja suoraan sanottuna ne koulun häirikköpojat eivät noita kursseja ole kyllä valinneetkaan. Ja kyllä yläkoulussa tytöt kapinoivat siinä missä pojatkin. Ei minusta tästä voi tehdä sukupuolikysymystä. Ja toisaalta, hyvä kasvatus näkyy sekä tytöissä että pojissa, myös niissä vilkkaammissa. Poika voi olla hurjan levoton ja keskittymisvaikeuksinen, mutta toisille kiltti, ja opeltakin pyytää anteeksi, kun häiritsee. Tai rauhallinen, mutta ylimielinen ja röyhkeä.
Sinun poikasi on onnekkaassa asemassa, koska ymmärrät ongelman ja opettajana osaat varmasti vapaa-ajalla suunnata energian kiinnostuksen kohteisiin järkevästi. Huonommin on niillä joiden vanhemmat eivät pysty tai halua tukea lapsen koulunkäyntiä, eivätkä kotona kannusta käyttämään oppimiaan juttuja. Tarkoitan siis että vilkas mutta fiksu lapsi innostuu varmasti kun saa vaikkapa kaupassa laskea huomaamatta matikkaa tai luonnosta kiinostunut lapsi huomaamattaan oppii asioita oikeassa ympäristössä jossa saa liikkua ja puhua ja itse keksiä asioita. Mutta ikäväähän se toki on jos open palaute on aina negatiivista, ehkäpä voisit oikeasti puhua lapsen kanssa asiasta kotona. Joskus kun nyt vain on oltava häiritsemättä muita vaikka kuinka olisi tylsää.
Harmihan se on että luokat ovat niin isoja ettei yksilöllisiin oppimistapoihin ole aikaa perehtyä. Mutta minkäs teet, kaikille kun kuitenkin olisi taattava opiskelurauha.
Monilla vanhemmilla on sellainen tunne, että ope suosii poikia ja kaikki "heikommat" oppilaat ovat tyttöjä.
olispa ihanaa, kun meillä olisi taas tyttökoulut ja poikakoulut erikseen ja niissä oikea sukupuolenmukainen opetus.
Sitäkö tarkoitat?
kuuluu, että jos tulee tylsää ei voi ruveta konttailemaan lattialla tai pitämään ääntä tai mennä häiritsemään muita -sama juttu kaikilla, olipa poika tai tyttö
..ja eka on yläasteella, toka ala-asteella ja kolmas kotona. Pojissa on testosteronia, tarvittaisiinkin maskuliinisia maikkoja jotka sietävät sitä että ääntä ja liikettä lähtee. Omat poikani ovat ns. seesteisiä, eivät riehu eivätkä ole pelokkaita. Heillä on tosin omat mieluisat harrasteensa johon purkaa energiaa ja luontaisia taipumuksia (eivätkä nuo ole edes yksiselitteisesti poikien tai tyttöjen harrasteita). Koulussahan varmaan pyritään luovimaan ops läpi hinnalla millä hyvänsä, ei siellä ole aikaa paneutua oppilaaseen vaan siihen että opettaja hoitaa hommansa.
Opetan yläkoulussa ja teinipojat ovat minusta helpompia kuin tytöt.
harjoittelussa ala-asteen koulussa ekaluokalla. Olin opettajan apulaisena, en siis opeharjoittelijana. Täytyy sanoa, että kyllä minua vähän hirvitti, miten lasten piti jaksaa istua 45 minuuttia hiljaa paikallaan ja keskittyä työntekoon. Samat lapset olivat n. 5 kuukautta aikaisemmin olleet eskarissa, jossa päivän päätehtävä oli kuitenkin leikkiä... Kyllä meillä koulussa vaaditaan lapsilta jo alusta alkaen tosi paljon.
Varsinkin pojilla välillä vaikeaa saada peppu pysymään penkissä, vaikka selvästi sitkeästi yrittivätkin. Jotenkin toivoisi, että opetusmenetelmissä voitaisiin käyttää enemmän leikkiä ja toiminnallisia menetelmiä - vaikka varmasti niitä koetetaan mahdollisuuksien mukaan käyttääkin. Mutta lisä ei olisi pahitteeksi. Aika paljon siis vaaditaan jo pieniltä lapsilta, sekä tytöiltä että pojilta.
ymmärsivät opet heitä tai eivät. Käyttäytyä pitää osata, oli sukupuoli mikä hyvänsä, ja tyhmyyttä ja tylsyyttä sietää. Niin että jospa voisitte tosiaan vähän jutella kotona asiasta.
Ole onnellinen, kun olet saanut synnyttää herrakansaa.
Jotka eivät ole niitä pelokkaan hiljaisia tunnollisia herranterttuja.