Lue keskustelun säännöt.
Mitä mä teen? Haluaisin kolmannen lapsen, ja miehenikin, mutta
18.02.2011 |
pelkään, etten saa häneltä tarpeeksi apua ja tukea, jos vauva olisikin ns. vaativa vauva/lapsi.
Muistan, kun edellisistä lapsista, varsinkin ekasta, olin niin kuolemanväsynyt että vaan itkeskelin, stressasin sekä vauvanhoidosta että aina sekaisesta huushollista ja siitä, ettei mulla ollut juuri lainkaan omaa aikaa tai rauhallista aikaa. Pelkkää hälinää 24/7.
Pelkäsin jossain vaiheessa, että tulen niin hulluksi että teen jotain itselleni tai lapselle.
Tokalta oli helpompaa, mutta pinnaa kiristäviä vaiheita silloinkin oli, kun lapsi toisinaan nukkui huonosti enkä itse saanut nukuttua.
Mieheni kyllä sanoo auttavansa, jos suostun tekemään vielä yhden lapsen, mutta vähän epäilen, että on vain sanahelinää ja tosipaikan tullen, kun itse olisin aivan väsynyt ja puhki enkä jaksaisi kuin itkeä, mies ei kestäisi eikä tajuaisi sitä vaan lähtisi omille menoilleen (eli autotalliin) tai vaan kieltäytyisi auttamasta ja makaisi sohvalla katsellen telkkaria kuulokkeet päässä. Tämä on koettu.
Ei mieheni ole tarkoituksella tuollainen, hän ei vaan jostain syystä ymmärrä, jos olen avuton ja tarvitsen häntä, hän ottaa sen komenteluna ja päällepäsmäröintinä, eikä vaan tajua vaikka yritän vääntää rautalangasta, että tarvisin apua.
Auttelee siis kyllä, mutta lähinnä silloin kun itsekin jaksan ja kaikki on hyvin.
No, kolmannen lapsen kuitenkin vielä haluaisin itsekin, ja tiedän että kun vaan ekasta vuodesta selviäisin, olisi sen jälkeen helppoa.
Uskaltautuisinkohan kolmannen tekoon?
Miten voisin helpottaa vauva-aikaa, mikäli huonolla tuurilla vauva olisi vaativa ja jos mieheni ei nyt sitten pitäisikään lupauksiaan eikä siis apuaan tarjoaisi?
Kommentit (10)
ulkoilevat, syövät, pukevat ym itsekseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ulkoilevat, syövät, pukevat ym itsekseen.
niin kolmannen syntyessä esikoinen olisi jo ekalla luokalla ja tokakin "jo" miltei 4-vuotias.
ap
samasta asiasta. Siis ihan kuin mun elämästä tämä aloitus.
EN osaa sanoa mitään. Minä niin olen epätoivoinen ks. asian suhteen. Tuntuu onnettomalle
samasta asiasta. Siis ihan kuin mun elämästä tämä aloitus.
EN osaa sanoa mitään. Minä niin olen epätoivoinen ks. asian suhteen. Tuntuu onnettomalle
Itse olen miettinyt että mitä voisi tehdä jotta saisi helpommin asiat sujumaan.. siivoisi koko talon ihan perusteellisesti jo raskausaikana tai ennen sitä, laittaisi surutta hirveästi roinaa roskiin, kaikki vähänkään ylimääräiset.. jotta olisi helpompi sitten pitää järjestystä yllä ja siivota?
Ja sitten pyrkisi tekemään ruokia aina hirveitä määriä pakkaseen, jotta rankkoina päivinä voisi vaan lämmittää sieltä?
ja pitäisi varmaan jättää av:lla roikkuminen kokonaan, jotta sekin aika säästyisi johonkin järkevämpään tai lepäilyyn?
tällasia mä välillä mietin.. selviytymiskeinoja.. mutta uskaltaiskohan sittenkään?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mulla on ollut melko samat ajatukset jo vähän aikaa...mies haluis kans mut ei taas taida luottaa mun jaksamiseen..ne yö jutut..ne oli vaikeinta ja siinä muuttu välist ihan eri ihmiseksikin..väsyneenä siis.Mut ois ihanaa et vaan vois "tehdä" sen kolmannen eikä vaan pähkäillä kannattaako jne...kun liian kauan miettii että kannattaako niin tuntuu et siinä on jo se vastaus...
siis mies on kieltäytynyt auttamasta ja laittanut kuulokkeet päähän ettei tarvis kuunnella sun itkua?!
tarpeetonta varmaan ees sanoa, etten tommosen ukon kanssa ottais ees hamsteria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
5,5v ja 3,5v kun kuopus syntyi ja voin sanoa, että kuopuksen vauva-aika oli kevyempi laajoista allergioista huolimatta kuin keskimmäisen. Ja teillä olisi vielä vanhempia ne isommat, että kyllä se siitä voisi ihan sujuakin, jopa kevyemmin kuin edellisellä kerralla.
Tämä tuntuu niin hassulta että edelleenkin kirjoitat samoja asioita mitä itse olen miettinyt.
Kai tässä pitää vielä odotella. Harmittaa niin paljon etten pysty edes kirjoittamaan mitäää...
Pakko tässä on mennä nukkumaan, ettei huominen käy liikaa voimille. Tsemppiä sulle ja kaikille samankaltaisessa tilanteessa taisteville!
miehelle kokeeksi pitkäksi viikonlopuksi. Pärjääkö ja tajuaako, paljonko niissä on hommaa?
Itse en tilanteessasi tekisi.