Tuhoon tuomittu suhde(ko)?

Olemme seurustelleet mieheni kanssa reilun puol vuotta. Miehelläni on kaksi lasta edellisestä liitostaan, jotka asuvat vanhemmillaan vuoroviikoin. Tosin ennen minun kuvioihin tuloa lapset olivat toivoneet, että voisivat asua isällään pääsääntöisesti ja vain käydä äitinsä luona. Nyt tuo on toistaiseksi ainakin unohdettu, koska lapset eivät ole ottaneet minua hyvin vastaan enkä voi heitä moittiakaan toisaalta, lapset ovat lapsia.



Muutimme mieheni kanssa saman katon alle vajaa kolme kuukautta sitten ja miehen lapset eivät ole tästä olleet kauhean innoissaan ja arki on aika ajoin haasteellista kun teini kapinoi ym. Selvitty ollaan kuitenkin.



Nyt sitten tein kaiken kukkuraksi positiivisen raskaustestin. Raskaus oli se vihoviimeinen asia, jota tähän toivoin. Olisin toivonut, että tultais ensin edes jollain lailla toimeen miehen lasten kanssa ja että seurusteluakin ois takana hieman kauemmin kuin mitä sitä nyt on.



Kerroin raskaudesta miehelleni eikä hän ottanut sitä mitenkään positiivisesti vastaan, kieltämättä itsekin olen aika shokissa. Jos tähän vielä tulis vauva, niin taitais meidän parisuhde olla aikamoisella koetuksella. Mutta en kyllä halua aborttiakaan tehdä, vaikka pelkään, että tämä raskaus/vauva pilaa meidän parisuhteen ja päädymme eroon siksi. Myös adoptiota olen miettinyt tai lähinnä ajatukset vaan harhailee enkä osaa ajatella järkevästi.



Mies on sanonut, että saan päättää, mutta kaipaisin kyllä toisaalta tukeakin, vaikka tiedän, että miehellä on omat haasteet lastensakin kanssa kuin myös minullakin.