Sosiaalisten tilanteiden pelon vaikutus ihmissuhteisiin

Kännissä tai lääkkeet auttaa.

Päädyin seurustelemaan kun mies itsepintaisesti yritti ja lopulta olin ajautunut suhteeseen. Kavereita ei oo. 

Diapamia naamariin ja baanalle.

Vierailija kirjoitti:

Päädyin seurustelemaan kun mies itsepintaisesti yritti ja lopulta olin ajautunut suhteeseen. Kavereita ei oo. 

Pidätkö edes siitä miehestä? 

Vierailija kirjoitti:

Kännissä tai lääkkeet auttaa.

Mitkä lääkkeet? En halua muuttua zombiksi. 

Minä pelkään sillä ihmiset voivat olla tyhmiä, ilkeitä ja vaarallisia: kaikista on kokemusta.

Minulla on sosiaalisten tilanteiden pelko. Minulla ei ole koskaan ollut kavereita ja eikä ole vieläkään. En ymmärrä miten ollaan ihmisten kanssa. Tämä johtuu osittain siitä että minua on kiusattu koulussa. Jokapäiväinen elämä on helvetti ä.

Aloita betasalpaajilla ja siirry vahempii (bentsot) jos tarvetta. Mutta älä sekoita alkoholin kanssa.

Tekosyy jättää koulu- ja työasiat hoitamatta. Asia hoituu itsestään ihmisten parissa. 

Vierailija kirjoitti:

Tekosyy jättää koulu- ja työasiat hoitamatta. Asia hoituu itsestään ihmisten parissa. 

Näin sanoo ihminen, jolla ei ole itsellään mitään kokemusta asiasta.  Sosiaalisten tilanteiden pelosta kärsii kovistakin oireista ihmisten parissa. Aina altistaminen ei auta vaan joutuu turvautumaan beetasalpaajiin jne.

Beetasalpaajat eivät vaikuta aivoihin ja eivät vie pelon tunnetta pois. Toki se hieman auttaa, ettei sydän ala hakata, mutta varsinainen pelko ei itselläni lähde. Tai kääntäen, uskallus ei tule beetasalpaajilla.

Naiseus auttaa huomattavasti kun miehet ei helpolla luovuta ja jyrää kaiken maailman fobioiden läpi ja raahaavat parisuhteeseen kanssaan, eivätkä helpolla luovuta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännissä tai lääkkeet auttaa.

Mitkä lääkkeet? En halua muuttua zombiksi. 

Sopiva lääkitys ei muuta ketään zombiksi. Lääkitystä on turha pelätä, se voi oikeasti auttaa ihan valtavasti.

Muistan kun joskus kävin juttelemassa esiintymisjännityksestä lääkärin kanssa ja kerroin, että haluaisin pärjätä ilman lääkkeitä. Lääkäri keskeytti samantien ja tokaisi vaan että ei kannata, tuohon vaivaan saa helposti ison avun lääkkeistä. Kertoi, että vaiva on yleinen ja että beetasalpaajat + tarvittaessa pieni annos rauhoittavaa on erittäin toimiva ratkaisu, sivuvaikutukset pieniä. Otin reseptit vastaan vähän epäröiden, mutta hyvin pian totesin lääkärin olevan oikeassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kännissä tai lääkkeet auttaa.

Mitkä lääkkeet? En halua muuttua zombiksi. 

Pari ihan tavallista verenpainelääkettä tehoaa myös sosiaalisten tilanteiden pelkoon. Ei pidä kuitenkaan jäädä lääkkeet aloitettuaan möllöttämään kämpilleen vaan alkaa siedättää itseään sosiaalisien tilanteiden suhteen. Käy vaikka kaupassa, tervehdi ja kiitä kassaa ja siitä eteenpäin askel kerrallaan. Suurin osa ihmisistä on kilttejä. Jos ovat säikähtäneen näköisiä tai pakenevat ota huomioon, että heilläkin voi olla sosiaalisten tilanteiden pelko.

Minä kysyin kaupassa kerran yhdeltä toiselta asiakkaalta, että onko hän nähnyt isolla mainostettua tarjoustuotetta. Hän katsoi minuun järkyttyneenä, aivan kuin olisin puhunut rivoja tai uhkaillut väkivallalla. Sitten hän otti äkkiä jalat alleen ja lähti pakoon. Ensin ihmettelin, että olenko tosiaankin noin pelottava. Sitten tajusin, että hänellä voi olla ongelmia ja ne eivät minulle kuulu.

Kannattaa hakea apua, jos sosiaalisten tilanteiden pelko vaikuttaa ihmissuhteisiin tai muuten jokapäiväiseen elämään. Ei tosiaan tarvitse häpeillä pelkoa tai pelätä sitä lääkitystäkään.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa hakea apua, jos sosiaalisten tilanteiden pelko vaikuttaa ihmissuhteisiin tai muuten jokapäiväiseen elämään. Ei tosiaan tarvitse häpeillä pelkoa tai pelätä sitä lääkitystäkään.

Itse koen ongelmaksi lääkkeiden sivuvaikutukset. En siksi uskalla käyttää kuin beetasalpaajia.

Ei mulla ole ystäviä paitsi mies. Miehen tapasin netissä. 

Juu fobia löytyy. Kaverisuhteissa ei ole ongelmia ollut koskaan. Toki olen myös introvertti, joten en kaipaa kovin aktiivista seuraelämää.

Naissuhteisiin pääseminen on ollut todella vaikeaa nuorallatanssia. Ilman alkoholia olisin melkolailla varmasti vielä neitsyt. Kännissä on naiset tavattu ja hurmattu, ja sillä tavalla olen tähän yhä jatkuvaan ja ainoaan seurustelusuhteeseenikin alun saanut.

Niitä on useampaa lajia. Jos yksi ei sovi niin sitten kokeilet toista. Aivan samalla ihmiset kokeilevat statiineja ja kipulääkkeitä, jotka määrätään mahdollistamaan normaali elämä.

Sitä nyt ei tässä varsinaisesti kysytty, mutta kun asia on useissa vastauksissa tullut esille, niin kerronpa oman kokemukseni ja mielipiteeni lääkkeistä.

Betasalpaaja - en kokenut tästä minkäänlaista vaikutusta.

SSRI - lihoin vuodessa - kahdessa noin 10kg ja lopettamisen jälkeen laihduin saman verran. Ei auttanut fobiaan millään tavalla.

Bentsot - nämä auttavat tiukassa tilanteessa samalla tavalla kuin alkoholi. Myös väsyttävät aika tavalla, eli hyvänä puolena toimivat myös nukahtamislääkkeenä. Myös "kainalokeppi-ilmiö" on hyvin toimiva, eli jo se tieto, että mukana on bentsoja ja tarvittaessa sellaisen voi ottaa, rauhoittaa mieltä. Näiden kinuaminen lääkäriltä on kuitenkin aika vaikeaa ja nöyryyttävää. Kuka sen osaa ja siihen pystyy, niin suosittelen.

Yleisesti ottaen suhtaudun lääkkeisiin negatiivisesti. Mielestäni on vähän hullua lääkitä itseään, että selviäisi vaikka työstään tai ylipäätään arjestaan. Parempi olisi muokata sitä arkeaan sellaiseksi, että se on siedettävää oman mielenterveyden kannalta. Eli foobikon ei pitäisi änkeä esim. asiakaspalvelu- tai esimiestehtäviin.