Oletko liian totinen vai hymyiletkö liikaa?

Ääliömäistä tehdä aloitus linkillä, johon ei pääse maksumuurin takia käsiksi.

Olen pyllypurkeri 

Vierailija kirjoitti:

Ääliömäistä tehdä aloitus linkillä, johon ei pääse maksumuurin takia käsiksi.

Anteeksi, enpä huomannutkaan

TILANNE parin kesän takaa: Olen pitkästä aikaa viihteellä ystävieni kanssa ja tanssimme ravintolan ulkona olevalla tanssilattialla. Musiikki soi kovaa, ja me antaudumme rytmin vietäviksi.

Pian viereeni lyöttäytyy mies, jolla on minulle asiaa. Hän tiedustelee, miksi näytän niin vakavalta ja enkö voisi hymyillä vähän.

Turhautuneisuus valtaa kehoni. Yritän musiikin läpi selittää miehelle, etten ole onneton tai vihainen ja että kyseessä on vain perusilmeeni.

Vaikka mies jatkaa matkaansa, asia jää pyörimään mieleeni. Ei nimittäin ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen elämäni aikana kuullut kehotuksen hymyillä. Ulkomailla asuessani suomalaisesta hymystä vasta kuulikin vitsejä.

Voi tietysti ajatella, että juhliessa kuuluu näyttää iloiselta. Mutta harva varmaan odottaa, että miesten pitäisi hymyillä tauotta edes tanssilattialla?

En ole tuttavapiirini ainoa nainen, jonka vakavaa ilmettä on kommentoitu.

EN KOE olevani kovin hymytön ihminen, mutta perusilmeeni on tosiaan vakava.

Ilmiölle on olemassa nimikin: resting bitch face eli vapaasti käännettynä lepäävä nartun naama. Sillä tarkoitetaan perusilmettä, joka saa naisen näyttämään vihaiselta.

Ilmettäni on kommentoitu kerran myös työelämässä. Vuosia sitten uudehko esinaiseni kysyi minulta kesken työpäivän, onko minulla kaikki hyvin. Näytin vakavalta.

Olin tilanteesta yllättynyt, sillä olin vain täydessä työn touhussa. Sen jälkeen olen varsinkin työtapaamisissa ollut varovaisempi sen suhteen, ettei kasvojani tulkittaisi väärin.

En ole tuttavapiirini ainoa nainen, jonka vakavaa ilmettä on kommentoitu. Moni on kuullut samaa ja tullut myös tietoisemmaksi ilmeistään.

Ilmeiden kanssa tsempataan esimerkiksi silloin, kun lapsia haetaan päiväkodista. Kaipa siinä halutaan näyttää, että olen hyvä vanhempi.

Ilmeiden tulkitseminen on tietysti olennainen osa ihmisyyttä, ja on ymmärrettävää, että vakavaa ilmettä voidaan lukea väärin.

Silti tuntuu siltä, että ilmiö on vahvasti sukupuolittunut. Miksi hymyilyä odotetaan etenkin naisilta?

ILMIÖ näkyy jo nuoruudessa. Tutkimusten mukaan tytöt hymyilevät enemmän kuin pojat.

Syyt taustalla ovat kuitenkin monimutkaisia, sukupuolentutkimuksen ja työelämän tasa-arvon professori Marjut Jyrkinen Helsingin yliopistosta kertoo.

Naiseuteenhan on pitkään liitetty esimerkiksi tarve miellyttää ja käyttäytyä miellyttävästi. Sosiaalistamalla erilaisia sukupuolirooleja voidaan vahvistaa.

Jyrkinen pohtii, että vanhemmiten ilmiöön voi liittyä miellyttämisen ohella myös nuoruuden ihannointi.

Hymyllä kasvoja voi hetkellisesti faceliftata, ja naisen vanhenemista pidetään edelleen isompana ongelmana kuin miesten.

Sekin on kiinnostavaa, kuinka paljon odotus naisen hymyilystä on kulttuurisidonnaista. Monissa Itä-Euroopan maissa tympeältä näyttävä ilme on myös naisille sallittu, kun taas Yhdysvalloissa odotus hymyilystä on hyvin voimakas.

Suomi ei kuitenkaan ole mikään hymyilyn mallimaa. Senkin takia tuntuu erikoiselta, että naiset saavat täälläkin kuulla hymyn puutteesta.

JYRKINEN tuo esiin kiinnostavan näkökulman: hymy on loppujen lopuksi harvoin täysin aito.

Hymy on täysin aito ehkä jotain hyvää ystävää tavatessa tai pienen lapsen kanssa, hän kuvailee.

Ulkonäköä tutkinut taloussosiologi Erica Åberg Turun yliopistosta on samoilla linjoilla.

Hän ei näe, että kyse olisi niinkään siitä, että miehet käyttäisivät valtaa käskemällä naisia hymyilemään, vaan siitä, että naisia ja miehiä koskevat erilaiset normit ilmeiden käyttämisen suhteen.

Naisilta odotetaan enemmän ikään kuin tunteiden piilottamista hymyilemällä. Naisten odotetaan olevan myös myötäilevämpiä sosiaalisessa kanssakäymisessä kuin miesten, Åberg toteaa.

Miesten taas odotetaan piilottavan tunteensa enemmän ilmeettömyydellä, mikä sekin voi olla rajoittavaa. Esimerkiksi Alexander Stubbin hymyily on kummastuttanut, koska Suomessa ei ole totuttu katsomaan niin reippaasti hymyilevää miespoliitikkoa.

SEKÄ Åberg että Jyrkinen nostavat molemmat esiin sosiologi Arlie Russell Hochschildin tutkimuksen, jossa tutkittiin lentoemäntien työroolia ja tunteita.

Oletus lentoemäntien jatkuvasti hymyilevästä ja avuliaasta käytöksestä asiakkaita kohtaan johti lentoemäntien ahdistukseen ja epämukavuuteen.

Lentohenkilöstö joutuu näyttelemään koko ajan ja se, jos mikä, on raskasta.

Riippuukin ammatista, sukupuolesta, iästä ja tilanteesta, kuinka paljon käskyä hymyillä voi vastustaa, Åberg pohtii. Esimerkiksi asiakaspalvelutyössä olevan nuoren naisen voi olla vaikeaa vastustaa pyyntöä hymyillä.

Åberg kertoo itsekin törmänneensä siihen, että hänen haluttaisiin hymyilevän valokuvissa. Hän kokee kuitenkin voivansa kieltäytyä pyynnöstä.

Koska olen vanhempi yliopistoihminen ja tehnyt tutkimusta ulkonäöstä, minun on aika helppoa sanoa, ettei minun tarvitse ainakaan hymyillä asiantuntijakuvassa, eikä kukaan jää vänkäämään asiasta, Åberg kuvailee.

Minä en ole onneksi kohdannut hymyilyn vaatimusta työroolissani sitä yhtä kertaa lukuun ottamatta, vaan kommentit ovat tulleet vapaalla.

Åberg vahvistaa, että oletus naisen hymyilevyydestä valuu myös vapaa-ajalle.

Vaikka juuri jossain päiväkotitilanteessa, kun haetaan lapsia. On selvää, että näissä tilanteissa vanhempien oletetaan olevan aina iloisia, lämpimiä ja rakentavia. Voi kuitenkin pohtia, koskevatko tässä kontekstissa äitejä tiukemmat hymyilyn normit kuin isiä.

Martti Ahtisaari ja Mauno Koivisto eivät juuri hymyilleet, eikä sellaista heiltä odotettu.

KORKEA asemakaan ei aina suojaa naisia hymyn vaatimukselta. Kansanedustaja Atte Kaleva teki taannoin viestipalvelu X:ssä pilaa Tarja Halosen tympeäksi tulkitusta ilmeestä Alexander Stubbin virkaanastujaisissa.

Vitsailtaisiinko entisen miespuolisen presidentin ilmeistä samalla tavalla? Martti Ahtisaari ja Mauno Koivisto eivät juuri hymyilleet, eikä sellaista heiltä odotettu.

Marjut Jyrkinen on tehnyt tutkimusta johtamisesta ja sukupuolesta. Jyrkisen tutkimuksen mukaan naisjohtajat joutuvat taiteilemaan maskuliinisiksi ja feminiinisiksi miellettyjen piirteiden välillä. Hymyily putoaa tähän samaan kategoriaan.

Jyrkinen on käyttänyt asiasta termiä MyManagement.

He joutuvat miettimään esimerkiksi sitä, miten käyttävät ääntä tai pukeutuvat, jotta heidät otetaan vakavasti. Samalla heiltä odotetaan kuitenkin myös feminiinistä käytöstä, Jyrkinen kuvailee.

MUTTA voivatko odotukset muuttua? Tuleeko vielä päivä, jona naisen tympeältä näyttävä ilme ei herätä kummastusta?

On mahdollista, että odotus naisten hymyilevyydestä vähenee, Marjut Jyrkinen miettii.

Esimerkiksi Me Too vaikuttaa. Nuoremman polven miehet eivät välttämättä mene heittämään naisille hymyile nyt vähän -kommentteja, hän pohtii.

Toisaalta kulttuuri visuaalistuu koko ajan enemmän, ja erilainen itsensä brändääminen on entistä tärkeämpää, Jyrkinen toteaa.

Se puolestaan saattaa lisätä odotusta hymyillä mutta ilmiö voi koskea myös miehiä.

Myös Åberg näkee, että yhteiskunnan muuttuessa ulkonäöllä ja hymyllä voi olla merkitystä töissä ja tilanteissa, joissa niillä ei ennen ollut väliä.

ITSE TOIVOISIN, että Suomen kaltaisessa korkean tasa-arvon maassa voitaisiin tiedostaa paremmin tilanteet, joissa sukupuolilta odotetaan tietynlaista käytöstä.

Ehkä tiedostamisen myötä asenteita voitaisiin myös muuttaa.

Hymyile nyt vähän -kommentit voisi ainakin jättää kokonaan lausumatta ihan kaikille sukupuolille ja myös lapsille. Lause voi nimittäin tuntua alentavalta.

Vaikka tanssilattialla kuulemani kommentit jäivät ärsyttämään, ne eivät kuitenkaan ole niitä, jotka ovat saaneet minut tarkkailemaan kasvojani.

Enemmän kummittelemaan ovat jääneet naisilta kuulemani kommentit: esihenkilöni ihmettely vakavuudestani tai se kerta, kun ulkomailla opiskellessani uusi ystäväni paljasti, että oli alkuun luullut, etten pidä hänestä.

Joskus saatan videopalaverissa havahtua kuvaani: onpas siellä tuiman näköinen muikkeli. Mutta kuinka paljon sillä pitäisi olla väliä?

Ilmeet eivät kerro kaikkea, ja kaikkien olisi sukupuolesta riippumatta hyvä tiedostaa, keneltä toivomme hymyä ja miksi.

Totisessa ja synkännäköisessäkin on vielä aste-ero. Kun synkännäköinen alkaa hymyillä se karmii ihan selkäpiitä myöten.

Mielestäni totisuus sopii naisillekin tänä tiukkana persuaikana. Ei ole mitään syytä hymyillä. Joku Stubb nyt hymyilee, mutta hän onkin vain puolisuomalainen.