Kertokaa juttuja oudoista hiippareista!
Seurasin yhtä toista keskustelua, jossa ihmiset muistelivat kohtaamiaan outoja hiippareita. Siis tällaisia pihoilla, ikkunoiden takana tms vilahtelevia huppupäätyyppejä, joiden aikeista ei oikein ota selvää.
Itselläni ei ole kokemusta asiasta, mutta tosi monilla oli ja aika kauheitakin juttuja siitä, kuinka esim. lapsuudenkodin ympäristössä oli jopa vuosia pyörinyt joku täysin tuntematon hahmo, kyylännyt puiden takana, kolistellut varastoissa, vienyt kuistilta tavaraa... Onhan näistä aina joskus iltapäivälehdissäkin juttuja.
Kertokaa omia kokemuksianne hiippareista!
Kommentit (10)
Minä olen hiippaillut oudosti. Olen siis outo hiippari. Kerran menin seisomaan puun alle sateessa, jonkun puutarhaan.
Joskus vaalien aikaan nää kokoontuu Perussuomalaiset-kyltin alla joissain ihme toriteltoissa.
Joulun alla punanuttuiset piippalakit kurkistelevat ikkunoista - etenkin lasten huoneiden - sisään.
Vierailija kirjoitti:
Joskus vaalien aikaan nää kokoontuu Perussuomalaiset-kyltin alla joissain ihme toriteltoissa.
Niissä näkee niin outoja olentoja, ettei missään.
Hiippari pyöri saunan ympärillä kun äitini odotti minua. Välillä satoi lunta ja häiriköinti taukosi. Sitten se taas jatkui kun lumi suli pois.
Joku vei sen eteisestä likaisia alushousuja, kun olin teini.
Lähellä oli hoitokoti, joka houkutti ahdistelijoita etenkin ensimmäisinä vuosinaan, mutta vielä myöhemminkin. Syy löytyy ehkä naisenemmistöisestä työvoimasta.
Kesämökin pihan tuntumassa on nähty tuijottaja. Ei tehnyt mitään, seisoi ja kyttäsi.
Vanhempani vuokrasivat nuorena parina sukulaisen talon keskeltä metsää. Vuokraemäntä oli iäkäs mummo,hän ei siis ollut syyllinen ja tuskin kukaan mummon läheinenkään kun äitini havaitsi että joku hiippailee nurkissa. Äiti oli päivät yksin kotona kun isä oli töissä ja kahvia keittäessä näki jonkun hahmon ikkunan takana,myöhemmin tupakalla ollessa huomasi jonkun katsovan metsänreunasta.. pelottavinta oli isä oli jo mennyt ulkosaunasta taloon ja äitini oli siellä saunassa yksin,niin ovi kolahti ja äidin vaatteet olivat pitkin lattiaa. He muuttivat syyskuussa ja alkuun isä luuli,että äiti kuvittelee. Sitten satoi lumi ja isä näki maassa jälkiä jotka kiersivät taloa. Alkaessaan odottaa minua,äiti pelkäsi eikä halunnut asua enää talossa. Tapaus vaikutti niin että äitini ei enää koskaan halunnut omakotitaloon tai rivitaloon.
Mä olin varmaan nuorempana tuommoinen kun oli masennus- ja paniikkikaudet pahimmillaan.
Kurkin iltaisin verhojen välistä tai kuuntelin oven takaa, onko ketään käytävässä tai pihalla. En muuten uskaltanut edes roskia viemään.
Kun olin lapsi näitä oli enemmän. Yleensä johtomiehiä, jotka etsivät paikkaa missä viettää yönsä, yöpyivät ladossa, pihasaunassa, vajassa tai missä hyvänsä, jos saivat oven auki. Joskus näin vilaukselta kun hiippailivat pois.
Mulla on kokemusta T. S tyypistä joka kiertää pohjois-pohjanmaalla. Poliisi ei ainakaan sille voinut yhtään mitään