Miestenne palvelijat

ja miestyöntekijä, ja nuorilla perheenisillä onkin kuulemma enemmän ongelmana se etteivät kotona olevat naiset tee mitään...vauvaa voivat vilkaista mutta aika kuluu facebookissa yms.



Miehet laittavat työstä tai koulusta tullessaan ruuat, siivoavat ja pesevät pyykin.



En tuotakaan ymmärrä alkuunkaan

ja miestyöntekijä, ja nuorilla perheenisillä onkin kuulemma enemmän ongelmana se etteivät kotona olevat naiset tee mitään...vauvaa voivat vilkaista mutta aika kuluu facebookissa yms.

Miehet laittavat työstä tai koulusta tullessaan ruuat, siivoavat ja pesevät pyykin.

En tuotakaan ymmärrä alkuunkaan

kun kuitenkin tuo on ollu itsestään selvyys naisten elämässä lähes aina? Parisuhteessa pitäisi olla kuitenkin lähtökohtaisesti kaksi ihmistä (ei mies ja nainen), joille tehtävät jakautuvat omien mielenkiintojen tai oman jaksamisen mukaan. Siksi en ymmärrä minkä takia tuo on kamala tilanne, tai minkä takia täällä on niin paljon miestensä palvelemiseen väsyneitä vaimoja.

ap

Ei tuohonkaan kannata tietenkään pyrkiä, mutta ei se selitä miesten tekemättömyyttä millään.

Olen viisikymppinen. Lapsuudenkodissani työt jakautuivat perinteisen mallin mukaan, mutta koska kyseessä oli maalaistalo, oli miesten töitä todellakin riittämiin toisin kuin useimmissa nykyperheissä.



Ensimmäisessä avioliitossani noudatimme erittäin tasa-arvoista työnjakoa. Liitto kariutui siitä huolimatta.



Toinen aviomieheni on saanut kasvatuksensa perheessä, jossa oli useita palvelijoita. Lisäksi hän on ollut sisäoppilaitoksessa ja hänen ensimmäinen vaimonsa oli kotiäiti, joka ei antanut miehen laittaa edes ostoksia jääkaappiin (menivät väärälle hyllylle).



Tällä taustalla mieheni on kotitöissä sangen toistaitoinen. En käy aikuista miestä opettamaan, joten ne työt, jotka haluan hoitaa, hoidan itse, ja miehen maksama siivooja tekee loput.



En ole väsynyt tilanteeseen. Kyllä yksi nainen nyt aina yhden talouden hoitaa.



Rakkauteen kuuluu mielestäni toinen toisensa palveleminen. Pyykin peseminen ei ole ainoa tapa palvella.

Minkä ikäisiä te olette? 30v, mies 30v.



Millä tavalla teidän lapsuuden kodissa jakautui työt? oma äitini oli kotiäiti,mutta isäni teki kotona paljon ulkotöitä, autoa korjasi, remontoi ym. miehen äiti pph ja hoiti kotonaan lapsia. en tiedä, miten heillä isä osallistui kotiaskareisiin.



Miten ihmeessä te päädyitte tähän tilanteeseen?

olen aina itsekin ollut kotiäitityyppiä ja pidän kotihommista. aiemmin mies osallistui, minkä töiltään ehti. raskausaikana mies muuttui ja jätti kaikki minun vastuulle. nykyään homma on luisunut jo niin pitkälle, että ei omia murusiaan pyyhi, kaikki pitäisi saada valmiina eteen ja olettaa minun hoitavan kaikki hänenkin asiansa.



ja

Jos te olette väsyneitä tilanteeseen, niin mitä meinasitte sille tehdä?

puhuminen ei ole auttanut. raskausaikana väsyin töiden ja kotihommien hoitamisesta. meni selkä ja jouduin saikulle. nyt vauva-aikana tuntuu, että aika ei oikein riitä kaikkeen siihen, mitä ennen ja ainakin se toinen aikuinen saisi omat jälkensä siivota ja hieman kantaa vastuuta myös perheen muistakin asioista. toisaalta edelleen tykkään kotitöistä, mutta sellanen turha passuuttaminen ja itsestäänselvyytenä pitäminen korpee.



mies oli se, joka vauvakuumeili, mutta nyt kun lasta pitäisi hoitaa ja huomioida hänen mielestään on tärkeämpää istua tietsikalla, katsoa kaikki mahdollinen urheilu telkasta. tulee siis töistä, syö, menee nukkumaan, katsoo urheilua, on koneella, menee nukkumaan, herää yöllä katsomaan urheilua, lähtee töihin ja taas sama setti seuraavana päivänä.

Minkä ikäisiä te olette? 30v, mies 30v.

Millä tavalla teidän lapsuuden kodissa jakautui työt? oma äitini oli kotiäiti,mutta isäni teki kotona paljon ulkotöitä, autoa korjasi, remontoi ym. miehen äiti pph ja hoiti kotonaan lapsia. en tiedä, miten heillä isä osallistui kotiaskareisiin.

Miten ihmeessä te päädyitte tähän tilanteeseen?

olen aina itsekin ollut kotiäitityyppiä ja pidän kotihommista. aiemmin mies osallistui, minkä töiltään ehti. raskausaikana mies muuttui ja jätti kaikki minun vastuulle. nykyään homma on luisunut jo niin pitkälle, että ei omia murusiaan pyyhi, kaikki pitäisi saada valmiina eteen ja olettaa minun hoitavan kaikki hänenkin asiansa.

ja

Jos te olette väsyneitä tilanteeseen, niin mitä meinasitte sille tehdä?

puhuminen ei ole auttanut. raskausaikana väsyin töiden ja kotihommien hoitamisesta. meni selkä ja jouduin saikulle. nyt vauva-aikana tuntuu, että aika ei oikein riitä kaikkeen siihen, mitä ennen ja ainakin se toinen aikuinen saisi omat jälkensä siivota ja hieman kantaa vastuuta myös perheen muistakin asioista. toisaalta edelleen tykkään kotitöistä, mutta sellanen turha passuuttaminen ja itsestäänselvyytenä pitäminen korpee.

mies oli se, joka vauvakuumeili, mutta nyt kun lasta pitäisi hoitaa ja huomioida hänen mielestään on tärkeämpää istua tietsikalla, katsoa kaikki mahdollinen urheilu telkasta. tulee siis töistä, syö, menee nukkumaan, katsoo urheilua, on koneella, menee nukkumaan, herää yöllä katsomaan urheilua, lähtee töihin ja taas sama setti seuraavana päivänä.

varsinaiset kotityöt eivät siis rasita, vaikka meillä kolme lasta ja eläimiä onkin (siivota pitää senkin takia päivittäin).

tilannetta painaa vielä lisää se, että meillä on remppa kesken edelleen. paljon olen tehnyt itse, mutta raskausaikana en pystynyt nostelemaan tai kanniskelemaan kovin paljon. miestä ei tunnu haittaavan sekään, että vähän siellä sun täällä olisi vielä laitettavaa.

jos pyydän kantoapua, niin vastaus on, että joku toinen päivä, vaikka hommaan menisi se 5min, että pääsisin jatkamaan aloittamaani juttua.

Olen viisikymppinen. Lapsuudenkodissani työt jakautuivat perinteisen mallin mukaan, mutta koska kyseessä oli maalaistalo, oli miesten töitä todellakin riittämiin toisin kuin useimmissa nykyperheissä.

Ensimmäisessä avioliitossani noudatimme erittäin tasa-arvoista työnjakoa. Liitto kariutui siitä huolimatta.

Toinen aviomieheni on saanut kasvatuksensa perheessä, jossa oli useita palvelijoita. Lisäksi hän on ollut sisäoppilaitoksessa ja hänen ensimmäinen vaimonsa oli kotiäiti, joka ei antanut miehen laittaa edes ostoksia jääkaappiin (menivät väärälle hyllylle).

Tällä taustalla mieheni on kotitöissä sangen toistaitoinen. En käy aikuista miestä opettamaan, joten ne työt, jotka haluan hoitaa, hoidan itse, ja miehen maksama siivooja tekee loput.

En ole väsynyt tilanteeseen. Kyllä yksi nainen nyt aina yhden talouden hoitaa.

Rakkauteen kuuluu mielestäni toinen toisensa palveleminen. Pyykin peseminen ei ole ainoa tapa palvella.

Vaikka teidän taloudessa sinä hoidatkin kodin, niin et ole väsynyt tilanteeseen. Aloituksessa en edes tajunnut kertoa, että tietenkin mikä tahansa työnjako on onnistunut silloin, kun molemmat ovat tyytyväisiä ja onnellisia. Sehän voi silloin olla myös sinun kuvailemasi kaltainen.

Ja kyllä, rakkauteen todellakin kuuluu toinen toisensa palveleminen ja siksi olenkin surullinen näistä äideistä ja vaimoista, jotka ovat perheensä ainoita palvelijoita.

ap

Minkä ikäisiä te olette? 30v, mies 30v.

Millä tavalla teidän lapsuuden kodissa jakautui työt? oma äitini oli kotiäiti,mutta isäni teki kotona paljon ulkotöitä, autoa korjasi, remontoi ym. miehen äiti pph ja hoiti kotonaan lapsia. en tiedä, miten heillä isä osallistui kotiaskareisiin.

Miten ihmeessä te päädyitte tähän tilanteeseen?

olen aina itsekin ollut kotiäitityyppiä ja pidän kotihommista. aiemmin mies osallistui, minkä töiltään ehti. raskausaikana mies muuttui ja jätti kaikki minun vastuulle. nykyään homma on luisunut jo niin pitkälle, että ei omia murusiaan pyyhi, kaikki pitäisi saada valmiina eteen ja olettaa minun hoitavan kaikki hänenkin asiansa.

ja

Jos te olette väsyneitä tilanteeseen, niin mitä meinasitte sille tehdä?

puhuminen ei ole auttanut. raskausaikana väsyin töiden ja kotihommien hoitamisesta. meni selkä ja jouduin saikulle. nyt vauva-aikana tuntuu, että aika ei oikein riitä kaikkeen siihen, mitä ennen ja ainakin se toinen aikuinen saisi omat jälkensä siivota ja hieman kantaa vastuuta myös perheen muistakin asioista. toisaalta edelleen tykkään kotitöistä, mutta sellanen turha passuuttaminen ja itsestäänselvyytenä pitäminen korpee.

mies oli se, joka vauvakuumeili, mutta nyt kun lasta pitäisi hoitaa ja huomioida hänen mielestään on tärkeämpää istua tietsikalla, katsoa kaikki mahdollinen urheilu telkasta. tulee siis töistä, syö, menee nukkumaan, katsoo urheilua, on koneella, menee nukkumaan, herää yöllä katsomaan urheilua, lähtee töihin ja taas sama setti seuraavana päivänä.

varsinaiset kotityöt eivät siis rasita, vaikka meillä kolme lasta ja eläimiä onkin (siivota pitää senkin takia päivittäin).

tilannetta painaa vielä lisää se, että meillä on remppa kesken edelleen. paljon olen tehnyt itse, mutta raskausaikana en pystynyt nostelemaan tai kanniskelemaan kovin paljon. miestä ei tunnu haittaavan sekään, että vähän siellä sun täällä olisi vielä laitettavaa.

jos pyydän kantoapua, niin vastaus on, että joku toinen päivä, vaikka hommaan menisi se 5min, että pääsisin jatkamaan aloittamaani juttua.

Jostain syystä minun korvaani kuulostaa, että jostain syystä mieheltä olisi kadonnut kunnioitus ja arvostus sinua kohtaan. Sitä miksi niin on käynyt, en tietenkään voi tietää, tai johtuuko tilanne edes ylipäätään siitä.

Toivon että teillä tilanne korjaantuu, mutta muistutan myös siitä, että itseään ei ole pakko alentaa tuolle tasolle. Jos tilanne ei korjaannu, niin suoraan sanottuna heitä mies mäkeen. Mieti millainen ihminen olet ja millaisena sinä kohtelisit itsesilaista ihmistä. Vaadi sitä sen jälkeen myös mieheltäsi.

Kaikkea hyvää toivottaen,

ap