Päivähoito ei ole suotavaa alle 3-vuotisille

Oma alle kolmevuotiaani on perhepäivähoidossa, jossa on yht. kolme kokopäiväistä hoitolasta ja kaksi eskarilaista, yht viisi lasta siis.



Miten tuo tilanne mahtaa erota esim tilanteesta noin lauman koon suhteen jos vaikka kotona olisi viisi sisarusta?



Ei minun lapseni myös kovin traumatisoituneelta vaikuta, vaikka onkin laumassa kaikki päivät.

yli 3 vuotiaatkaan.



Eilen kun hain lasta niin oli yksin siellä eteisessä ilman vaatteita (pikkuhoususillaan), ketään hoitajia ei missään, lähdettiin sitten menemään. Muut oli nukkumassa.

Perheessä lapsia hoitaa oma äiti/isä, perhepäivähoidossa vieras.

sinä siellä kotona voit uskoa siihen, minä täältä sorvin äärestä en moista tunnista

mennessäni aina töihin kun tenava on ollut 1-v.



Pitääkin kysellä tuosta psykiatritarpeesta...



lapset nyt 28,25,17 ja 15. Tolkkuja kaikki :)



Onko siellä alkanut mammalla kotiäitiys syyllistämään mieltä? Tehokkainta on tietenkin lytätä kaikki he, jotka syystä tai toisesta tekevät toisin...

hoitoon. Mieluummin hoitaja kotiin.

Onhan siinä varmaan totuuden siemen. Mutta jokainen perhe tietää oman tilanteensa parhaiten. Kaikilla ei ole mahdollisuutta olla kotona niin kauan. Tai vanhemmat ei välttämättä jaksa. Vaihtelu virkistää.



Itse olen kotiäiti mutta ymmärrän työssäkäyviä äitejä hyvin. Kukaan älköön tuomitko toisten valintoja näissä asioissa.

20 vuoteen?? Näitä samoja asioita "todistelee" julkaisusta ja kirjasta toiseen joka ikinen vuosi. Ei oikein jaksa enää kiinnostaa.

...joo ja maitoa pitäs juoda suoraan lehmäntissistä.

20 vuoteen?? Näitä samoja asioita "todistelee" julkaisusta ja kirjasta toiseen joka ikinen vuosi. Ei oikein jaksa enää kiinnostaa.

Keltikangas-Järvinen vain REFEROI juuri UUSIMPIA tutkimuksia ja huolta kaikkein pienimpien kohdalla jotka pitkiä päiviä ryhmähoidossa.Ei ole mikään uutinen eikä enää kyseenalaistettu tosiasia että kehityksellisesti alle kolmevuotias ei hyödy ryhmähoidosta joka myös altistaa lapsen kehityksellisille häiriöille.Näin ne uusimmat tutkimukset siis...

huolimatta siitä miten itse teki. Asiahan on näin.



Kukaan ei syyllistä vaan asia todetaan. Se, että tutkitaan ja todetaan on tulevien pienten lasten hyväksi. Kun asiasta on näyttöä toivottavasti saadaan myös päiväkotien ryhmiä pienemmäksi tulevaisuudessa ja kiinnitetään paremmin huomiota alle 3-vuotiaiden hoidon laatuun.



Kelttikangas-Järvinen on meidän vanhempien ja lasten puolella, ei meitä vastaan.

huolimatta siitä miten itse teki. Asiahan on näin.

Kukaan ei syyllistä vaan asia todetaan. Se, että tutkitaan ja todetaan on tulevien pienten lasten hyväksi. Kun asiasta on näyttöä toivottavasti saadaan myös päiväkotien ryhmiä pienemmäksi tulevaisuudessa ja kiinnitetään paremmin huomiota alle 3-vuotiaiden hoidon laatuun.

Kelttikangas-Järvinen on meidän vanhempien ja lasten puolella, ei meitä vastaan.

Näin juuri, eikä ketään hyödytä tosiasioiden kieltäminen, vaan pitäisi ihan oikeasti miettiä miten parhaiten turvata hyvä alle kolmevuotiaiden päivähoito silloin kun äiti SYYSTÄ TAI TOISESTA ei taaperoaan pysty itse hoitamaan.

Miksette syyllistä isiä?

mennessäni aina töihin kun tenava on ollut 1-v. Pitääkin kysellä tuosta psykiatritarpeesta... lapset nyt 28,25,17 ja 15. Tolkkuja kaikki :) Onko siellä alkanut mammalla kotiäitiys syyllistämään mieltä? Tehokkainta on tietenkin lytätä kaikki he, jotka syystä tai toisesta tekevät toisin...

Itse olen jo lähemmäs 40v ja tolkku:) Siitä huolimatta että elin lapsuuteni uusperheessä/avioeroperheessä/yh-perheessä, jossa oli alkoholismia ja mielisairautta ja jossa minun henkisestä hyvinvoinnistani ei paljoa välitetty. Silti en ole ole ollut psykiatrian potilas, omaan hyvän koulutuksen ja työpaikan, miehen ja lapset ja olen riittävän menestynyt ja tasapainoinen elämässäni. Mutta en voi pistää sitä lapsuuteni piikkiin:(

vaikka valitettavasti olen (joutunut) itse tekemään toisin. Mun mielestä on hassua että asiasta edes väitellään, itse luulisin että se on päivänselvää! Niin vaan olen pieneni päiväkotiin vienyt, tai sit ois kai pitänyt myydä asunto ja muuttaa johonkin vuokraloukkuun. Valitettavasti en niinkään halunnut tehdä, ja kaikkea kun ei voi saada, valitsin lapsilleni paremman kodin, paremman kotiympäristön, hinta sitten oli se pk. Mulla on valitettavasti ihan duunarimies, ei siitä hoitovapaasta kai oikein pidemmän päälle selviä ellei ole puolisona jotain muunlaista. Vai haluaisko joku antaa vinkkejä??

Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle, joten turha syyllistää pienituloisia äitejä. Paljon suurempi ongelma on se, että lapset ovat päivähoidossa vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Tätä en ymmärrä, en koskaan. Perusteluina yleensä se, että lapsi tarvitsee virikkeitä ja seuraa.... mikä voisi olla parempaa seuraa kuin oma perhe ja tavalliset, yhteiset arkirutiinit.

Kaikilla ei ole mahdollisuutta jäädä hoitovapaalle, joten turha syyllistää pienituloisia äitejä. Paljon suurempi ongelma on se, että lapset ovat päivähoidossa vaikka äiti on vauvan kanssa kotona. Tätä en ymmärrä, en koskaan. Perusteluina yleensä se, että lapsi tarvitsee virikkeitä ja seuraa.... mikä voisi olla parempaa seuraa kuin oma perhe ja tavalliset, yhteiset arkirutiinit.

Onpa tuskallista tämä jatkuva jauhaminen syyllistämisestä kun kyse on lapsen parhaasta TAVALLA TAI TOISELLA.Miksi emme pysty myöntämään sitä tosiasiaa että lapsella paras paikka on koti kun on pieni ja vielä täysin avuton ja myös sitä tosiasiaa että kaikille ei lapsen hoito kotona ole mahdollista joko taloudellisista syistä tai muuten vaan ihan henkilökohtaisista syistä. Elämä ei ole oikeudenmukaista, elämä vaan on, eikä ole mahdollista muuntaa todellisuutta koska se näin tuntuisi paremmalta. Kaikkien kannalta olisi varmasti parempi jos pyrkisimme lapsen tarpeet hyväksymään ja tätä auttamaan parhaalla mahdollisella tavalla oli sitten hoitomuoto mikä tahansa.

Lapseni aloitti päivähoidon kokopäiväisesti päiväkodissa 2-vuotiaana ja katunut olen kovasti...

Pienet tilat pienillä lapsilla,eivät mahdu samaan huoneeseen kaikki kerralla,ihankuin he olisivat jotain eläimiä häkissä,sellainen vaikutelma syntyi harjoiteltuani ryhmässä 2viikkoa tyttäreni kanssa ennen aloitusta.

Osa lapsista oli lähes agressiivisia ja riidanhaluisia,ei voi olla hyväksi pienen ihmisen kehitykselle.

Jatkuva sairastelu ei voi olla noin pienelle mitenkään terveellistä vaikka vastustuskykyä saisikin,kymmeniä lääkärireissuja,korvatulehduksia,yskää,nuhaa jatkuvasti. Jotka sitten tarttuvat muihin perheenjäseniin ja todellinen kierre on syntynyt.

Lapseni on ystävystynyt muutamiin lapsiin ja kiintymys on hellyttävän syvä,mutta uskon että tämän tarpeen olisi voinut myös täyttää kerhoissa.

Päivät on pitkiä pienelle ja lapsen ilme kertoo kaiken,kun haen hänet päiväkodista,maailman suurin ilo,kun hänet haetaan pois.Koskaan ei ole tarvinnut taistella päiväkotiin menosta,aina menee mielellään ja jää mielellään vaikka aamulla väsyttääkin. Julmalta tuntuu nuo aamuherätyksetkin,koko loppuelämäkin on velvollisuuksia ja aikaisia heräämisiä,joten mielelläni säästäisin hänet pienenä niiltä.

Lapsi muuttui mielestäni henkisesti aloittaessaan päiväkodin,hyvässä ja pahassa. Pienet ihmiset kokee päivän mittaan paljon pelottavia tilanteita,mutta myös mukavia musiikki-lauluhetkiä yms.Asia on monimuotoinen,mutta ehdottomasti suosittelen alle 3v.hoitoa kotona,jos äiti/isä jaksaa ja on mieleltään virkeä,muuten voi olla kotihoitokin äärimmäisen epämiellyttävää.

jotka siis aloittaneen hieman alle 2 vuotiaina hoidon. Näin jälkikäteen ajateltuna olisin voinut hoitaa lapset 3 vuotiaiksi kotonakin, jos vain tuo talous olisi antanut myöden. Ja nyt olisin niin mieluusti kotona syksyllä kun esikoinen aloittaa koulun, mutta ei vaan ole mahdollista, kun se leipäkin on tienattava.

Onneksi sentään voin tehdä lyhyempää työaikaa, joten lastemme hoitopäivät eivät ole 8½ tuntia pidempiä.

Mulle nuorehko lastenlääkäri sanoi aikoinaan, että alle 4 vuotias ei todellakaan tarvitse mitään kodinulkopuolisia virikkeitä. Ihan normaali perhe-elämä riittää.

Olipa fiksu lääkäri!