Saako olla iloinen jos lapsi muuttaa pois kotoa?

Siis muuttaa toisen vanhemman luokse? Voithan sinä olla iloinen, mutta viestistäsi paistaa katkeruus läpi. Sitten jos toisella vanhemmalla ei mene hyvin tulet voitonriemuisena toteamaan "mitäs minä sanoin"

No minä ainakin olisin surullinen mutta sinulla on oikeus tunteeseesi eli saat olla iloinen.

Mitä tuohon nyt sanoisi? Et nyt kauhean lämpimältä ihmiseltä vaikuta jos kymmenen vuotta olet huolehtinut ja kasvanut lapsen rinnalla ja päätät kirjoituksen, että olet nyt vapaa ahdistuksesta. Selvä. Kiva sulle.

Tietenkin voit huokasta helpotuksesta mutta varaudu sisarusten ikävään ja kiukkuihin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon nyt sanoisi? Et nyt kauhean lämpimältä ihmiseltä vaikuta jos kymmenen vuotta olet huolehtinut ja kasvanut lapsen rinnalla ja päätät kirjoituksen, että olet nyt vapaa ahdistuksesta. Selvä. Kiva sulle.

Olen vapaa siitä ahdistuksesta, jota lapsi on aiheuttanut. Siis viimeisen vuoden aikana, kun lapsi haluaa muuttaa pois. Eikä enää tottele minua millään tavoin. Minä komennan tarvittaessa ja meillä kaikilla on säännöt, toisella vanhemmalla ei ole. Lapselle se parempi paikka HÄNEN mielestään, kun ei ole läksyjen tarkistusta, nukkumaanmenoaikoja ja saa kukkua ulkona yötä myöten.

Minä olen iloinen ainoastaan siitä, että minut on vapautettu vastuusta. Surullinen lapsen puolesta. Mutta kun enää voi asialle mitään. Niin siksi iloitsen.

Siis joudutko tosiaan kysymään vauvapalstalta saatko sinä olla iloinen

Vierailija kirjoitti:

Siis joudutko tosiaan kysymään vauvapalstalta saatko sinä olla iloinen

Jostain kai pitää saada edes yksi positiivinen mielipide. Puolisolta ei voi sellaista vaatia tai edes pyytää. Minä olen tehnyt kaikkeni, että lapsella olisi ollut kaikki hyvin. Nyt lapsi saa päättää missä haluaa asua, ja viralliset vanhemmat ovat tämän hyväksyneet/päättäneet. Ymmärrän täysin, että (esi)teini haluaa asua siellä missä ei ole juurikaan sääntöjä. Kukaan k*usipää vanhempi ei käske lukemaan kokeisiin, tekemään läksyjä, rajoita karkin tai energiajuomien nauttimista, ei kiellä meikkaamista ja käske vaihtamaan vaatteita. 

Vierailija kirjoitti:

Siis muuttaa toisen vanhemman luokse? Voithan sinä olla iloinen, mutta viestistäsi paistaa katkeruus läpi. Sitten jos toisella vanhemmalla ei mene hyvin tulet voitonriemuisena toteamaan "mitäs minä sanoin"

Katkeruus saattaa paistaa. Mutta katkeruus siitä, että minun kymmenen vuoden kasvatukset ovat olleet jotenkin turhia ja ennen kaikkea vääriä. Lapsi on muuttamassa nyt etävanhemman luo, josta hän alunperin vauvana muutti meille. Tälle vanhemmalle pitää kuulemma antaa mahdollisuus. Joka siis yhtäkkiä kasvattaa teinilasta, mikä ei ole helpoin asia. Varsinkaan noin yhtäkkiä, kun ei ole kokemusta.

Voin todeta ainoastaan itselleni, että "mitäs minä sanoin" ja veikkaan että näin tulee valitettavasti käymään. Mutta ei ole enää minulta pois. Vaikka olen lapsen parasta aina halunnut, en voi siihen enää vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis muuttaa toisen vanhemman luokse? Voithan sinä olla iloinen, mutta viestistäsi paistaa katkeruus läpi. Sitten jos toisella vanhemmalla ei mene hyvin tulet voitonriemuisena toteamaan "mitäs minä sanoin"

Katkeruus saattaa paistaa. Mutta katkeruus siitä, että minun kymmenen vuoden kasvatukset ovat olleet jotenkin turhia ja ennen kaikkea vääriä. Lapsi on muuttamassa nyt etävanhemman luo, josta hän alunperin vauvana muutti meille. Tälle vanhemmalle pitää kuulemma antaa mahdollisuus. Joka siis yhtäkkiä kasvattaa teinilasta, mikä ei ole helpoin asia. Varsinkaan noin yhtäkkiä, kun ei ole kokemusta.

Voin todeta ainoastaan itselleni, että "mitäs minä sanoin" ja veikkaan että näin tulee valitettavasti käymään. Mutta ei ole enää minulta pois. Vaikka olen lapsen parasta aina halunnut, en voi siihen enää vaikuttaa.

 

Entäs puolisosi, se biologinen isä??

Mitä hän on toimittanut ne vuodet jolloin sinä olet "hoitanut kaiken"?

Miksi pysyt naimisissa tuollaisen löllykän kanssa jota et selvästi arvosta? Ehkä siihen on mielestäsi hyvä syy, mutta kyllä katkeruus ja tympääntyminen sinusta kuuluu. Olet vieraantunut tunteistasi, kuten huonossa liitossa käy. Puhut sekaisin että haluat lapsen parasta ja olet hyvilläsi kun pääset hänestä.

Kyllä mä tiedän että voi erehtyä naimisiin väärän ihmisen kanssa. Mutta siihen ei kannata jäädä, ei mistään syystä.

Kaikki ovat varmaan salaisesti huojentuneita, kun puolison lapsi muuttaa pois kotoa.

Kun oma lapsi muuttaa pois, se on surullinen kriisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tuohon nyt sanoisi? Et nyt kauhean lämpimältä ihmiseltä vaikuta jos kymmenen vuotta olet huolehtinut ja kasvanut lapsen rinnalla ja päätät kirjoituksen, että olet nyt vapaa ahdistuksesta. Selvä. Kiva sulle.

 

Olen vapaa siitä ahdistuksesta, jota lapsi on aiheuttanut. Siis viimeisen vuoden aikana, kun lapsi haluaa muuttaa pois. Eikä enää tottele minua millään tavoin. Minä komennan tarvittaessa ja meillä kaikilla on säännöt, toisella vanhemmalla ei ole. Lapselle se parempi paikka HÄNEN mielestään, kun ei ole läksyjen tarkistusta, nukkumaanmenoaikoja ja saa kukkua ulkona yötä myöten.

Minä olen iloinen ainoastaan siitä, että minut on vapautettu vastuusta. Surullinen lapsen puolesta. Mutta kun enää voi asialle mitään. Niin siksi iloitsen.

 

 

Siis lapsi on nyt 10v? 

Ei onnistu viestien lainaaminen. Mutta tässä vastaus. Lapsi on siis n.12-vuotias, eli kun saa virallisesti päättää/valita/esittää mielipiteensä missä haluaa asua.

Puoliso ei ole tehnyt mitään väärää. Tai jättänyt tekemättä mitään. Meillä on kodissa yhteiset säännöt kaikille. Lapsi nyt vaan haluaa pois täältä eli toiselle vanhemmalleen. Ja siihen "joudumme" suostumaan. Lapsen oma isä on aiemmin vastustanut tätä muuttoa mutta joutunut nyt hyväksymään sen koska lapsen mielipide otetaan huomioon tietyn ikäisenä. Lakien mukaan.

Jos ajattelisit lapsen parasta et olisi noin helvetin katkera. 

Myös positiiviset tunteet on nykyään käsiteltävä terapiassa. Alahan maksella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis joudutko tosiaan kysymään vauvapalstalta saatko sinä olla iloinen

Jostain kai pitää saada edes yksi positiivinen mielipide. Puolisolta ei voi sellaista vaatia tai edes pyytää. Minä olen tehnyt kaikkeni, että lapsella olisi ollut kaikki hyvin. Nyt lapsi saa päättää missä haluaa asua, ja viralliset vanhemmat ovat tämän hyväksyneet/päättäneet. Ymmärrän täysin, että (esi)teini haluaa asua siellä missä ei ole juurikaan sääntöjä. Kukaan k*usipää vanhempi ei käske lukemaan kokeisiin, tekemään läksyjä, rajoita karkin tai energiajuomien nauttimista, ei kiellä meikkaamista ja käske vaihtamaan vaatteita. 

Kuulostat hyvinhyvin sairaalta yksilöltä. Ei ihme, että lapsi pakenee luotasi. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat varmaan salaisesti huojentuneita, kun puolison lapsi muuttaa pois kotoa.

Kun oma lapsi muuttaa pois, se on surullinen kriisi.

Mä olin ihan tyytyväinen kuin oma lapsi muutti omilleen. Hienoa nähdä, että sain kasvatettua hänestä pärjäävän nuoren aikuisen. Olisi surullinen kriisi, jos hän olisi jäänyt mammapojaksi helmoihini loppuelämäkseen. 

Kamala äitipuoli tällä lapsella. Onneksi pääse pois tuollaisen katkeran eukon luota. 

Siis ap yrittää kostaa lapselle sen, että on huolehtinut tästä vapaaehtoisesti 10 vuotta? Ja nyt iloitsee siitä, että tietää muuton todennäköisesti tuottavan ongelmia? No voihan sitä mt-ongelmansa toki noinkin kanavoida. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ovat varmaan salaisesti huojentuneita, kun puolison lapsi muuttaa pois kotoa.

Kun oma lapsi muuttaa pois, se on surullinen kriisi.

Varmasti totta, jos tilanteet ovat näin epämääräisiä ja lapselle jopa epäselviä.

Minä liikutun ihan varmasti, kun oma lapsi (nyt 10-vuotias) muuttaa pois kotoota sitten joskus aikuisena. 12-vuotiaaseen kotoa pois haluavaan lapseen on pakko suhtautua eri tavalla. Johan tilanne itsessään on aivan eri. Minulla ei ole sanavaltaa 12-vuotiaaseen, en päätä hänen asioistaan!

Yleensä lapselle toivotaan parasta.