Miksei Seilin saaresta ole tehty suurta suomalaista kauhuelokuvaa?

Kaikki ainekset siihen olisi.

Saaren historia on synkkä. Seiliin alettiin laivata spitaalisia eli lepraa sairastavia 1600-luvun lopulla, eikä heillä ollut paluuta saarelta. Spitaaliset toivat mukanaan omien hauta-arkkujensa lankut.

Vuonna 1845 Sakari Topelius kirjoitti Seilistä osuvasti: Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää."

Lause on kuin Danten Helvetin portista. Ja tosielämän Horna.

vuosi 1619, kun Ruotsin sankarikuningas Kustaa II Adolf kuuli, että Suomessa levisi spitaali (eli lepra). Tautia pidettiin erityisen vaarallisena. Ei niinkään siksi, että tauti tuhosi kehon hitaasti ja kammottavasti, vaan koska spitaalin uskottiin leviävän synnin seurauksena.

Spitaali oli Jumalan rangaistus siitä, että kansan oli vallannut moraalin rappio.

Kuninkaan määräyksestä Turun saaristoon perustettiin leprahoitola. Kohteeksi valittiin Seili. Saaren sijainti oli sopivan syrjäinen ja maaperä pehmeää. Siihen oli helppo haudata kuolleet.

Jos spitaalisten elämä oli saarella muutenkin rankkaa, eivät hoitomuodot tuoneet helpotusta. Spitaalisia hoidettiin Seilillä rukouksin, Kupittaan terveyslähteen vedellä ja metallihatulla, joka oli täytetty jäillä.

Hoitomuotoihin kuului myös viina. Seilillä oltiinkin kaiketi aika seilissä. Saaren suomalainen nimi on tosin johdettu ruotsinkielisestä nimestä Själö, joka tarkoittaa sielujen saarta.

150 vuoden aikana Seilille lähetettiin kaikkiaan 663 spitaalista tai sellaiseksi epäiltyä. Saarelle kerrotaan tuomitun myös sellaisia huonokäytöksisiä vaimoja, jotka kärsivät pahaksi onnekseen ihottumasta.

Viimeinen spitaalinen kuoli saarella 1785. Mutta pahamaineista saarta ei hylätty: siitä tehtiin mielisairaala.

https://kerranelamassa.fi/kotimaan-matkailu/saaristomeri/seili/