Välit poikki kaksoissiskoon

Iso ikävä on. Näen säännöllisesti painajaisia kaksoissiskon raivokohtauksista. Tekisi mieli olla yhteydessä mutta ahdistaa niin paljon etten pysty.

Ärsyttää myös siskon ylimaireat viestit syntymäpäivisin ja jouluisin. Viestissä sisko tilittää ikäväänsä ja miten välittää ym. Silti ei olla nähty kuin kerran vuodessa sukukokouksessa. Sisko yrittää pyytää anteeksi antamalla minulle kalliita meikkejä tai vaatteita. En ole niitä pystynyt vastaanottamaan koska lahjan vastaanotto merkitsisi meidän välisissä suhteissa samaa kuin siskon mielen mukaan mukautuminen. Lahjat olisi savuverho sille että sisko saa määräysvallan elämääni. 

 

Ja miksi sitten meidän välit meni poikki? Olemme siskon kanssa erilaisia vaikka kaksosia ollaankin. Sisko on dominoiva, äkkipikainen, ja hyvin vahva luontoinen. On aina pomottanut ja toimiikin työelämässä esimiehenä, joka niin luontaisesti häneltä sujuu. Itse olen rauhallinen, ja hitaasti syttyvä. Minua on vaikea saada suuttumaan mutta kun harvoin suutun, olen pitkävihainen. 

 

Siskoni on aina ollut suosittu, koulussa ja työpaikalla. Nuorena hänellä oli paljon ihailijoita kauniina ja karismaattisena, itse olin ujohko ja vähemmän sosiaalinen, viihdyin lukien ja hevosten kanssa. 

Iän mukana sisko lihoi ja koko sukuni on lihvuuteen taipuvaista. Itse olin jo lapsena lihava ja minua myös siitä asiasta kiusattiin. 

asiasta jäi hieman traumoja. 

Nyt aikuisena olen ihmetellyt että miksei siskoni puolustanut minua kiusaamiselta? Lapsena tämä ajatus ei edes tullut mieleeni. 

 

Itse sitten laihdutin liikakilot pois ja aloin urheilla, valkaisin hampaani ja kasvatin pitkät hiukset ja aloin pukeutua naisellisesti. 

Tämä ulkonäköni muutos ei käynytkään siskolleni. Hän alkoi saada raivokohtauksia esim pukeuduin väärin ja tukkani oli väärin, pukeuduin hänen mielestään huorahtavasti ja aina kun nähtiin, saattoi yht äkkiä alkamaan haukkua ulkonäköäni kuten; Enpä ole ennen huomannutkaan että sinulla on noin väärät sääret ja muuta ulkonäköni arvostelua, ja näimme monasti toisiamme sillä olimme sattumalta samassa isossa pörssiyhtiössä pääkonttorilla töissä. 

Lopulta oma aviomieheni vaati, että laitan välini siskoni poikki kun joka puhelun tai tapaamisen jälkeen itkin kun sisko oli sanonut jotain ilkeää elämästäni ja elämänvalinnoissa. 

 

Edelleen suren välien rikkoutumista vaikka ei olla viiteen vuoteen oltu yhteyksissä. 

Olen jo heittänyt kaiken toivon välien paranemisesta. Siskoaan ei ole lähestynyt muutoin kuin yli-mielin tekstiviestein kerran pari vuodessa, enkä oikein usko viesteissä olevaa ikävää minua kohtaan.