Tosiaan, toi yksi aloitus pisti miettimään asiaa, mitä minäkin olen miettinyt ihan lapsesta asti täällä Suomessa
Miksi ihmiset esittelee itsensä työnsä kautta? Työhän ei ole kenenkään identiteetti, se on vaan työ mitä ihminen tekee. Se työ ei ole se ihminen, eikä se ihminen ole se työ.
Meillä Suomessa on jotenkin tämäkin käännetty oudosti, että ihmiset jopa esittelee itsensä identifioituen omaan työhönsä. Tämä on ensimmäinen asia mistä ihminen kertoo, kun hän esittelee itsensä.
Tämähän on oikeasti aivan väärä tapa esitellä itsensä.
Vähän sama asia kun joku esittelisi itsensä näin: "moi mä oon masentunut". Se ihminen on siis kehittänyt siitä masennuksesta itselleen identiteetin. Se luulee olevansa se asia.
Tätä ei tulisi koskaan tehdä.
Kommentit (19)
Kyllä mä kesällä oon yhtä huvipuiston kans! 😍🤩
Tää on muuten syy sille, miksi jotkut ihmiset ketkä on tehny pitkän uran jollain yhdellä tietyllä alalla, haluaa esim tehdä itsemurhan kun he "Joutuvat " eläkkeelle.
Koska he menettävät oman identiteettinsä
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä. Niitä harrastetaan omasta halusta vailla pakotteita.
Työllään retostelijoilla lieneekin poikkeuksetta peräsuolenlaskeuma.
Heidän on pakko korostaa jotain tuommoista ulkopuolista hommaa tai asemaa.
Ei sitäkään moni kehtaa julkisesti mainostaa, että on sellainen hauska ja komea jännämies.
Niin.
Koska joillekkin elämä on työ. He eivät osaa elää sen ulkopuolella.
Työ, asema ja ansiotulojen määrä kertoo kuin menestyjä olet muihin verrattuna.
Missä muualla olet törmännyt moiseen kuin Suomi-Filmeissä? En ole koskaan kuullut kenenkään esittelevän itseään Päivää, olen insinööri Jokinen tai R-kioskin myyjä Virtanen
ulkomaillahan on tittelit virallisesti nimien edessä.
Vierailija kirjoitti:
Työllään retostelijoilla lieneekin poikkeuksetta peräsuolenlaskeuma.
Heidän on pakko korostaa jotain tuommoista ulkopuolista hommaa tai asemaa.
Ei sitäkään moni kehtaa julkisesti mainostaa, että on sellainen hauska ja komea jännämies.
Niin.
Mikä tää peräsuolenlaskeuma-hullu oikein on? Onko sama kuin niin-hullu? Vaikuttaa mt-tapaukselta.
En koskaan sano, että OLEN sairaanhoitaja, vaan että työskentelen sairaanhoitajana, juuri siitä syystä, että en halua määritellä itseäni työn tai tutkinnon kautta. Toisekseen minun on riitettävä itselleni ihan omana itsenäni. Voihan olla joku päivä niin, että esim. halvaannun kaulasta alaspäin. Kyllä mun on silloinkin oltava minä eli en halua olla vain minä, jos olen vammaton. Eli minuus on jotain muuttumatonta vaikka olosuhteet ja omat kyvyt muuttuisivat.
En minä kyllä tiedä puolituttujen, esim. kerrostalonaapureitteni tai lasten kavereiden vanhempien ammatteja. Ei meillä päin ole tapana tuolla tavalla esittäytyä. Työympyröissä on tietysti eri asia. Ja lähempien ystävien ammatit tiedän myös.
Sen sijaan minä ihmettelin lapsena maaseudun pikkupitäjässä, kun sukulaiset puhuivat jostain ihmisestä, että kenen tyttöjä tai poikia se on. Esim. sukulaislasten koulukavereista oli tärkeää tietää, kuka heidän isänsä ja äitinsä on. Meillä kaupungissa tuollaisia asioita ei tiedetty, eikä se ollut tärkeääkään. Lapset olivat omia itsejänsä.
Olen huomannut vastakkaisen sukupuolen kiinostuksen loppuvan, kun saavat tietää alhaisen koulutustason ja kunnianhimottomuuden uran suhteen, vaikka työelämässä olenkin ja normaalia elämää vietän. Siksi sanon työstatukseni melko pian tutustuessa, ettein tuhlaisi kenenkään aikaa, jos se on tärkeä syy mahdolliseen kiinostukseen. Ja minusta tämä on täysin hyväksyttävää, en itsekkään haluasi pariutua täysin elämänhallinnottoman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työllään retostelijoilla lieneekin poikkeuksetta peräsuolenlaskeuma.
Heidän on pakko korostaa jotain tuommoista ulkopuolista hommaa tai asemaa.
Ei sitäkään moni kehtaa julkisesti mainostaa, että on sellainen hauska ja komea jännämies.
Niin.
Mikä tää peräsuolenlaskeuma-hullu oikein on? Onko sama kuin niin-hullu? Vaikuttaa mt-tapaukselta.
Tämä vain yrittää matkia alkuperäistä. Taitaa oikeasti kärsiä peräsuolen laskeumasta tai muuten vain täyttää jotain tyhjiötä peräsuolessaan.
Vierailija kirjoitti:
Missä muualla olet törmännyt moiseen kuin Suomi-Filmeissä? En ole koskaan kuullut kenenkään esittelevän itseään Päivää, olen insinööri Jokinen tai R-kioskin myyjä Virtanen
Pohdin ihan samaa. En muista, koska joku olisi viimeksi esitellyt itsensä ammatin kautta ja kun on esitellyt, on se liittynyt selkeästi siihen työtön tyyliin 'olen tästä sähkösuunnittelusta vastaava projektipäällikkö ja esittelen teille uudet pääpiirustukset" tms.
Se big brother oli hyvä kun sinne tuli uusi tyyppi. Monet jotain julkkuja. Sitten sinne tuli "Matkaopas Anne-Mari, päivää." Oli se kyllä unelma ammatti joskus 80-luvulla joillain. Itsekin mietin joskus.
Onkohan joku nyt ymmärtänyt asian aivan väärin tai elää 1950-lukua? Olen tavannut viimeksi joskus 1980-luvulla henkilön, joka esitteli itsenä miehensä ammatin kautta " etkö sinä minua tunne, minä olen dfg-johtajan rouva". En tuntenut sitä johtajaakaan, mutta rouva oli oikeastaan saman työnantajan palveluksessa kuin minä.
Ja samalla vuosikymmenellä tapasin baarissa miehen, joka ensi töikseen esittäytyi lentäjäksi, ilman sen suurempaa vaikutusta.
Suomessa ei ole kovin tarkoituksenmukaista esitellä itseään ammatin kautta, sillä yhä useampi akateeminenkin on jossakin elämänvaiheessa työtön, ja vielä useampi joutuu vaihtamaan ammattia useamman kerran elämänsä aikana.
Vierailija kirjoitti:
Harrastukset kertovat paljon enemmän ihmisestä. Niitä harrastetaan omasta halusta vailla pakotteita.
Kun tekee samaa työtä tarpeeksi kauan, ei enää jaksa harrastaa. Jäljelle jää vain se työ. Siksi niin moni kaipaa elåkkeelle. Ehtii sitten jatkaa nuorena aloitettua harrastusta ja hoitaa kotiakin, jos on pysynyt terveenä.
Monille se työ on ainoa keino päteä, jos ei ole muita titteleitä. Itse esittelen itseni vain nimelläni.