Joka ikinen kevät tajuan tämän saman asian!

On vaan että ei herranjumala, mullahan ei ole talvella mitään elämää eikä oikein mitään kiinnostustakaan mihinkään. Joka ikinen kevät/kesä taas tuntuu että vitsi miten paljon maailmassa on kaikkea kiinnostavaa, jee jee aurinkoa, pyöräilykausi, pyydänpä kaveria johonkin. Sitten just kun on hyvä draivi päällä kaiken kanssa, kroppakin tikissä kun liikkuu luonnostaan niin paljon, sitten onkin taas syksy ja hiljalleen laskeudun taas sellaiseen apaattiseen tilaan missä suoritan lähinnä pakolliset asiat ja vähän kuntoilen ja kudon villasukkaa.