Adoptio
Luin tuossa jutun Ellen Jokikunnaksen perheen tulevasta adoptiosta. Olen todella onnellinen heidän puolestaan, että lopultakin he saavat kauan kaipaamansa lapsen. Heidän onnensa täyttymys, se on helppo uskoa!
Mutta sanokaahan, että mikä ihme siinä on, että tuo adoptio on tehty melkein mahdottomaksi?? Tavallisella ihmisellä ei ole mitään mahdollisuuksia edes harkita adoptiota koska ei ole sellaisia rahoja joita siihen hommaan tarvitaan. Kuitenkin voi olla aivan hyvin toimeen tuleva perhe eikä mitään ongelmia olisi siinä samalla yksi tai useampi lapsi elättää. Mutta että pitäisi olla mahdollisuus käydä muutaman kerran kohdemaassa, joka voi olla hyvinkin kaukana ja matkat ja majoitus kalliit plus sitten vielä kaikki muut kulut.
Olen paljon perehtynyt Afrikan orpokoteihin. Ne aivan pullistelevat pieniä ja isompia lapsia. Koko ajan tulee ovista ja ikkunoista lisää lapsia näihin laitoksiin. Meilläkin on useita kummilapsia noissa laitoksissa. Ottaisimme mielellämme lapsia sieltä tänne meille mutta ei rahat riitä siihen prosessiin. Käymme molemmat säännöllisesti ja vakituisesti töissä, omat lapsemme alkaa kohta aikuistua, maksamme vielä aika tovin talo- yms lainoja. Mutta Aina on rahat riittäneet eikä tarvitse edes juuri pihistellä. Lapset on saneet harrastaa mitä ovat halunneet jne. Mutta kun ei ole sellaisia rahakekoja, joilla tehtäisiin useampi kaukomatka koko perheellä vaikkapa nyt tuonne Afrikkaan. Eli adoptiot on meidän ulottumattomissa.
Kyllä väitän, että noista orpokotien lapsistakin olisi melko moni todella paljon paremman elämän alussa, jos olisi adoptio tehty sellaiseksi, että me ja monet muut tavalliset ihmiset pääsisivät näihin adoptioprosesseihin mukaan.
Sillä vaikealla prosessilla varmaan yritetään varmistaa, että lapsi päätyy sellaiseen perheeseen, jossa ei ole sitten esim. rahasta puutetta. Monet adoptiolapsethan ovat traumatisoituneita ja kasvaneet köyhyydessä. En tiedä tarkasti kuitenkaan.