Harmittaa

Kävin tässä ystäväni ja n. puolivuotiaan lapseni kanssa kahvilla. Ruoka-ajan lähestyessä lapsi ilmoitti tapojensa mukaan muutamalla korviavihlovalla kiljaisulla (siis ei huutanut kurkku suorana minuuttikaupalla, kiljaisi pari kertaa, jonka jälkeen lähdin lämmittämään ruokaa, minkä aikana muksu kiljaisi vielä pari kertaa) olevansa nälkäinen. No, ruoka saatiin lämmitettyä ja kun syöminen alkoi, lapsi luonnollisesti rauhoittui ja lopetti kiljumisen. Silti pari vanhempaa herraa viereisessä pöydässä koki asiakseen kommentoida keskustelunsa lomassa, että ei viitsisi julkisella paikalla tuommoista ääntelyä kuunnella ja heidän pitää varmaan poistua, ellemme me poistu (eivät siis sanoneet sitä varsinaisesti meille, mutta puhuivat sen verran kovaa, että kuulimme kaikki kyllä oikein hyvin...).



Ymmärrän, että lapsen kovat ja kirkkaat äänet ovat heistä ärsyttäviä, ja jos vauva huutaa kovin, lähden tietysti sen kanssa tuollaisista paikoista pois. Mutta kyse oli muutamasta kiljaisusta. Jäi harmittamaan ihan suhteettoman paljon tuommoinen kommentti. Eihän puolivuotias kilju ilkeyttään.