mitä mieltä tästä?

..kun haaveilemme maalle muutosta, maatilan hankkimisesta ja kaikesta tästä henkisestä paineesta luopumisesta. Vähempikin raha riittäisi ja kunnon fyysinen työ houkuttaisi. Sellainen työ jonka tuloksen näkee eikä lisäksi tarvitse lähteä juoksumatolle hölmönä hölkkäämään.



Ymmärrän että anoppi on elänyt köyhän lapsuuden maalla ja se on ollut työntekoa työnteon perään. Kaupunkiin muutto on edustanut tietä helpompaan elämään.



Meille se ei edusta helppoa elämää. Haluaisin todella elää oikeasti. Tehdä työtä itselleni ja päästä ulos tunkkaisesta toimistosta vaikka siinä joutuisikin monenmoisesta mukavuudesta luopumaan.



Tähän ryhtymiseen vielä rohkeutta odotellen...

Nykymaailman tekniikka on tehty helpottamaan ihmisten arkea, ettei tarvitsisi tehdä niin paljoa kaikkea itse. Silti ihmiset voivat pahoin.

Nykyisin työelämässä tehdään yhä vähemmän fyysistä työtä. Silti kukaan ei jaksa mitään.

Kaikkien pitäisi olla hyviä, tuottavia ja jatkuvasti kehittyviä. Jokapäivä pitäisi todistaa oma erinomaisuutensa, ettei joudu seuraavissa yt-neuvotteluissa työttömäksi.

Eräs siivooja perusteli kerran uravalintaansa näin:

" On rentouttavaa kun tulen töihin ja saan laittaa aivot narikkaan. Työssä on selkeät konkreettiset tavoitteet, joiden tulokset kaikki näkevät. Niitä ei tarvitse arvailla. Kun päivä on täysi, voin jättää työt taakseni ja keskittyä itseni kehittämiseen. Eli tavallaan laitan ne aivot taas päälle kun menen kotiin"

Ei paha. Tietysti palkkakaan ei varmaan päätä huimaa, mutta toisaalta mitä tekee kaikella sillä rahalla ja niillä hankituilla vempaimilla jos ei jaksa tehdä mitään työpäivänsä jälkeen?

Jotenkin olen itse alkanut kaipaamaan yksinkertaisempaa elämää.

Nykymaailman tekniikka on tehty helpottamaan ihmisten arkea, ettei tarvitsisi tehdä niin paljoa kaikkea itse. Silti ihmiset voivat pahoin.

Nykyisin työelämässä tehdään yhä vähemmän fyysistä työtä. Silti kukaan ei jaksa mitään.

Kaikkien pitäisi olla hyviä, tuottavia ja jatkuvasti kehittyviä. Jokapäivä pitäisi todistaa oma erinomaisuutensa, ettei joudu seuraavissa yt-neuvotteluissa työttömäksi.

Eräs siivooja perusteli kerran uravalintaansa näin:

" On rentouttavaa kun tulen töihin ja saan laittaa aivot narikkaan. Työssä on selkeät konkreettiset tavoitteet, joiden tulokset kaikki näkevät. Niitä ei tarvitse arvailla. Kun päivä on täysi, voin jättää työt taakseni ja keskittyä itseni kehittämiseen. Eli tavallaan laitan ne aivot taas päälle kun menen kotiin"

Ei paha. Tietysti palkkakaan ei varmaan päätä huimaa, mutta toisaalta mitä tekee kaikella sillä rahalla ja niillä hankituilla vempaimilla jos ei jaksa tehdä mitään työpäivänsä jälkeen?

Jotenkin olen itse alkanut kaipaamaan yksinkertaisempaa elämää.

Voi allekirjoitan tuon täysin. Jouduin ottamaan puolipakolla vastaan haasteellisen työnkuvan töissä ja se stressaa jatkuvasti...yksinkertainen työ on monesti pajon helpompi ja sitä haastetta voi tosiaan hakea vapaa-ajalta opiskelun muodossa, kirjojen jne...

...että jos tyytisi vähän vähempään ja asuisi vähän vaatimattomammin voisi tosiaan tulla toimeen suorittavalla työllä eikä olisi jatkuvaa painetta ohjasten pitelemisestä.



Olisi hienoa osata luopua kaikesta tästä. Vaan jotenkin en osaa kuitenkaan. Kaipa sitä jotenkin sairaalla tavalla tästä paineesta nauttiikin aina joskus.

Kaipa tässä on tietyllä tavalla kyse arvoista. Sekä henkilökohtaisista että yhteiskunnallisista. Meille syötetään jo pienestä pitäen kuinka kannattaa ja pitää opiskella mahdollisimman pitkälle että saa työn josta saa mahdollisimman paljon rahaa mahdollisimman vähällä (fyysisellä) vaivalla.



Luulen että suorittavaa ja fyysistä työtä tekevät ovat terveempiä sekä fyysisesti että henkisesti kuin me konttorirotat.



Itse en ole mikään uraohjus enkä kaipaisi lisähaasteita työhöni, mutta tänäpäivänä niitä tulee haluamattakin.



Se on kyllä totta ettei sitä sitten enään päivän jälkeen jaksa paljon muuta tehdä kun tuijottaa telkkaria silmät lasittuneina ja mennä nukkumaan että taas seuraavana päivänä jaksaa mennä töihin.



Not good.

Älä yleistä. Työni on haastavaa mutta en ota siitä mitään stressiä. Tosin asun vaatimattomasti enkä haikaile parempaa joten sekin puoli on kunnossa. Kaikki hyvin.