Laihdutin 40 kg ja aloin urheilla 5 krt viikossa nyt 7 vuoden jälkeen lihoin
Koronasulun aikana 15 kg takaisin.
Lisäksi en saa enää yhtään mistään motivoitua itseäni uudelleen laihtumaan ja liikkumaan.
Nimittäin huomasin että laihtuminen ei ollut mikään onnellisuuden mittari. Toki ulkonäkö oli parempi ja fyysisesti voin paremmin. Mutta Korona-aikaan kun tuli taukoa minulle mieluisin ryhmäjumppiin ja saliin niin huomasinkin miten mukavaa on viettää leffailta kuin yksin käydä treenaamassa, kait myös kyllästyin vuosien mittaan myös urheiluun.
Myöskään minulla on onnellinen parisuhde ja miehelleni olen haluttava ja kaunis oli kilomäärän mikä tahansa. Hän itsekin on ylipainoinen.
Jotenkin on sellainen tunne, että olen nyt kokenut miltä tuntuu elämä hoikkana ja sporttisena, ja en jaksaisi enää nähdä hirveää duunimäärää vain siksi että olen 2 vaatekokoa pienempi. Lisäksi oikea polvessa on vanha kuluma joka on äitynyt olemaan todella kipeä viimeiset puolivuotta ja urheilu sen kanssa ei onnistu niissä lajeissa joita tykkäisin harrastaa.
Lisäksi olen jo 50 vuotias ja huomannut ettei paino putoakaan enää niin helposti kuin viimeksi 7 vuotta sitten. Pitäisi tehdä ihan hirveästi töitä jotta saisin sen 15 kg pudotettua. Päivittäinen kalorin kulutukseni on nyt 1400 kaloria ja jos haluan laihtua 0,5 kg viikossa saan syödä vain 900 kaloria per päivä (olen siis todella lyhyt, vain 147 cm pitkä ja siroluinen)
En vaan jaksa ja saa itseäni motivoitumaan. Kun ns palkinto tuntuu niin mitättömältä vaivaan nähden.
Kommentit (8)
Ei hoikkuuteen tarvita kovin kummallista liikuntaa, pienentää vain ruoka-annoksiaan.
Eikä pidä kauhean suuri odotuksia olla siitä, mitä elämä on hoikkana, ei tule ehkä sitä satuprinssiä kosimaan, ei jakseta ihaillakaan laihtumista vähän ajan kuluttua.
Mutta on se elämä kuitenkin monella tasolla helpompaa hoikempana. Saa paremmin vaatteita, yltää sitomaan kenkien nauhat, ei sairastele niin paljon ym.
Terveys on se syy miksi on syytä olla vähintään normipainon ylärajalla jos alemmas ei pääse. Ylipaino itselläni on kertynyt liian raskaista elämänkokemuksista ja niitä seuranneesta masennuksesta ja elämän haluttomuudesta,mutta ennenkaikkea siitä,että itseään on vaikeampi rakastaa kuin toista. Hyvinvoiva ja terve kuitenkin jaksaa välittää myös lähimmäisistään enemmän ja yksi hyvä asia johtaa toiseen,kolmanteen jne. Voimia aloittajalle.
Paino putoaa automaattisesti kun siirryt nykyihmisen luontaiselle ruokavaliolle eli syömään lihaa ja eläinrasvaa. Lisäksi eläinperäisesti syömällä pysyvät vitamiini-, kolestroli- sekä hormonitasot kunnossa ja saat riittävästi proteiinia.
Vierailija kirjoitti:
Terveys on se syy miksi on syytä olla vähintään normipainon ylärajalla jos alemmas ei pääse. Ylipaino itselläni on kertynyt liian raskaista elämänkokemuksista ja niitä seuranneesta masennuksesta ja elämän haluttomuudesta,mutta ennenkaikkea siitä,että itseään on vaikeampi rakastaa kuin toista. Hyvinvoiva ja terve kuitenkin jaksaa välittää myös lähimmäisistään enemmän ja yksi hyvä asia johtaa toiseen,kolmanteen jne. Voimia aloittajalle.
Vanhemmilla ihmisillä BMI luokkaa 27,5 on parempi pitkäikäisyyden kannalta.
Laihdutus ja lihoaminen tapahtuu ruokavaliolla. Liikunta on ihan minimaalinen osa.
Vierailija kirjoitti:
Paino putoaa automaattisesti kun siirryt nykyihmisen luontaiselle ruokavaliolle eli syömään lihaa ja eläinrasvaa. Lisäksi eläinperäisesti syömällä pysyvät vitamiini-, kolestroli- sekä hormonitasot kunnossa ja saat riittävästi proteiinia.
Oman elämänsä sankari tietää paremmin kun koulutetut ammattilaiset....
Yleensä 5 kg on yksi vaatekoko, joten sulla on kolme kertaa suuremmat vaatteet nyt kuin hoikkana. Kaikki meni uusiks??
Polvi hyötyisi pienemmästä elopainosta. Polven lihasten kuntoutus on tärkeää loppuelämän liikkumisen kannalta. Leikkaukseenkaan ei pääse ylipainoisena.
Tuliko motivaatiota?