Lue keskustelun säännöt.
Elokuvat
01.04.2024 |
Ennen ja nyt. Kummat oli parempia? Olen 80 luvun lapsi ja 90 luvulla aloin katsoa elokuvia. Olen aina rakastanut elokuvia. Myös kotimaista mustavalkoa ja amerikkalaista. Niiden tarinat ja kulttuuri, käytöstavat ovat hurmanneet. Onko enää sellaista elokuvaa lapsillekaan kuin ihmemaa Oz.
Mielestäni ne olivat aidompia silloin, jos vertaan nykypäivään. Tunteellisempia ja kosketti arkea ja moni pystyi samaistumaan. Pinnallisuus oli vain puolta mitä tänä päivänä. Ne olivat minusta oikeita tarinoita. Tosin kuin nyt. Kaikki nojaa pintaan, seksiin, väkivaltaan ja kauhuun. Utopiaan ja fantasiaan. Niin karseita vailla älyä. Robotit tuhoaa maailman, just joo ja tietokoneella tehdyt apinat hyppii......
Onko tämä kuitenkin sukupolvikysymus mihin tottunut vai oliko entisajan elokuvissa luonnetta, sisältöä ja inhimmillisyyttä enemmän. Maailmakin tietysti oli toinen. Ymmärrän sen. Mitä mieltä te ?
Kaiholla vain katsoin juuri teemalta unelmien pelikentän ja uneton Seattlessa dvd ltä..
Kommentit (19)
Enää ei saa vissiin komediaelokuvia tehdä. Ei ole viimeiseen 10 vuoteen tullut yhtään hyvää komedialeffaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi katsot jotain jenkkiläistä tusina mainstreamia?
Hyvä leffa on hyvä leffa vaikka olisi jo vanhempikin. Olen katsonut uudelleen vanhempia hyviä leffoja ja ne on edelleen hyviä.
Ensimmäinen King Kong elokuva on tehty1930-luvulla. Ihan vain kommenttina tuohon, että nykyään apinat hyppii..
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen King Kong elokuva on tehty1930-luvulla. Ihan vain kommenttina tuohon, että nykyään apinat hyppii..
King Kong oli aikansa erikoistehosteleffa.
Se on sittemmin filmattu usempaan kertaan aikansa mukaisilla trikeillä.
Nykyiselle tietokone/konsolipelisukupolvette tehdään peliefektikonseptilla rymistelykuvia.
Olen 70-luvun alussa syntynyt, mutta pidän paljon vanhoista elokuvista, parhaimpina pidän Chaplinin pitkiä kuvia. Tehosteisiin ne eivät perustu, joskin "Kultakuume" sisältää aikansa huippulavastusta ja trikkiä.
Tehdäänhän edelleen draamaa, jossa ei mässäillä vauhdilla ja tietokoneella luoduilla tehosteilla. Tietotekniikalla tosin voidaan retusoida esim. katunäkymistä pois aikaan kuulumattomia juttuja.
T: nimim.Assburger
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisäys vielä: "apinat hyppivät"...
"Apinoiden planeetta" on alunperin vanha leffa, jossa apinoiden näyttelijät tehtiin apinamaisiksi kuminaamareilla.
Ihminen leimautuu niihin asioihin jotka hänelle ovat tärkeitä teini-iässä. Sen jälkeen tuntuu, että musiikki, elokuvat ym eivät ole enää niin hyviä kuin omassa nuoruudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja dystopia maailman tuhoavista roboteista(tai muista ihmisen luomuksista) on vanha.
Könnin Kuokkamies, Golem, Frankensteinin hirviö...
Tieteiskirjailija Arthur C. Clarke esitti ajatuksen, että maailmanlaajuinen lankapuhelinverkko heräisi eloon ja kävisi ihmisiä vastaan...
Blade Runner...
Terminator valmistui 1984, sangen mukiinmenevä dystopia, joka kakkosversion jälkeen alkoi jo maistua rahastukselta.
Mutta juu, tehdäänkö rauhallisia lastenleffoja enää?
Viimeksi katsoin teinien kanssa "Saapasjalkakissan", joka oli kamalaa tietokonepelimäistä pyöritystä.
T: nimim. Assburger
Vierailija kirjoitti:
Ihminen leimautuu niihin asioihin jotka hänelle ovat tärkeitä teini-iässä. Sen jälkeen tuntuu, että musiikki, elokuvat ym eivät ole enää niin hyviä kuin omassa nuoruudessa.
Niin nykyään ei ole mitään väliä minkälainen todellinen ääni on artistilla kun se ääni tehdään nykytekniikalla esiintyjälle sopivaksi ennen 2000-lukua tehty musiikki oli aidompaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Must tuntuu et ikä on yks asia mikä vaikuttaa siihen paljon. Mulla on esim elokuvia nuoruudesta ja lapsuudesta mitä mä rakastan yli kaiken, mutta nyt aikuisiällä kun mä oon kattonu niitä uudestaan niin mä oon tajunnu kuinka huonoja elokuvia ne oikeasti on :D Mut silti se nostalgia pysyy tottakai.
Olet oikeassa, kiitos kommentistasi. Jotain siihen aikaan ja hetkeen ja kasvuun oli siinä elokuvassa joka laittoi ajattelemaan sinuakin. Minulla samanlaisia kokemuksia mutta siihen nuoruuden hetkeen se tietty elokuva oli apuna. Selviydyin esim Fores Gumpin avulla autismistani. Tiesin jo silloi olevani poikeava. Toisekseen tajusin vuorovetten prinssin avaavan omaa hyväksikäyttö kokenustani ja ihmeemaa oz auttoi ääretöntä yksinäisyyttäni ja koulukiusaamistani. Käsittelin monia tarumojani elokuvien kautta. Vieläkin.
Vierailija kirjoitti:
Miksi katsot jotain jenkkiläistä tusina mainstreamia?
Katson laidasta laitaan. Rakastan suomalsita mustavalko draama elokuvaa missä esim Jussi Jurkka tai Anneli Sauli, jokin ihmisessä esim tuli eilen. Tykkään monelaisista vanhan ajan elokuvista, mutta myös ysäri amerikkalisestakin. Niissä on luonnetta. Aiheet oli normaaleja. Jokainen pystyi samaistumaan. Eikö sinusta?
Oikeastaan nykypäivän tietokoneella muokattu elokuva inhottaa eniten. Sitä en voi katsoa.
En enää käy elokuvateattereissa. En maksa digitalisoidusta sonnasta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihminen leimautuu niihin asioihin jotka hänelle ovat tärkeitä teini-iässä. Sen jälkeen tuntuu, että musiikki, elokuvat ym eivät ole enää niin hyviä kuin omassa nuoruudessa
Tämä on todella totta. Nuoruus vuosina sitä imee vaikutteita koska identideetti hukassa mutta aikuisena nämä kyseiset elokuvat herättävät ihmetystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tietty kyynisyys hiipi leffoihin jossain vaiheessa. Ensin scifiin 80-luvulla, ja sitten myöhemmin muihinkin leffoihin. Nykyään aika monesta tulee ulkopuolisuuden tunne, joten ne on vähän kuin leffoja autisteille.
Mutta kun katsoo vanhoja leffoja, niin onhan ne aika lapsellisen tuntuisia. Kyynisyys tarttuu.
Eikö teillä muilla ole elokuvista terapeuttisia kokemuksia?
Saatoin nuoruudessani katsoa- sinulle on postia -vaikka kymmenen kertaa. En päässyt yli siitä miten ihanaa olisi löytää Tom Hanksin kaltainen mies netistä.
Katson elokuvia myös monta kertaa siksi että löydän niistä aina uusia mielenkiinnonkohteita. Joskus halusin samanlaisen tukan kuin näyttelijättärellä. Joskus kiinnitin vain huomiota miten ihmiset keskustee toisilleem.... tiedän. Olen diagnosoitu autistiksi. Ei se minua haittaa. Mä oon mikä oon.
Vierailija kirjoitti:
Tietty kyynisyys hiipi leffoihin jossain vaiheessa. Ensin scifiin 80-luvulla, ja sitten myöhemmin muihinkin leffoihin. Nykyään aika monesta tulee ulkopuolisuuden tunne, joten ne on vähän kuin leffoja autisteille.
Mutta kun katsoo vanhoja leffoja, niin onhan ne aika lapsellisen tuntuisia. Kyynisyys tarttuu.
Inhorealismi sanoisin. Tämän päivän vitsaus tai sitten ikä tekee ettei elokuvissa pysty käymään. Tosi elämä tarpeeksi kuormittavaa. Ihmiset alkaneet järkevöityä tai vihata elämää. Kukaan ei tarvitse fantasiaa
Olen 90-luvun lapsi ja joskus teininä löysin vanhat mustavalkoleffat, enkä ole sen jälkeen paljoa muuta katsonutkaan. En puhu nyt siis suomifilmeistä, niihin en ole juuri tutustunut, vaan ulkomaalaisista. Varsinkin 50-60-luvun leffoissa on paljon mestariteoksia, joihin haluan palata kerta toisensa jälkeen uudelleen. Niissä on sielua ihan eri tavalla kuin uudemmissa elokuvissa, jotka harmittavan usein ovat aivan liian siloteltuja ja muovisia. Vanhoissa leffoissa myös aiheet ovat yleensä mielenkiintoisempia. Välillä tulee selailtua mitä uusia leffoja on taas tehty, mutta koskaan ei osu silmään mitään mikä voisi edes etäisesti kiinnostaa. Jos joskus olen erehtynyt jollekin uudemmalle leffalle antamaan mahdollisuuden, se on poikkeuksetta ollut pettymys.
Must tuntuu et ikä on yks asia mikä vaikuttaa siihen paljon. Mulla on esim elokuvia nuoruudesta ja lapsuudesta mitä mä rakastan yli kaiken, mutta nyt aikuisiällä kun mä oon kattonu niitä uudestaan niin mä oon tajunnu kuinka huonoja elokuvia ne oikeasti on :D Mut silti se nostalgia pysyy tottakai.