Jos joku muu hoitaisi lapset 0-4 vuoden iässä olisin tehnyt useamman
Otsikkoon lisäten: jos joku muu hoitaisi lapset ILMAN että kiintymyssuhde kärsii. Tokihan lapset voi tehdä ja jättää heitteille, mutta en itse kuulu heihin, jotka laittavat yksivuotiaan hoitoon, en tosin heitä tuomitse. Enkä subjektiivista päivähoitoa tms.
Turha valehdella muuta, mutta lapsen ikäkaudet 0-4 on aivan kamalaa! Näin oli esikoisenkin kohdalla, jolla oli sentäs maailman hirvein murkkuikä. Kesti 17 vuotta ennen kuin uskalsin tehdä toisen lapsen, mutta tämä oli hirveämpää kuin muistin, sillä kuopus on todella temperamenttinen tapaus!
Ja siis teiniä karkuun pääset helposti, he yöpyvät kavereillaan, viihtyvät harrastuksissa ja on voimavaroja kohdata se kiukku. Teinin kanssa voit hyvänä hetkenä keskustella järkevästi, reissata ja käydä leffassa.
Mutta taaperovaiheessa olet panttivankina, sellaisen läheisyydestäsi riippuvaisen pienen olennon palvelija. Ei rauhallisia suihkuja, saunassa lähinnä ahdistaa se säätäminen, uimahallissa hiki päässä koitat pitää lapsen hengissä, sairastelukierre, lääkäripelko yms. Parisuhde sakkaa, ei omaa eikä yhteistä aikaa kun kaiken elämän sinusta imee voimakastahtoinen taapero. Vaikka kävisit päivittäin yksin jossain, takaraivossa jyskyttää tieto, että palaat takaisin kohta odottamaan seuraavaa omaa hetkeä.
Kädet haisee paskalle koko ajan, vaipparalli kun kestää ainakin 2-3 vuotta. Uhma, unettomuus ja oman ajan puute yhdistettynä tukiverkottomuuteen on vaan tuhoisaa.
Tiedän että tämä menee ohi, mutta juuri siksi kestän tämän vain kahdesti.
Jos olisi turvaverkkoja, isovanhempia ja hoitajia, elämä olisi helpompaa. Esikoinen opiskelee muualla, joten tällä mennään.
Mutta fakta on, että jos lapsiperheet eivät olisi niin oman onnensa nojassa, syntyvyys olisi ihan toista.
Ja juu oma valinta on, mutta kyllä tämän jaksaisi useamman kerran, kun ei neljää vuotta elämästä menisi kuin sumussa säästöliekillä happea haukkoen.
Onko muita, joilla lapsiluku jää pieneksi samasta syystä?
Ja lisättäköön, että todellakin tehdään paljon juttuja; askarrellaan, ulkoillaan ja käydään taaperojumpissa.
Mutta kun se elämä vaan silti pyörii tässä pienessä piirissä omaa häntää jahdaten, päivästä toiseen selviten. Taaperoarjen ympärillä.
Kommentit (8)
Vierailija kirjoitti:
Ei tukiverkkoja ja lapsia lähinnä siksi vain yksi.
-
Lisättynä vielä lapsivihamielinen yhteiskunta, joka Suomessa vallitsee. Hoida ite mukulas, pennut häiritsee yms.
Valitettavasti et voi päättää minkä ikäisiä lapsia synnytät. Ehkä joku muu välittää lapsistasi myös sitten kun he ovat haastavia teinejä. Tai nuoria aikuisia joilla on ongelmia. Tai aikuisia aikuisia joilla on ongelmia. Olet hirviö.
Raskainta tukiverkottomana alkaa mielestäni olla vasta kun lapsi tai vanhin lapsista on 4 vuotias. Silloin on takana neljä vuotta puurtamista ilman yön yli levähdystaukoja tai mahdollisuutta olla puolison kanssa kahdestaan. Oma aika maksaa useita kymppejä per tunti, joten pariskunnat eivät maksa esim viikonlopun lomaa jatkuvasta varuillaan olosta. Jompi kumpi vanhemmista on aina varuillaan.
Minä taas en ymmärrä näitä yhden vauvan kanssa uupuneita.
Sitten kun sulla on kolme alle kolmevuotiasta, työpaikka, opinnot yliopistossa ja taloprojekti yhtä aikaa, keskustellaan uudelleen ruuhkavuosista.
M42
Mitä jos adoptoisi vain yli neljävuotiaita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tukiverkkoja ja lapsia lähinnä siksi vain yksi.
-
Lisättynä vielä lapsivihamielinen yhteiskunta, joka Suomessa vallitsee. Hoida ite mukulas, pennut häiritsee yms.
muidenko ne sinun huutavat ja sotkevat kauhukakarat pitäisi hoitaa?
Ei tukiverkkoja ja lapsia lähinnä siksi vain yksi.