Aiheuttaako alkoholi sinulla euforista hyvänolon tunnetta riippumatta missä tilanteessa juot, vaikka yksin allapäin?

Itselläni alkoholia aiheuttaa lähinnä ripulaa.

Kyllä aiheuttaa

Kyllähän se nousu kivalta tuntuu yksin tai yhdessä. Mutta kun ikää on 38v niin krapulat on aika kamalia. Tuntuu että vanhemmiten se krapula menee hermostoon. En mä oksenna, ei ole välttämättä edes päänsärkyä, vaan kroppa on jotenkin tosi levoton. On yksinkertaisesti joka puolella vain huono olla. Juomisen jälkeen tulee myös alakuloisuus. Olen luonteeltani tekevä, menevä ja positiivinen mies. Mutta kun otti kuppia sitten enemmänkin, eli vietti ns. pitkän illan, niin useita päiviä oli mieli aivan maassa. Ei mitään syytä, ei ollut tullut hölmöiltyä, mutta mieli oli vaan jotenkin tosi maassa. Ja sitä jatkui helposti keskiviikolle saakka, vaikka olisi juopotellut lauantaina.

Totesin että parempi ilman. Haittaa tulee pelkästään jo treenaamisen suhteen ihan liikaa.

Ei tietenkään aiheuta. Alkoholi on depressantti.

Kyllä, juon aina yksin. Musaa soimaan ja tölli auki niin tulee hyvä fiilis. Kolme tölkkiä lonkeroa sopiva määrä perjantai-iltaan.

Ei aiheuta mulla juurikaan. Tai jos aiheuttaa niin se tunne ei kestä kovin kauan. Siksi ei ole mitään suurta himoa juomiseenkaan.

Riippuu geeneistä.

Ei enää nykyään joskus Alkuaikoina kyllä se sen ekan 3 vuotta toi euforiaa jo pienemmistäkin määristä. Nyt ollut 2 vuotta ilman ja hyvä niin.

Ja siirryit huumeisiin vai?

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän se nousu kivalta tuntuu yksin tai yhdessä. Mutta kun ikää on 38v niin krapulat on aika kamalia. Tuntuu että vanhemmiten se krapula menee hermostoon. En mä oksenna, ei ole välttämättä edes päänsärkyä, vaan kroppa on jotenkin tosi levoton. On yksinkertaisesti joka puolella vain huono olla. Juomisen jälkeen tulee myös alakuloisuus. Olen luonteeltani tekevä, menevä ja positiivinen mies. Mutta kun otti kuppia sitten enemmänkin, eli vietti ns. pitkän illan, niin useita päiviä oli mieli aivan maassa. Ei mitään syytä, ei ollut tullut hölmöiltyä, mutta mieli oli vaan jotenkin tosi maassa. Ja sitä jatkui helposti keskiviikolle saakka, vaikka olisi juopotellut lauantaina.

Totesin että parempi ilman. Haittaa tulee pelkästään jo treenaamisen suhteen ihan liikaa.

Propsit siitä että ihminen tunnistaa tämän, tai ylipäätään kiinnittää huomiota syy-yhteysseurauksiin.

Tosi monesti huomaa että alkoholia enemmälti viikonloppuisin käyttävät ovat myös arjessa melko passiivisia ja masentuneen oloisia, mutta ei suostu huomaamaan yhteyttä viikonloppuryypiskelyyn, päinvastoin koetaan että se on se korjauskeino siihen kun arjessa masentaa.

En juo seurassa, juon aina yksin. 

Saan ihmisten seurassa olla riittävästi selvinpäin, kännissä haluan olla yksin.

M41

Vierailija kirjoitti:

Kyllä, juon aina yksin. Musaa soimaan ja tölli auki niin tulee hyvä fiilis. Kolme tölkkiä lonkeroa sopiva määrä perjantai-iltaan.

Tällainen juominen on mullekin paras. Ja tarpeeksi harvoin, niin se kolme tölkkiä riittää kun ei toleranssi kasva. Samoin tykkään harvakseltaan eli muutaman kerran vuodessa polttaa yhden tupakan, siis yhden. Sopii tiettyihin hetkiin ja tunnelmiin.

Ei aiheuta ikinä ollenkaan hyvää oloa, vaan sellaisen matkapahoinvointi fiiliksen "taidan olla tulossa sairaaksi" -väsymyksellä höystettynä. Mun on tosi vaikeaa samaistua, että jollekin tulisi alkoholista hyvä fiilis.

Kyllä mulle useimmiten tulee alkoholista rento ja onnellinen fiilis, vaikka olisin yksin. Ihan jo yhdestä juomasta, enkä haluakaan paljon enempää juoda yleensä. Enimmäkseen teen asiat yksin, eli se on ihan normaalitila itselleni. 

Tosin alakuloisena en ehkä ole juonut, liitän alkoholin enemmän sellaiseen pieneen juhlaan. En haluaisi missään tapauksessa alkaa juoda surullisena ja ehkä saada siitä addiktion. Muitakin ongelmia on elämässä jo. 

Ei. Yksin juodessa alkaa yleensä vaan väsyttää. Jää juoma kesken. Seurassa ja hyvällä mielellä valmiiksi, se on mulle paras. 

Tulee hyvä fiilis, siis niistä parista ekasta. Viikonloppua oikein odottaa, että voi sen muutaman kaljan juoda. Mutta noste ei parane vaikka joisi kuusi, joten otan vain sen 2-3, enkä koskaan arkena. Suvussa on aika paljon juoppoja, joten tarkkailen omaa käyttöä aika paljon. 

En ole koskaan saanut euforista hyvänolon tunnetta alkoholista. Se ei myöskään edes maistu hyvältä, joten en keksi yhtäkään syytä miksi enää käyttäisin sitä.

Saan tunteen, että pakko saada lisää. En pysty lopettamaan.

Ei. Alkaa vain väsyttää. Johtuu varmaan siitä, että sitä on  juotu jo ihan riittävästi ja ehkä myös geeneistä. Toki iälläkin voi jo olla merkitystä.

Euforiaa en saanut alkoholista, enkä tupakasta ja huu.eita en halua kokeillakaan. 

Tavallaan oikein hyvä olla näin raittiina. Liikunnasta ja seksistä tulee ihana euforia.

Ei aiheuta mitään euforiaa. En saa mitään hyvää oloa alkoholista. Päinvastoin olo tulee tukalaksi, kun en hahmota ympäristöäni ja pelkään koko ajan törmääväni johonkin.