ÄRRÄapua kaivataan.
Eskarilainen Ollimme ei osaa sanoa ärrää kunnolla. Turkki on tulkki ja rotta on lotta. Poika on muuten normaalin vilkas ja puhuu hyvin. Kyselee ja leikkii. Mutta se är. Eilen puheterapiassa jaksoi keskittyä 15 Min ärrään sitten alkoi leikkiä autoilla. Opettaja kertoo paivittain ärräpuutteesta.
Mitä neuvotte? Poika on niin täynnä aikuisten huolta että pelkää koko ärrää ja harjoittelua. Mitä neuvotte? Miten teillä ärrä opittiin? Ärrä sotkee koko Ollin elämän.
Kommentit (14)
Chinlettien tyyppivikoja, mewaus auttanee
Älä huoli, anna hän oppii itsekseen. Fysiologisia asioita, aikuiset stressaavat lapsia eivätkä ne puheterapeutit osaa käsitellä lapsia. Minunkin lapsi joutui oikeen istutukseen käsistä kiinni pitäen kun puheterapeutti ei tykännyt lapsen mielenosoituksesta. Järkytyin syvästi! Ei hän edes ymmärtänyt miten sitä työtä tehdään, älkää jättäkö yksin lapsia niiden kynsiin ikinä. Lapset ovat lapsia eivätkä mitään käskytettäviä robotteja.
Opeta kirosanoja niistä ne kersat oppii.
Aikuisillakin on nykyisin r ja äs vikaa monestakin syystä tai no, ei nyt vikaa mutta puhumisen kanssa on vaikeutta välillä fysiologisista syistä johtuen.
Ärrän kierrän orren ympäri ässän pistän taskuun,Toinen vaihtoehto on Kiina,siellä on kuulema kalusti polukkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kova kovaa vastaan. Mieheni sanoi että oppi ässän vitsalla jota äiti antoi. Tosin ei mennyt anopin hautajaisiin
Just tän takia tää yhteiskunta mätänee kovaa vauhtia. Hyi kamaluus.
Meille puheterapeutti antoi kotitehtäviä joita sitten iltaisin yhdessä tehtiin. Niitä drin-dran ym loruja. Hyvin oppi.
Sellaista hauskaa sen pitää olla, ei pakottamista.
Opeta kirosanoja niistä ne kersat oppii.
Talkoitat kilosanoja niistä ne kelsat oppii?
Kotona treeniä ilman painostusta. Minua ei opetettu ja kärsin suunnattomasti häpeästä puheviastani joka kesti 7-8 luokan kesään asti. Yhtäkkiä itse opin ärrän sanomaan. Kaikki puheterapia ei auttanut vaan se että itse tajusin miten kieli laitetaan ja missä sen sanominen tuntuu.
Kuka juo valkoviinini aina lasi tyhjä?
Vierailija kirjoitti:
Meille puheterapeutti antoi kotitehtäviä joita sitten iltaisin yhdessä tehtiin. Niitä drin-dran ym loruja. Hyvin oppi.
Sellaista hauskaa sen pitää olla, ei pakottamista.
Oppii normaalistikin. Koko ajan puhutaan. Kaikki lapset eivät ole samanlaisia. Nykyaika on täynnä kiusaamista. Joillakin välillä tulee kirjaimet ja välillä ei.
Leikkikää autoilla, että ne kiihdyttävät "dn dn drn". Ärrän ei tuossa tarvitse olla oikea eli täryllinen, vaan pehmeä, kevyt "pikku-r".
Toisella lapsistani oli r-vika n. 10-vuotiaaksi asti.
Hirveesti tästä viasta olivat huolissaan niin neuvolatäti, opettaja kuin terveydenhoitaja koulussakin, ja toki puheterapeutti. Saatiin kaikenmaailman ohjeet ja harjotuksia olisi pitänyt olla tekemässä koko ajan.
Lasta itseään ei kiinnostanut, ja sitten ei muakaan, ja päätin että ihan sama, oppii jos oppii. Oppi sitten ihan yhtäkkiä itsestään, kun oli n. 10 v.
Toinen mistä neuvola ja mummut ja kaikki näkivät hirveästi vaivaa oli se, kun lapseni pitivät päivävaippaa vielä 2-vuotiaana, ja yövaippaa 3 vuotiaaksi.
Minä en jaksanut viihdyttää ja patistaa lapsia potalle, potan toin näkösälle kyllä, mutta odotin että itse kiinnostuvat. No, 3-vuotiaana jättivät itse vaipat pois ja olivat samantien kuivia, yhtään pissavahinkoa ei tullut ikinä.
Olen sitä mieltä, että liikaa stressataan ja kiirehditään. Lapset oppii kyllä normaalisti, sitten kun ovat valmiita. Ei näissä mitään stressiä ja sirkustemppuja tarvita.
Kova kovaa vastaan. Mieheni sanoi että oppi ässän vitsalla jota äiti antoi. Tosin ei mennyt anopin hautajaisiin