Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Heitin roskiin kaikki lapsen keksit
25.01.2011 |
Meillä on ollut kaapissa muumi- ja abc-keksejä, joita olen jo pitkään antanut silloin kun muilla on kahvin kanssa jotain ja välillä myös jälkkäriksi.
Jostian syystä viime aikoina alkoi yhtäkkiä hirveä keksien kinuminen, vaikka niitä ei muuten ollut tarjolla yhtään sen enempää kuin muutenkaan. Kun en enää muuta keksinyt, niin viime yönä heitin kaikki keksit roskiin. Tänään sitten esittelin tyhjää paikkaa keksien tilalla kaapissa. Lapsi imetteli ja etsiskelikin, mutta eipä oiken enää kinunutkaan
Olisko tämä nyt oikea ratkaisu? Jos oli, niin miksi mulla on niin kurja fiilis asiasta?
Kommentit (18)
kehität kauhean syyllisyyden siitä, että ne olivat LAPSEN KEKSIT. Mutta hei, se on vaan ruokaa, ei rakkautta :)
Oisit voinut säästääkin ne, mutta pienelle lapselle "meni pois", "loppui jo" on ihan hyvä keino.
On ilmeisesti oppinut muistamaan keksit viime aikoina paremmin kun on osannut kinuta.. Ei siinä mitään, tekeehän aikuistenkin mieli herkkuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä nyt ole kahvia. Voi voi.
No tuota en kokeillut kaikkea muuta kylläkin... Vai mitä ajattelit mun tuohon sanovan?
Pointti oli, että puhe ei auttanut. Enkä jaksanut lyhyitä yhteisiä arki-iltoja käyttää typeristä kekseistä kinasteluun.
eikä nyt ole kahvia. Voi voi.
No tuota en kokeillut kaikkea muuta kylläkin... Vai mitä ajattelit mun tuohon sanovan? Pointti oli, että puhe ei auttanut. Enkä jaksanut lyhyitä yhteisiä arki-iltoja käyttää typeristä kekseistä kinasteluun.
Kuule, tuosta se alkaa. Lapsi vedättää sinua kohta 6-0 ja sinä häviät kisan aina.
mitä jotkut sukulaiset meille kantaa. ei sellasta paskaa tarvitse ihmisen syödä, pienen lapsen vielä vähemmän.
mutta sitä en ymmärrä, että miksi kirjoitit aihesta tänne? mitä toivoisit meidän sanovan?
mulle henkilökohtaisesti on täysin yhdentekevää, minne keksisi laitat tai jätät laittamatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen tuota tehnyt aiemmin, mutta lapsi onkin sitten oppinut etsimään ja on jo turhan hyvä siinä. Ei ole myöskään kovin hyvä säilytystilat tavaroiden piilotteluun, eli helposti paljastuu jossain vaiheessa kuitenkin kun itse kaivelen jotain.
Kun en osaa päättää, että olisiko se piilottaminen ollut pienempi paha?
Ikää siis lapsella 2v ja on esikoinen:-)
ap
Toki lapsi saa keksejä syödä silloin kun muillakin on herkkuaika, mutta lapsen pitäisi oppia myös se odottaminen ja ne kaksi sanaa: ei nyt, ja selitys päälle, että nyt ei ole keksiaika.
Laitoit roskikseen aika helpon keinon opettaa lapsille, että on aika keksin ja aika leikin, aika rauhoittumisen ja aika kuunnella ja totella vanhempiaan.
Sinä pääsit helpolla nyt, mutta ne keksithän ostat sinne kaappiin uudelleen kuitenkin. Uuden paketin kohdalla ole sinä se vanhempi joka sanoo milloin niitä keksejä syödään, äläkä hätäpäissäsi laita hyvää ruokaa roskiin vain siksi ettet osaa sanoa lapselle ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä nyt ole kahvia. Voi voi.
No tuota en kokeillut kaikkea muuta kylläkin... Vai mitä ajattelit mun tuohon sanovan? Pointti oli, että puhe ei auttanut. Enkä jaksanut lyhyitä yhteisiä arki-iltoja käyttää typeristä kekseistä kinasteluun.
Kuule, tuosta se alkaa. Lapsi vedättää sinua kohta 6-0 ja sinä häviät kisan aina.
Että missä menee se raja, että mistä pitää jakssa taistella ja mistä ei, ettei häviä "6-0".
Esikon kanssa tämä ennekointi on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, kun tämä aina keksii jotian uutta ja yllättävää - hyvässä ja pahassa.
ap
Miksi et lähettänyt niitä Nälkämaan lapsille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä nyt ole kahvia. Voi voi.
No tuota en kokeillut kaikkea muuta kylläkin... Vai mitä ajattelit mun tuohon sanovan? Pointti oli, että puhe ei auttanut. Enkä jaksanut lyhyitä yhteisiä arki-iltoja käyttää typeristä kekseistä kinasteluun.
Kuule, tuosta se alkaa. Lapsi vedättää sinua kohta 6-0 ja sinä häviät kisan aina.
Että missä menee se raja, että mistä pitää jakssa taistella ja mistä ei, ettei häviä "6-0". Esikon kanssa tämä ennekointi on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, kun tämä aina keksii jotian uutta ja yllättävää - hyvässä ja pahassa. ap
Kaatamalla keksit roskikseen osoitit itsellesi, että olet voimaton lapsen kanssa. Ehkä kannattaisi sen jankkaavan kieltämisen sijaan keskittyä kasvattamaan ensin itseään ja sitten lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiseen piiloon, ettei 2-vuotias niitä löydä?
Kiipeileekö lapsi yläkaapeilla? Vai minkälainen keittiö teillä oikein on?
Koita nyt olla jämpti aikuinen ja sanot napakasti ei, jos lapsi jotain mankuu.
Mä ymmärtäisin ongelman, jos kotona olis 12-vuotias, joka tosiaan tonkii kaapit vaikka vanhempien poissaollessa.
Mitä olisi tapahtunut jos lapsi olisi kinunnut keksiä ja olisit sanonut "ei, tänään ei syödä keksejä"
Lapsi olisi kiukutellut --> so?
Lapsi olisi itkenyt --> so?
Lapsi olisi mennyt itkusta ja kiukuttelusta pilalle ja saanut traumoja ---> ei, vaan olisi oppinut kestämään pettymystä, joka on sinun tehtäväsi tässä maailmassa!
2-vuotias EI voi määrätä mitä hän syö itse!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä nyt ole kahvia. Voi voi.
No tuota en kokeillut kaikkea muuta kylläkin... Vai mitä ajattelit mun tuohon sanovan? Pointti oli, että puhe ei auttanut. Enkä jaksanut lyhyitä yhteisiä arki-iltoja käyttää typeristä kekseistä kinasteluun.
Kuule, tuosta se alkaa. Lapsi vedättää sinua kohta 6-0 ja sinä häviät kisan aina.
Että missä menee se raja, että mistä pitää jakssa taistella ja mistä ei, ettei häviä "6-0".
Esikon kanssa tämä ennekointi on osoittautunut yllättävän vaikeaksi, kun tämä aina keksii jotian uutta ja yllättävää - hyvässä ja pahassa.
ap
ei tuo minusta ollut sellaista periksiantamista, mistä se 6-0 tappiokierre alkaa. siis ap:han edelleen sanoi lapselle että ei saa keksiä, nyt perusteluna on se, ettei keksejä ole. periksi olisit antanut, jos olisit sanonut lapselle että okei, syö kaikki keksit.
sanooko, että "Tänään ei syödä keksejä, koska keksit on loppu" tai "Nyt ei syödä keksiä, koska ei ole kahviaika". Lopputulos lienee ihan sama, eli lapsi ei syö keksiä...
Eihän se 2-vuotias nyt määrännyt itse, mitä hän syö. Eikä siksi myöskään vedättänyt äitiään. Äiti olisi sen sijaan vedättämnyt lastaan, jos olisi väittänyt, että keksit on loppu, vaikka niitä olisi ollut vielä kaapissa ;).
Et voi olla tosissasi!!! Mitä olisi tapahtunut jos lapsi olisi kinunnut keksiä ja olisit sanonut "ei, tänään ei syödä keksejä"
Lapsi olisi kiukutellut --> so?
Lapsi olisi itkenyt --> so?
Lapsi olisi mennyt itkusta ja kiukuttelusta pilalle ja saanut traumoja ---> ei, vaan olisi oppinut kestämään pettymystä, joka on sinun tehtäväsi tässä maailmassa!2-vuotias EI voi määrätä mitä hän syö itse!
Laittoi keksit kokonaan pois kun ei jaksanut turhaa kinata asiasta. Mun mielestä ok.
Ap olisi hävinnyt jos olisi taipunut antamaan keksejä kinuamisen seurauksena.
Ihan hyvin toimittu ap!
Ihan viisasta aikuiselta myös eliminoida etukäteen turhat itkut ja kiukuttelut.
2-vuotias EI voi määrätä mitä hän syö itse!
Alue: Aihe vapaa
eikä nyt ole kahvia. Voi voi.