N. 35v, mikä on elämäsi suunta?

Olen 36, korkeakoulun käynyt yksineläjä. Ei tällä hetkellä töitä. Haaveilen paljon ja ikä näkyy ehkä eniten nuorten suhtautumisessa itseeni, pitävät minua vanhana. Mieleltäni olen kuitenkin vielä nuori. 

Elämän suunta avoin. Aikaa on vielä n10v tehdä päätöksiä. 

Noh, vielä 55v on aikaa päättää elämän suunta, ei ehkä uutta uraa enää niin helposti saavuta, mutta muu sisältö on itse päätettävissä. 

N35. Vaihdoin juuri alaa, pois sosiaali-ja terveysalalta. Ei lapsia. Tuskin hankinkaan. Mukava, ihana aviomies löytyy. Kaikki hyvin:)

Olen 37-vuotias, yhdenihmisen ja kahden kissan taloudessa elävä, teen asiantuntijatyötä ja olen amk-pudokas.

En koe itseäni vanhaksi ja ikä on tuonut itsevarmuutta tehdä omia valintoja odotettujen askelmerkkien sijasta. Olin joskus uraorientoitunut, mutta en ole enää muutamaan vuoteen ollut mitenkään kunnianhimoinen työtäni kohtaan. Oikeastaan olen melko kyllästynyt työhöni, mutta siinä on etunsa ja ok palkka. Koulua en tule koskaan käymään loppuun.

En halua enää tuhlata energiaani raatamiseen eläen sitten kun-elämää. Pyrin lisäämään vapaa-aikaani ja tekemään asioita joista pidän. En hanki koskaan lapsia, joten minun ei tarvitse rakentaa elämää muita kuin itseäni ja kissojani varten. Ja oikein mukava elämä meillä onkin.

Olen 36, 4 lasta. Mietin mitä elämä olisi ilma lapsia, ehkä tyhjää mutta myös avointa kaikelle. Olen lähihoitaja, työ raskasta, arki raskasta. Suunnittelen kuitenkin avioeroa ja viikko-viikko systeemiä, ja oman viikkoni käyttäisin joogaan ja virkkaukseen, lempi harrastukseeni. 

35-vuotiaana mulla ei ollut mitään suuntaa. lähinnä yritin selviytyä työtehtävistäni ja jaksaa pitää yllä suhteita ystäviin,

Se oli sellaista kaaottista aikaa, joka mahdollisti mulle myöhemmin varakkaan elämän ja jäihän sieltä joitain mukavia tyyppejä matkaan.

N51