Sanonko suorat sanat anopilleni??

jos kerran ette ole enää missään tekemisissä.



Mutta ne suorat sanat olisi voinut sanoa jo aiemmin. Monesti on huono juttu kun jättää sanomatta sen mikä mieltä painaa ja sitten ne asiat jäävät mieleen kummittelemaan. Ja kun on tarpeeksi noita kertoja niin sitten ajaudutaan tuohon ettei olla enää missään tekemisissä.

näkökulman vaihtoa. Ala ajatella, että anoppisi haluaa auttaa sinua ja perhettäsi neuvoillaan. Ajattele, että hän tarkoittaa hyvää. Käy mielessäsi läpi anopin hyviä puolia ja muistele niitä. Katso, mitä tapahtuu - saatat yllättyä.

Jos todella noin paljon risoo niin älä ole tekemisissä sen kanssa. Eikö miehesi puutu äitinsä käytökseen? Meillä loppui anopin hevostelut siihen paikkaan kun mieheni kerran räjähti.

miten anoppi on sinua ojennellut, niin katsotaan, onko aihetta sukuriitaan. Mielellään niitä roisimman pään esimerkkejä.

Aikamoinen pattitilanne. Saman kanssa oilen pähkäillyt jo aiemmin itsekin... Pari ajatusta alapuolella.



Paras neuvo on, että vähennä kontaktien määrää. Kun vastenmielisen ihmisen seurassa tarvitsee olla vain noin 1-3 kertaa vuodessa, kestää sitä vastenmielisyyttä huomattavasti paremmin. Toki miehesi voi ja pitääkin olla äitinsä kanssa tekemisissä, miehesihän voi keksiä kaikenlaista protestanttiseen työmoraaliin hyvin sopivaa tekosyytä sun poissaolollesi: esim. selitys "X jäi tekemään suursiivousta" on testattu toimivaksi.



Toisaalta kannattaisi sanoa suoraan mitä ajattelee, toisaalta ei. Anoppi voi nimittäin katkeruuksissaan käyttää sanomiasi asioita lyömäaseena omaa poikaansa kohtaan. Eli lopulta miehesi kärsii, kun anoppi tarkoituksella rankaisee poikaansa esim. suosimalla näkyvästi muita lapsiaan.



Eikös sellainenkin "totuus" ole olemassa, että se pahin vihollinen kannattaisi aina pitää lähellään.