Oma loppuelämä menee pilalle vanhusta hyysätessä

Ei tarvitse olla. 

ok

Aivan sama .Ymmärrän täysin .

Tee isästäsi huoli-ilmoitus ja auta häntä pääsemään vanhustenhuollon piiriin.

Miksi muka

Itselläni on samaa. Olen tosin nuorempi ja niin on vanhempanikin.

Ei tarvitse olla vanhuskaan, kun tarvitsee toisten hyysäystä..

Ei tarvitse. Mikset hanki kotiapua isällesi? Palvelukotiasumispaikkaa?

Ei kannata alkaa omaishoitajaksi, ei kaikista ole siihen. Äidilläni meni oma terveys kun hoiti omaa äitiään. Tietysti yhteyttä pitää ja kylässä käydä mutta hoitaja sitten erikseen. 

Onko muita lähiomaisia?

Voiko auttamisen taakkaa jakaa?

Kotiapu? 

Palvelukotipaikka?

Muista, että noissa kunnan avun saamisessa pitää olla tosi jämäkkä, viimeiseen asti haraavat vastaan niissä, jos et vaadi. Älä väsytä itseäsi isäsi hoidossa. Sinulla on myös oikeus omaan elämään. Minä väsytin , ja sairastuin masennukseen. 

Hanki muuta apua isälle, älä katkeroidu ja polta itseäsi loppuun. Ymmärrän ettei ole helppoa, mutta laita itsesi etusijalle.

Sukulaisten apu? Ostettua apua kotiin välillä ja sä pääset rentoutumaan? Ennen oli kodinhoitaja joka kävi auttamassa. Siivouksenkin saa ostolla. Marketissa tiskillä on joskus valmista ruokaa ja broilerin koipi. Entä muut läheiset. Kotiin saa tilattua kaupasta ja apteekista. Delekoi.

Isovanhempani hoitivat omat vanhempansa loppuun asti. Pian viimeisen kuoleman jälkeen toisen terveys romahti ja jäi sitten työkyvyttömyyseläkkeelle reilusti ennen eläkeikää. Tuolloin myös alkoholi astui kuvioihin. Juomisen käsistä karkaamisen esti lähinnä se, että toinen kävi vielä töissä ja tarvitsi ajokortittomana toisen kuskaamaan. Vielä työssäkäyvän eläköidyttyä homma karkasi täysin käsistä. Eräs syy juomiseen on melkoinen tabu, ja pidimme sitä jonkin aikaa humalaisen höpötyksenä, mutta kun se alkoi toistua, ei sitä voi olla ottamatta todesta. Joivat kilpaa itseään hengiltä, jotta olisivat mahdollisimman vähän aikaa kenenkään riesana. Selväksi tuli myös että vihasivat vanhuuttaan ja sen mukanaan tuomia vaivoja hyvin syvästi. Hoitokielteisyys oli myös huipussaan. Toinen onnistui tavoitteessaan ennestään heikon terveyden avulla ja toinen on hoitokodissa ja tappelee kaikkea ja kaikkia vastaan, koska haluaa pois.

Jotain naksahti sinä aikana, kun isovanhempani hoitivat omia vanhempiaan. Kaikesta silloin ja sitä ennen tapahtuneesta ei ole koskaan puhuttu, mutta minulla on aavistukseni sen vähän perusteella, mitä asiasta on sanottu.