Lue keskustelun säännöt.
Kun vanhempani menehtyi niin tuntuu kuin hän olisi koko ajan läsnä. Olenko minä vain harhaluuloinen?
25.03.2024 |
En tätä osaa varmaan kunnolla kuvailla mutta yritän.
Hän kun kuoli niin seuraavana aamuna kun pääsin kotiin niin parkaisin oikein kunnolla itkuun spontaanisti ja menin sänkyyn sikiöasentoon itkemään. Yhtäkkiä kuulin eteisestä miesäänen, joka sanoi "Täällä." Hätkähdin ja nousin kurkistamaan eteisen suuntaan ja jäin hämilleni. Se lohdutti paljon.
Hän olisi voinut juuri tuollain lyhyesti ilmaista elossa ollessaankin toisen suruun.
No, tuo jäi mieleen ja tietenkin usein unissa hänet tapasin ensimmäisen kuukauden aikana menehtymisestä. En kuitenkaan mitään ihmeellistä painoarvoa antanut, kyllähän ne mieleen jää kuitenkin.
Nyt kuolemasta tulee useampi kuukausi. Ajattelen häntä kyllä enemmän ja vähemmän. Olen välillä ollut jopa vihainen, että lähti niin aikaisin.
Tuntuu, että tunnen hänen jatkuvaan tarkkailevan minua (kuulostaa joo harhaiselta). Ihan kuin hän olisi täällä jossain, tässä, katselemassa. Välillä yritän ilmaista ärsytystäni enkä pidä siitä, jos jatkuvaan on lähelläni, tunnen syyllisyyttä elämästäni niin siksi. Joskus on jopa tunne, pitäisikö minun auttaa häntä, onko kaikki hyvin? Tai yrittääkö hän tavoitella? Joku outo fiilis vaan on.
Tai sitten tämä on vain surua enkä ole sisäistänyt hänen todella lähteneen.
Tänään on tehnyt mieli soittaa, kuulla vaan, että miten voi.
Kommentit (19)
Minulla oli tuota ihan samaa. Kuulin jopa ajoittain hänen äänensä ja tunsin hänen läsnäolonsa ja tuoksunsa. Vaikka asiasta on nyt jo aikaa, edelleenkin ajoittain tunnen samoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luulen että olet herkkä , tunteellinen ihminen . Tuo menee ajan kanssa ohi sitten kun olet surrut riittävästi ja käsitellyt asian .
Olen sallinut vainajan vaellella lähelläni enintään nelisen vuorokautta kuolemastaan, ilmasta itseään, jos jotain on jäänyt elämässä kesken ja sen jälkeen kertonut, että selviän ilman häntä, kehottanut poistumaan rauhassa, nauttimaan kuoleman jälkeisestä olostaan, kertonut, että hänen elämäntehtävänsä on minun osaltani suoritettu ja että on tosiaan vapaa ja kuollut nyt, toivottanut hyvää matkaa ja vastentahtoisemmin poistuvalle vielä sanonut, että on parempi, että ei pidä yhteyttä minuun, elävään ihmiseen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuota ihan samaa. Kuulin jopa ajoittain hänen äänensä ja tunsin hänen läsnäolonsa ja tuoksunsa. Vaikka asiasta on nyt jo aikaa, edelleenkin ajoittain tunnen samoin.
Minä en valitettavasti kuule hänen ääntään. Paitsi kun laitan ruokaa tai nauran jollekin, saatan jotenkin yhtäkkiä muistaa mitä isäni nyt sanoisi tai miten nauraisi, tulee sellainen muisto äänineen.
Onneksi minulla on hänen takki, joka tuoksuu vieläkin hänelle, valitettavasti kyllä hälvenemään päin mutta välillä kun tulee oikein ikävä niin voin pistää takin päälle ja se tuoksu lohduttaa. AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, miltä "tuntuu", ei ole pätevä näyttö mistään muusta kuin siitä, että joltain tuntuu.
Päivä kerrallaan täällä mennään. Olet kohdannut suuren menetyksen, ja se ei ole harhaa. Se on elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se, miltä "tuntuu", ei ole pätevä näyttö mistään muusta kuin siitä, että joltain tuntuu.
Sivusta ihmettelen, että miten tämä kommentti liittyy mihinkään. Mitä näyttöä etsit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, miltä "tuntuu", ei ole pätevä näyttö mistään muusta kuin siitä, että joltain tuntuu.
Sivusta ihmettelen, että miten tämä kommentti liittyy mihinkään. Mitä näyttöä etsit?
Eikö tuo nyt ollut ilmiselvä vastaus ap:lle joka pohtii ovatko hänen tuntemuksensa vain harhaa.
-> Ovat vain hänen hänen tunteitaan ja aivojensa surinaa. Eivät mitään mistään sen kauempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Michael Newtonin kirja Sielujen matka (Youtubesta löytyy myös äänikirjana Journey of Souls) antaa paljon selvyyttä.
Kun sinulle läheinen ihminen on kuollut, niin hän on aluksi usein lähelläsi ja yrittää viestitellä ja lohduttaa. Aikaa myöten tämä vähenee ja loppuu, koska poismenneiden sielujen ei anneta liikaa "häiritä" elävien elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuossa mielestäni mitään outoa ole. Minulta on kuollut kaksi läheistä, jotka ovat kulkeneet mukanani jonkin aikaa. Ei mitenkään pelottavalla tavalla, vaan olen tuntenut että he ovat istuneet auton penkillä vieressäni tai kotona ruokapöydän ääressä. Kai tämä on yksi tapa käsitellä surua. Ajattelenkin niin, että se poismennyt läheinen ei ole oikeasti poissa, vaan kaikkialla siellä missä minäkin. Se on lohdullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mummilla oli tätä, kun olin aivan pieni lapsi ja hän oli jäänyt hiljattain leskeksi. En siis oppinut tuntemaan ukkiani. Mummilla olin paljon hoidossa. Mummi puhui ukille, jos joku oli hukassa, kysyi ukilta, minne tämä oli piilottanut esineen jne. Lapsena pidin tätä luonnollisena. Mummi taas luultavasti ajatteli, että en ymmärrä enkä tule muistamaan tätä kummitus-ukin läsnäoloa. En itse aistinut ukin läsnäoloa, mutta jotenkin ymmärsin, että mummille se oli hyvin todellista.
Myöhemmin mummi muisteli edesmennyttä miestään lämpimästi, mutta selvästi ukki ei enää hengaillut hänen mukanaan, toi liittyi varmaan alkusuruun ja sokkiin äkisti tullleen menetyksen jälkeen. Nykymitassa ukki kuoli aika varhain ja hyvin yllättäen.
Olen kokenut tuota suuren surun keskellä. Ole huoletta, se on osa surua.
Kuolleet eivät pysty olemaan yhteydessä maalliseen elämään/elossa oleviin ihmisiin enää kuoleman jälkeen, näin Raamattu opettaa.
Olkaa varuillanne tästä, koska demonit voivat johtaa teitä harhaan. Voivat tekeytyä kuolleeksi omaiseksi.
Kaikkea hyvää rakkaan ihmisen menettäneille!
Vierailija kirjoitti:
Kuolleet eivät pysty olemaan yhteydessä maalliseen elämään/elossa oleviin ihmisiin enää kuoleman jälkeen, näin Raamattu opettaa.
Olkaa varuillanne tästä, koska demonit voivat johtaa teitä harhaan. Voivat tekeytyä kuolleeksi omaiseksi.
Kaikkea hyvää rakkaan ihmisen menettäneille!
Lisään vielä että kuolleisiin ei tule myöskään yrittää ottaa yhteyttä, koska silloin vastassa on demonit/pahat henget.
Näin Raamattu opettaa.
Kyllä tuo nyt vaikuttaa siltä että psyykkisesti et ole ihan kunnossa. En tarkoita millään tavalla ivata, mutta harhoja nuo ovat. Kannattaisi mennä puhumaan jollekin, tuntuu että haluamalla haluat näitä ihme kokemuksia.