Paras ystäväni kiusasi minua ala-asteella

Katkaise se "ystävä"

Olisin katkaissut jo.

Ap piilota se kakka sisääsi ja anna kalvaa loputtomiin niin hyvä tulee

Jos olet päättänyt katkaista välit, niin sillai hivuttaen kuukausien aikajänteellä. Siis niin ettei se toinen hoksaa kuin kuukausia välien katkeamisen jälkeen. Kokonaan eri asia on sitten se miksi päätät katkaista välit.

Minä jostain syystä kiusasin siinä 7-8-vuotiaana muita. En tiedä miksi, sillä minusta ainakin kasvoi ihan normaali, kiltti ihminen. Häpeän tietysti sitä mitä tein. Olen pysynyt ystävinä useamman sellaisen ihmisen kanssa jota kiusasin, ja vaikka asia edelleen hävettää, olen kaikilta pyytänyt aikuisiällä anteeksi. Sanoisin siis että asiasta olisi pakko keskustella. Jos kiusaaja aidosti katuu, hän ottaa asian puheeksi itse. Näin ainakin itselläni oli.

Muutama kysymys: haluatko antaa anteeksi vai et? Haluatko jatkaa ystävyyttä vai et? Miten alunperin päädyit kiusaajasi ystäväksi? Menevätkö jotain jos katkaiset välit vai saatko siitä jotain?

Uhriudut jostain pikkulapsen jutusta. Säälittävä pelle ap. Sun elämä on paskaa koska olet paskaa.

Ala-asteella? Siis millä vuosikymmenellä? Toivottavasti olet jättänyt nuo ajat menneisyyteen ja hankkinut oikeita ystäviä.

Mulla oli myös melko inhottava "paras kaveri" joskus ala-asteen tokalla ja kolmannella luokalla. Siinä iässä ihminen ei ole vielä kovin arvostelukykyinen siinä minkälaisten ihmisten kanssa aikaansa viettää. Myöskään äiti ja isä eivät puuttuneet lasten kaverivalintoihin.

Neljännellä ja viidennellä aloin irtaantua tästä ihmisestä, koska tajusin ettei hän ole mukava. Eikä fiksu. Kuudennella ja siitä eteenpäin emme olleet enää tekemisissä. Ja hyvä niin.

Vierailija kirjoitti:

Uhriudut jostain pikkulapsen jutusta. Säälittävä pelle ap. Sun elämä on paskaa koska olet paskaa.

Tämä. Oisko aika keskittyä oikeeseen elämään eikä vollottaa pikkulapsena toisen lapsen pientä kiusaamista. On sulla kyllä vähän ongelmia kun riittää energia tähän. Toivottavasti olet todella yksinäinen ka kuolet siihen yksinäisyyteen. Ansaitset sen.

Avaa suu. Puhu asiat selviksi.

Mieti rehellisesti, tuntuuko sinusta paremmalta olla hänen ystävänsä vai ei ? Jos et,draamaa ei kannata järjestää, se jää kalvamaan lisää mieltäsi.Pikkuhiljaa häivytät hänet elämästäsi.Et vain lähde mihinkään hänen kanssaan enää, keksi jokin tekosyy, vaikka huono olo,väsymys ym..

Rumat läskit mammat haluaavat että kiusaat nyt häntä!

Vierailija kirjoitti:

Muutama kysymys: haluatko antaa anteeksi vai et? Haluatko jatkaa ystävyyttä vai et? Miten alunperin päädyit kiusaajasi ystäväksi? Menevätkö jotain jos katkaiset välit vai saatko siitä jotain?

Haluaisin pystyä antamaan anteeksi. Tämä ystävä on todella tärkeä minulle nykyään. Olisin todella yksinäinen jos tämä henkilö puuttuisi elämästäni. Silti mietin päivittäin välien katkasua, koska kiusaaminen on jättänyt minuun sellaiset traumat, että kärsin pahoista mielenterveysongelmista vielä nykyään.

Päädyin tämän tytön kaveriksi ensin viidennellä luokalla. Kuudennella luokalla hän ystävystyi kahden muun tytön kanssa, jotka alkoivat heti kutosluokan alussa kiusaamaan minua. Niinpä tämä ystäväni oli kiusaamisessa myös aktiivisesti mukana. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muutama kysymys: haluatko antaa anteeksi vai et? Haluatko jatkaa ystävyyttä vai et? Miten alunperin päädyit kiusaajasi ystäväksi? Menevätkö jotain jos katkaiset välit vai saatko siitä jotain?

 

 

Haluaisin pystyä antamaan anteeksi. Tämä ystävä on todella tärkeä minulle nykyään. Olisin todella yksinäinen jos tämä henkilö puuttuisi elämästäni. Silti mietin päivittäin välien katkasua, koska kiusaaminen on jättänyt minuun sellaiset traumat, että kärsin pahoista mielenterveysongelmista vielä nykyään.

Päädyin tämän tytön kaveriksi ensin viidennellä luokalla. Kuudennella luokalla hän ystävystyi kahden muun tytön kanssa, jotka alkoivat heti kutosluokan alussa kiusaamaan minua. Niinpä tämä ystäväni oli kiusaamisessa myös aktiivisesti mukana. 

-ap

Niin, ja siis sitten yläasteen aikana en ollut tämän tytön kanssa missään tekemisissä, mutta nyt lukiossa päädyimme samalle kurssille, niin ystävystyimme ns uudestaan. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uhriudut jostain pikkulapsen jutusta. Säälittävä pelle ap. Sun elämä on paskaa koska olet paskaa.

Tämä. Oisko aika keskittyä oikeeseen elämään eikä vollottaa pikkulapsena toisen lapsen pientä kiusaamista. On sulla kyllä vähän ongelmia kun riittää energia tähän. Toivottavasti olet todella yksinäinen ka kuolet siihen yksinäisyyteen. Ansaitset sen.

Ensinnäkin, kyse ei ollut mistään "pienestä" kiusaamisesta, vaan jokapäiväisestä väkivallasta. Emme olleet mitään ns pikkulapsia enää, vaan esiteini-ikäisiä. Ja tälläkin hetkellä olen vielä teini-ikäinen, eli ihmekö etten ole vielä päässyt noista ajoista yli. 

En halua olla katkera, mutta en pysty vaan unohtamaan menneitä tosta noin vaan. 

-ap

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella? Siis millä vuosikymmenellä? Toivottavasti olet jättänyt nuo ajat menneisyyteen ja hankkinut oikeita ystäviä.

Mulla oli myös melko inhottava "paras kaveri" joskus ala-asteen tokalla ja kolmannella luokalla. Siinä iässä ihminen ei ole vielä kovin arvostelukykyinen siinä minkälaisten ihmisten kanssa aikaansa viettää. Myöskään äiti ja isä eivät puuttuneet lasten kaverivalintoihin.

Neljännellä ja viidennellä aloin irtaantua tästä ihmisestä, koska tajusin ettei hän ole mukava. Eikä fiksu. Kuudennella ja siitä eteenpäin emme olleet enää tekemisissä. Ja hyvä niin.

Niin, siitä on vasta noin 5 vuotta aikaa. Olen halunnut jättää nämä ajat menneisyyteen, mutta kuten kerroin, näen aivan JOKA yö unia tästä ajasta. Kärsin myös lukuisista mielenterveysongeomista, ja uskon että kiusaaminen on yksi suurimmista syistä niihin. Mutta onneksi minulla on nykyään hyviä ystäviä, joista olen kiitollinen. <3 

-ap

Ihme ulinaa

Katkaise välit.