Olisin halunnut lapsen, mutta olen niin epävakaa että jätin sen haaveen. Tuntuu silti joskus pahalta.
Tein palveluksen sille syntymättömälle lapselle. Tykkään lapsista tosi paljon, mutta tiesin että minusta ei ole siihen koska olen epävakaa ja itse traumataustalla. Eihän siitä mitään olisi tullut, pelkkiä ongelmia ja lapsi olisi altistunut niille. Joten katkaisin sen kierteen itseeni. Silti kirpaisee aina nähdä kun lapset menee äitinsä kanssa ja ovat onnellisia.. vaan mitäpä noista. Olen 48, eli olen pitänyt pääni tässä asiassa, vaikka mahdollisuuksia olisi ollut.
Onko muita jotka on "steriloineet" itsensä henkisesti ja vastaavista syistä?
Kommentit (5)
Ei tähän kysymykseen vastaus, mutta olen epävakaa 51-vuotias ja minulla on kolme lasta. Lapsista on tullut suhtkoht normaaleita vaikka äiti on mikä on. Tuolla ajattelutavalla nämä ihanat lapset olisi jääneet syntymättä.
Vierailija kirjoitti:
Ei tähän kysymykseen vastaus, mutta olen epävakaa 51-vuotias ja minulla on kolme lasta. Lapsista on tullut suhtkoht normaaleita vaikka äiti on mikä on. Tuolla ajattelutavalla nämä ihanat lapset olisi jääneet syntymättä.
Kyllä se riski yleensä ottaen kuitenkin on aika iso että kuvioihin esim. tulee joku isäpuoli joka lopulta t appaa lapsen höyrymopilla. Tai ihan vaan epävakaan äidin takia ei eväät aikuisuuteen ole heppoiset.
-ei ap
No joo... eihän kaikki äidit ja lapset välttämättä ole onnellisia jotka kadulla näät. Et tiedä tuntemattomien taustoja.
Mulla on traumatausta, liittyy lapsuuteen. En halunnut siirtää traumoja lapsille enkä olisi jaksanut henkisesti vastuuta lapsista kroonisten ongelmien takia. Päätin pysyä lapsettomana, näin on menty jo kohta 20 vuotta, enkä ole katunut.
Nosto.